JYVÄSMAMMAT HOI!

Moi!



Tänne suuntaan ei kuulu kerrassaan mitään ihmeellistä. Tai no, toki vauvan potkut on joka ikinen kerta yhtä ihmeellisiä <3, mutta tietyllä tapaa niihinkin on jo tottunut. Töissä pitää kiirettä, niin ettei sitä paljon jouda/jaksa kirjoitella.



Eilen tosin pohdiskelin tammisten pinossa, että kuinka vastasyntynyt puetaan kovilla pakkasilla. Osaako/viitsiikö täällä joku valistaa, että miten monta kerrosta sitten pitää pukea?



Mukavaa loppuviikkoa ja vointeja kaikille!



:) SolAngel & Rontti 28+6

Täällä ei ole vointi kovin hyvä, mutta eipä noita päiviäkään montaa ole jäljellä...



Oksaska, onnistuiko paita?



Pienen talvivauvan pukemisesta ei ole kokemusta kun esikoinen oli kevätvauva, mutta itse olen nyt kuvitellut, että pärjään kun laitan pakkasille sukkahousut+body, villa-asu tai collegepuku pakkasesta riippuen ja päälle toppahaalai. Oikein kovilla pakkasillahan vauvaa ei ulos voikaan viedä ja aika paljon varmaan matkustaa vaunuissa jossa lämmikkeenä toimii makuupussi+ ehkä viltti kun ei ole koppaa.



Oma napa... Kävin äsken äitipolilla kun aamusta tosi kova kipu masussa yhdessä kohtaa eikä vauva liikkunut. Neuvolaan soitin ja sieltä käskettiin sairaalaan. Kaiki oli onneksi hyvin! Vauvakin heräsi vihdoin kunkäyrää oli otettu aika pitkään ja sitten alkoikin kunnon rumba. Kivun syy ei selvinnyt, mutta istukka on erikohdassa ja virtauksett ym ok. Eli vielä saadaan odotella 5 päivää. Hitsit vaan kun säikäytti.



Nyt mun pitää mennä lepäämään. Kipu ei ole loppunut vieläkään kokonaan, mutta onneksi se ei ollut vakavaa.



Vauveli79 ja Mini 38+1 joka näkee päivänvalon ens maanantaina

Eli eka ym:) Vauvelille hyvä että kaikki oli kuitenkin kunnossa. Varmasti hieman säikäytti kramppailut ja muut. Mietinkin sua pitkin päivää et mitenköhän voit. Perhekerhossakin sua kyseltiin ja sua muistettiin;)



Tehtiin siellä tosiaan isille paita lahjaksi. Ihan hieno tuli.



Ja sitten sitä valitusta....anteeksi jo etukäteen... Mutta mä en vaan jaksaisi tätä raskaana oloa enää. Tänäänkin ollu pitkin päivää niin kurja olo. Supistelee kovasti, mutta ei niitä kipeiksi voi sanoa. Tosin jomottelee kyllä melkein jatkuvasti vähän menkkamaisesti ja välillä kipeämmin vihloo ja kipristelee. Siis kokonaisuudessaan tukala olo. Ja turvotusta on niin että huominen neuvola ja puntarille nousu ihan pelottaa. Mies on töissä iltayhdekssään ja aamulla lähti yhdeksään... Tuntuu välillä niin toivottomalta. Siis ajatellen sitä että viikkoja on vasta näin vähän ja nyt jo tämmöinen olo, kuinka sitä voi jaksaa loppuun saakka, jos siis menee sinne saakka, saati sitten yli. apua.



Anteeksi tämmöinen valitus. Ei vaan jaksais... no, ehkä taas huomenna on parempi päivä. Jospa neuvolasta saisi jotain toivoa.



Viikonlopulle oltiin hieman suunniteltu että vietäis tyttö mummolaan ja vietettäis ainakin yksi ilta ja yö kahdestaan. Sitten viimeistään sunnuntaina isänpäivän viettoon mummolaan. Kyllä se varmaan tekisi aika terää. Olla kahdestaan ja rauhassa. Vois käydä ulkona syömässä jne. Että ehkä toteutamme suunnitelman. Tai sit pistän sekä tytön että miehen sinne ja jään itekseni:) Sekin houkuttelisi...



Niin ja Solangelin kysymykseen, eli mulla oli tuo esikoinen tosiaan talvivauva. Ja muistelen että puin hänelle jotain esim. body, potkuhousut, villavaatekerta, toppapuku, ja sitten makuupussiin ja vaunuihin. Mutta kovin riippuu vauvastakin, toiset on niin lämminverisiä että turha kuvitellakaan villapuvun laittamista. Ja tosiaan riippuu pakkasen määrästä. Pienellä pakkasella varmaan villapuvun sijasta jokin ohuempi välipuku siihen riittää jne. Ja käy sit välillä kokeilee kuinka lämmin lapsi on, ettei kuitenkaan liikaa ole päällä. Kyllä sen huomaa jos helottaa kuumuutta posket jne, että on liikaa päällä.



