Kokemuksia ja kommentteja sektiosta kaipailen

Minulle on tehty elektiivinen sektio 02 vauvan perätilan takia. Epiduraalipuudutuksessa ja mies oli mukana. Rauhallinen " leikkaus" kokemus ja vauvan sain nähdä leikkurissa sekä heräämössä. Leikkausta seuraavana aamuna minut nostettiin pystyyn ja kävelytettiin tai paremminkin roikotettiin suihkuun. Pystyyn noustessa ei tuntunut niinkään kipua mutta se kuvotus ja oksetus ja kaikki sellainen teki olosta aivan hirveän. Minulla oli kipupumppu 2vrk ja sen jälkeen sain suun kautta kipulääkettä. En tarvinnut enää kotona mitään lääkettä ja kaksi viikkoa kotio tulon jälkeen olin jo hevosen selässä. Siis ihan ok kokemus oli tämä eka.

Toista lähdin synnyttämään alakautta koska oli aamulla vielä polikäynnillä lääkäri todennut et mahtuu alakautta tulemaan vaikka paino arvio oli 4kg. Käynnistettiin epäkypsästä tilanteesta cytotecilla ja ja sain kokonaisen tabletin kerralla kun olin vaan vähän sormelle auki. supparit lähti tulemaan 2min välein heti ja puolessatoissa tunnissa olin 5cm auki jolloin sain epiduraalin joka auttoi 2min. jonka jälkeen olin auennut täysin auki. Tipalla lisää potkua suppareihin ja rupesin ponnistamaan. 1.5h tein töitä ja lopussa lääkäri yritti avittaa imukupilla mut ei ollut mitään hyötyä ja sitten romahtikin vauvan sydänäänet ja mentiin leikkuriin. Minut nukutettiin ja vauva saatiin ulos hengissä ja ok kuntoisena.

Yöllä nousi kova kuume ja muutenkin olin vähän huonossa kunnossa mut seuraavana iltana siitä huolimatta jaksoin jo kävellä itse suihkuun ja vessaan. Vaikka oli rankempi homma tämä toinen niin ylös nousu ja liikkuminen oli helpompaa kuin ensimmäisellä kerralla.Kipupumppua ei nyt ollut mut sain piikkinä kipulääkkeen ja sit viikon ajan söin sairaalassa suun kautta kipulääkettä. Tästäkin leikkauksesta oli hepan selässä parin viikon päästä, vaikkakin ohjeet on et vasta jälkitarkastuksen jälkeen mutta oma olo oli niin hyvä ja ei tuntunut pahalta niin uskalsin ratsastaa.

Tämmöiset oli minun kokemukset. Vähän on siis vihiä mitä se alakautta synnytyskin on ja kaksi ihan ok sektio kokemusta.

Toivottavasti tämä edes jotenkin valottaa tulevaisuutta siitä haluatko leikkauspöydälle vaiko synnytyssaliin...

Sektiossa on se aina ikävää kun ei pysty vauvaa hoitamaan heti alusta saakka ja on muutenkin ekan vuorokauden aika yksin sairaalasängyssä jumissa...Tsemppiä!

Mulla synnytys käynnistettiin rv 42 ja kiireelliseen sektioon päädyttiin kun synnytys pysähtyi. Vauvalla oli koko ajan kaikki kunnossa, joten rauhassa valmisteltiin leikkausta varten. Itse leikkaus sujui hyvin, tytön näin vilaukselta salissa ennenkuin lähtivät mittaamaan ja punnitsemaan häntä. Leikkauksen jälkeen olin heräämössä pari tuntia ja sitten takaisin synnytyssaliin tarkkailuun. Salissa sain vauvan ekan kerran syliin, noin kolmen tunnin kuluttua sektiosta.



Vauva syntyi aamulla 5.41 ja samana iltana nousin ekan kerran pystyyn, kävin vessassa suihkuttelemassa alapäätä ja haavaa. Eka nousu sattui ihan kauheasti, mutta siitä se sitten alkoi helpottaa pikkuhiljaa. Kipupumppu mulla oli muistaakseni iltapäivään asti käytössä, sen jälkeen pärjäsin pelkillä särkylääkkeillä.



Sairaalassa olin viikon verran, olisin päässyt aikaisemminkin kotiin, mutta halusin odottaa että mieskin pääsee kotiin. Muuten oltais oltu vauvan kanssa pari päivää kahdestaan. Kotona söin viikon vielä särkylääkkeitä ja sitten pärjäs ilman oikein hyvin. Haava parani nopeasti kun muistin sitä ahkerasti suihkutella ja antaa ilmakylpyjä :)Ja tikit multa poistettiin jo sairaalassa ollessa.



Kaiken kaikkiaan paranin oikein hyvin sektiosta, onhan se haava kyllä kipeä ja liikkuminen, sängystä nouseminen ja kyljen kääntäminen on aluksi tuskaa. Harmittavia asioita sektiossa oli se, että vauvaa ei heti saanut rinnalle ja ekana päivänä ei tosiaan pysty itse juurikaan vauvaa hoitamaan.

Mulla pelkosektio takana ja oli kokemuksena aivan ihana!Raskausaikana toki vähän harmitti synnytyspelko ja ei se sektion " anominenkaan" ollut mikään itsetuntoa nostattava kokemus, mutta itse lapsen syntymä sektiolla oli kyllä täydellisen ihana kokemus koko perheelle : )



Olin sairaalassa kolme vuorokautta. Itse lapsen syntymä kesti 5 minuuttia ja koko toimenpide sulkemisineen 19 minuuttia. epiduraali/spinaalipuuduteusen seassa meni myös morfiinintapaista kipulääkettä ja olo oli suorastaan euforinen. Kipulääkkeiden ansiosta en tuntenut oikeasti voimakasta sietämätöntä kipua missään vaiheessa (siis myöskään parantuessa kotonakaan). Tasan viikon söin ibuprofeiinia ja kahden viikon päästä ei ollut minkäänlaisia tuntemuksia leikkauksesta. Ihan hyvin onnistui vaunulenkit ja kaikki nostelu sallituissa rajoissa.



Tiedän olleeni onnekas, kun kaikki meni täydellisen hyvin. Onhan niitä huonoja sektiokokemuksia siinä missä alatiesynnyksiä, mutta olen itse tyytyväinen että päädyin sektioon. Mukana kulkee kaunis ja lämmin muisto pojan syntymästä ja uskallan ajatella tekeväni jopa lisää lapsia. Uskon miellyttävän syntymän edesauttaneen myös positiivisen tunnesiteen muodostumista lapseen ainakin omalla kohdallani, koska ei ole tarvinnut käydä läpi jälkikäteen synnytystraumoja ristiriitaisin tuntein.

on kolme kuukautta. Kokemus oli ihana ja jäi todella hyvä mieli.



Nyt haluaisinkin kuulla muiden kokemuksia sektiosta. Miten olette sektiosta toipuneet ja onko tullut komplikaatioita äidille tai vauvalle ?



MINÄ toivuin operaatiosta mitä parhaimmin. Leikkauspäivän olin pedissä kipupumppujen kera. Seuraavana aamuna hoitajan seurannassa nousin itse sängystä ylös ja kävelin suihkuun. Hoitaja oli koko ajan mukana ja seurasi, että pärjään. Ensimmäinen ylös nouseminen ei ollut mitenkään tuskaisa. Vähän jännä vaan, että miten tästä selviän. Hyvin selvisin. Sairaalassa oloajan söin kiputabletteja, ettei mitään kovia kipuja tulisi ja jotka sitten hidastaisivat liikkumisen ja tätä kautta toipumisen.



VAJAA kaksi viikkoa leikkausesta olin täydessä vauhdissa vaunujen kanssa tuolla pitkin kaupunkia:). Ja reilun kuukauden päästä reipasta lenkkiä ja aloitin kevyet vatsalihasliikkeet. Fiilis oli/on upea! Nyt minulla on tosi ihana ja ponteva pikkumies täällä kotona.



Entä olenko mielestänne itsekäs tai huonompi äiti nyt kun haluan sektion ?



ET todellakaan ole! Jokainen tekee niin kuin itsestä tuntuu. Toinen ei voi tietää eikä tuntea toisen fiiliksiä. Täytyy vaan pitää päänsä lääkärillä/terveydenhoitajalla!



Jotenkin jäi sellainen kuva keskusteltuani sektiotoiveesta synnytysairaalan kätilön kanssa !



MIKÄ sairaala? Näissä alan ihmisissä on kaikenkarvaista väkeä. Ja useimmat eivät ota potilaan pelkoja/toiveita/mielipiteitä ym. todesta. Minulle sattui " kummallinen" terveydenhoitaja ja lääkäri neuvolassa. Kumpikin kannustivat sektioon. Lääkäri jopa sanoi jälkitarkastuksessa, että mahdollisella toisella kerralla vaadit sektion. No, luulen tämän johtuvan siitä, että ko. neuvolan kautta on saattanut mennä läpi hyvin epäonnistuineita alatiesynnytyksiä. Yhdestä lääkäri mainitsikin, että siitä tulee pitkä valitusprosessi.



ONNEA kovasti matkaan:)! Hyvän se menee.