Kyllä mä jo niin odotan sitä vauvaa...kun pääsis sitä pukemaan ja pitämään sylissä. Imettämään ja halimaan... Ihan on kaipuu sitä kohtaan. Toki on oma lehmä ojassa siinä mielessä että haluaisi jo niin tästä mahasta ja pahasta olosta eroon... Vaikken siis missään nimessä oikeesti toivo että nyt syntyisi, en kuitenkaan niin itsekäs ole, että vauvan terveydenkin uhalla... Vaan sitten kun on turvallista ja vauvan hyvä tulla ulos niin tervetuloa, äiti odottaa.



Oksaska rv 35+1, edelleen...

On ollu hiljaista näköjään, mä en oo koko viikolla täällä käyny, kun ollu muuta mietittävää...



Vauveli, hyvä että kaikki oli kuitenkin ok. Kyllä sitä aina säikähtää, kun jotain tollasta eteen tulee...huoli äitipolille mennessä on kamala, nimimerkillä kokemusta on! Ja oksaska, toivotaan, että enää montaa viikkoa ois jälellä, ehkäpä tuo masun laskeutuminen jotain kertoo....? Itellä se laski ekasta rv 36 ihan selvästi, kaikki sen huomas, mutta sitähän en osaa sanoa, että tarkottiko se sitten sitä että vauva ois kohta syntyny kun sitähän se ei saanu ite päättää koska syntyy...



Taidan laiskana kopsata tähän osan jo TP:hen kirjotetuista jutuista, kun en jaksa tässä kauaa istua, mutta kuulumiset voisin kertoa...Omaa napaa, että eilen oli sitten viimeinen työpäivä. Päätin jäädä suosiolla pois töistä loppuajaksi kun ei siitä tunnu mitään tulevan. Iltapäivällä alkaa istuminen kiristää ikävästi mahaa ja illat on sitten yhtä tuskaa, mitään ei jaksa eikä kykene. Tiistai-ilta varsinkin oli paha, kävin kuumassa suihkussakin pari kertaa helpotusta hakemassa. Eilen oli neuvola, ja th oli samaa mieltä, että turha pyristellä väkisin ja varasi tälle päivälle lääkäriajan, josta saan sen sairasloman sitten. Neuvolasssa oli muuten kaikki ok, verenpaineet tosi hyvät, painoa tullu vain 200g jne. mutta suurinta huolta minulle aiheutti se, ettei sf-mitta ollut oikein kasvanut...Ensin sai 0,5 cm kasvua ja sitten kun oikein mittaili moneen kertaan niin merkkas 1cm isomman kuin muutama viikko sitten, mutta musta se on huijausta, että kun mittaa ja asettelee tarpeeks kauan niin saa kasvua, ja se käyräkin koneella lähti laskusuuntaan...Täytyy kysyä tänään lääkäriltä siitä, mitä mieltä hän on.



Niin, niille jotka ei muista, niin meillähän esikoisen kasvu pysähtyi juuri näillä viikoilla 30+ eikä sitä huomattu missään, sf oli tosi pieni mutta sanottiin vaan että pieni vauva ym. Vauvan kasvunhidastuma huomattiin vasta kun sain lähetteen äitipolille ja vauva leikattiinkin sitten sen takia rv 38. Vauva oli kyllä muuten terve, mutta pieni eikä jaksanut omin voimin syödä ja opetteli sitä sairaalassa. No, täytyy toivoa, että kyse on nyt vaan jostain mittavirheesta tai siitä, että viimeksi mitan otti lääkäri, nyt th ja siinäkinhän on ns. " käsialaeroja" , jotkut ottaa tiukemman mitan, jotkut vähän löysemmän.



Mutta pieniä on nämä meikäläisen murheet kun ajattelee mitä mun rakkaalle ystävälle on tapahtunut/tapahtumassa. En halua netissä alkaa toisten asioita sen kummemmin kertomaan, mutta lyhyesti sanon, että hän odotti kaksosia ensi vuoden puolella syntyväksi, nyt toinen on kuollut kohtuun, toinen vielä taistelee. Hänet siirretään erääseen suureen sairaalaan tarkkailuun, molemmat vauvat yritetään pitää kohdussa edes muutama viikko, jotta edes se vielä hengissä oleva selviytyisi. En voi edes kuvitella sitä tuskan, surun ja hädän määrää, mitä he nyt käyvät läpi. Olen itkenyt silmät päästäni tätä asiaa, rukoillut ja toivonut parasta.



Että nautitaan me jo olemassa olevista pienistä ihmeistämme (kenellä jo on lapsia), pidetään itsestämme ja masuvauvoistamme huoli ja muistetaan olla kiitollisia siitä, mitä olemme jo saaneet ja toivon mukaan kaikki vielä saamme, kuka ennemmin, kuka myöhemmin!



Kölli rv 30+1

Ei tule täällä odotus-puolella enään paljon käytyä, kun lokakuiset alkaa kaikki olla jo nyyttinsä hakeneet... Nyt tulinkin katselemaan ihan vaan teidän kuulumisia!