On ollut kovin lohdullista ja kannustavaa lukea kokemuksianne.

Olen niistä kovin kiitollinen teille kaikille ! Tällaisia kokemusten ja mielipiteiden jakoa juuri kaipasinkin, etten olisi yksin miettimässä tätä suurta asiaani, joka pyörii mielessäni lähes joka hetki. Päivä päivältä olen lähempänä tuota sektiopäivää, jolloin toivon kaiken menevän parhain päin.

Ihana kuulla että teidän kokemuksenne ovat olleet ihan hyviä haavakipua lukuunottamatta. Itseltäni on leikattu sappikivet + sappirakko kunnon leikkauksella tuossa n. 6 vuotta sitten ja muistan kyllä ihan hyvin ja nopeasti toipuneeni leikkauksesta, vaikkei sitä pidäkään sektioon verrata, mutta kuitenkin. Siinäkin oli vaikea aluksi lähteä liikeelle.



Toivon vielä lisää kokemuksia ja tarinoita sektiokokemuksista ! Jokainen sektio on tietysti yksilöllinen niinkuin jokainen alatiesynnytyskin on yksilöllinen ja erilainen.



Kiitos kaikista tähänastisista viesteistä ja lisää kokemusten jakoa odottelen. Mukavaa syksyn ja alkutalven jatkoa kaikille !

Itselleni tehtiin pelkosektio 21.10 2005. Leikkauksesta on nyt vasta kolmisen viikkoa, mutta voin sanoa jo ainakin viikon olleen täysin parantunt. Itse olin jalkeilla jo samana päivänä, eikä liikkuminen tuottanut tuskaa ollenkaan. Mitään kipupumppuja enkä mitään muutakaan vahvempaa lääkitystä tarvinnut missään vaiheessa. Yleensäkin kipulääkettä otin vain 3 päivän ajan ja sen jälkeen en enää mitään. Vauvaa pystyin hoitamaan itse heti ensimmäisestä päivästä lähtien, yöt mukaan lukien, eikä se missää vaiheessa tuottanut ongelmia.



Tiedän kyllä toipuneeni poikkeuksellisen hyvin leikkauksesta, eikä aina kaikilla ole yhtä hyvää tuuria sen suhteen, siihen kun vaikuttavat niin monet asiat. Kuitenkin kuulemani perusteella suunnitellusta sektiosta toipuminen on yleensä helpompaa kuin hätä tai kiirellisestä sektiosta. Eli ei muuta kun ole rauhassa ja luota siihen, että kaikki menee hyvin. Eläkä ainakaan tunne itseäsi yhtään huonommaksi synnyttäjäksi sen vuoksi, sillä niin se ei todellakaan ole. Jos joku toista väittää, niin luulempa hänen ongelmansa silloin olevan kokonaan toisenlaisia, eikä ollenkaan synnytystapaan liittyviä..;)! Itse ainakin olen ylpeä ihanasta pienestä kauniista tyttärestäni ja tavasta jolla hänet synnytin!



Tsemppiä!

Vaikka kohdallani kyseessä olikin hätäsektio, itse leikkaus oli positiivinen kokemus. Henkilökunta ystävällistä ja tunnelma rauhallisen tehokas. Itselleni tuli huonovointisuutta, mutta sain siihen heti lääkitystä. Vauva pääsi isän hoteisiin ja itse heräämöön pariksi tunniksi.

Ainoa huono ja yllättävä asia oli se, että leikkaushaava aukesi osastolla vauvaa imettäessäni ja yhtäkkiä oli huone täynnä väkeä ja haava ommeltiin kasaan siinä ilman puudutteita. Ilmeisesti tikkejä oli liian vähän alunperin. Henkilökunta muuttui entistä ihanammaksi (PHKS) ja asiaa käytiin läpi traumojen välttämiseksi. Sisäistä vuotoa ei epäilyksistä huolimatta ollut, vatsa vaan veti mustaksi kun oli jäänyt verta haavaan tuossa hässäkässä. Haavasta piti kotonakin " pumpata" vanhaa verta pois, mutta ei kestänyt kauaa.Kipulääkkeitä käytin ehkä 3-4 päivää ja toipuminen oli nopeaa.

Oudoista käänteistä huolimatta, toivoin seuraavan lapsen olevan perätilassa, että leikattaisiin. Tuttu tuntui turvalliselta! Lapsi syntyi kuitenkin alateitse ja nyt neljättä odottaessa, molemmat tuntuvat hyviltä vaihtoehdoilta! Kukaan ei ole huono äiti synnytystavan takia! Se, mikä itselle tuntuu oikealta. on varmasti koko perheen edun mukaista. Levollista synnytystä!