Meillä poika on jo 1kk 9pv " vanha" . Suhteellisen helppo lapsi ollut tämäkin, ei mitään isompia kitinöitä tms, mitä nyt välillä ilmavaivoja kitistään. Poika syö hyvin ja kasvu on sen mukaista: Maanantaina käytiin neuvolassa (ikää siis 1kk 6pv) ja " pikku" miehen mitat olivat 6010g (+2210g), 56cm (+6cm) ja pipokin jo 41cm (+5cm). Eipähän ainakaan tarvitse epäillä maidon riittävyyttä.



Nyt tartteekin jo mennä, palaan paremmalla ajalla!



Mami ja poitsut

Kiva kuulla sinusta Mamma21! Ja hienosti tosiaan poikasi kasvaa.



Kölli, varmaan hyvä että jäät nyt sitten kotiin lepäilemään. Ei sitä kannata väkisin töissä sitkutella.

Aivan kauhea se juttu kaveristasi. Ja taidan tietää kenestä on kyse. Ihan hirveetä!!! Sinne ihan kauheesti voimia ja siunausta. Ja rukoillaan tosiaan että toinen selviäisi. Ei sitä voi mitenkään kuvitella sitä tuskaa mikä heillä varmasti nyt on.



Kyllä omat vaivat tosiaan tuntuu niin pieniltä. Saa olla kiitollinen että on yksi ihana terve lapsi ja toinenkin kovasti jo tulossa. Tai eihän sitä vielä voi tietää onko tämä terve, mutta ainakin on elossa!



Siitä pääsenkin neuvolakuulumisiini. Ja täytyy taas kehua Paulaa, eli th:ta! Se vaan osaa sanoa mulle just oikeat asiat ja on niin kannustava ja ymmärtäväinen. No siis painoa oli tullut tällä kertaa " vain" 500g/vko, viimeksi oli tullu kilo samassa ajassa. Ja pelkäsin nyt samaa, turvotukset on nimittäin aikamoiset. Vauva oli kuin olikin laskeutunut. Mutta pää kuitenkin liikkui, vaikka kerkesi jo epäillä että oliko ne hartiat joista sai kiinni. Kuitenkin päätteli sen olleen pää... Kun kerroin supisteluistani(eilen illalla supisteli aika ajoin ja yöllä kans muutama napakampi), sanoi th että se voi hyvin olla että parin viikon päästä pääset synnyttämään. No, ei pidä liikoja toivoa. Paitsi sitä toivon että menis vähintään sinne parin viikon päähän. Siis ettei sentään aiemmin, enkä sitä uskokaan. Th oli myös sitä mieltä että ihan hyvä kokoinen vauva on tulossa, käsikopeloarvion heitti että ihan voisi kolmekiloinen jo olla. Ensi viikolla äitipolille sitten tarkempaan arvioon. Mutta käski siellä olla tiukkana että pääsen sinne sitten vielä uuteen arvioon pari viikkoa siitä eteenpäin(ellen ole jo synnyttänyt), ettei annettais kasvaa yhtä isoksi kuin isosisko. Että mahtuu sitten tulemaan. Kun vaan osaisin olla tiukkana.



Kovasti mulla tuntuu tuossa alavatsalla kireä vanne varsinkin kävellessä. Tuntuu että on alavatsa varsinkin ihan pinkeä ja kipeä. Menkkajomotusta tuntui eilen pitkin päivää ja nytkin jomottelee. Mutta th:nkin kanssa siitä puhuin että ollaan nyt onnellisia kaikista kivuista ja jomotuksista, jospa se meinaisi sitä etten enää kovin montaa viikkoa joudu mahani kanssa olemaan, vaan pääsisin vauvanhakureissulle. Eli nyt asenne " kipu ei satu" matkaan vaan. Niin olen päättänyt. Nimittäin en mä kyl siihen millään usko että tää kuitenkaan tästä vielä viikkoon kahteen ainakaan ulos tulisi. Ja tosiaan neuvolassa sanoi että nytkin ollaan jo ihan hyvillä viikoilla ja varsinkin kun vauva tuntuu ihan hyvän kokoiselta, että ei tartte pelätä.



Eli siis sain neuvolasta sellaista tukea ja kannustusta kun kaipasinkin. Nyt paremmalla mielellä eteenpäin porskuttaen.



Mukavaa päivän jatkoa kaikille ja huomennahan se viikonloppukin taas alkaa. Eli mukavat viikonloput. Vaikka se voi olla että vielä monet kerrat ennen sitä tulen teille vointejani manailemaan jne jne:) Kiitos jos joku jaksaa lukea näitä, haha. Vähän ku päiväkirjaan kirjoittaisi. Pitäisi nää kyllä johonkin kopsata...



Oksaska rv 35+2

toivotaan nyt ettei toi sf-mitta mitään kerro! siis huonossa mielessä! Ehkä vauva on vain eriasennossa. Mulle ainakin th sanoi kun oli jo neljä viikkoa sitten sf-mitta 29cm, sitten siitä kaksi viikkoa eteenpäin sama, sillon sanoi etä riippuu niin asennosta. No taas oli sama, mutta nyt syyksi pisti sen että oli laskeutunut...



Mutta siis älä stressaa siitä liikoja. Ja etkös taas mene sinne äitipolille painoarvioon??

Tänne ei mitään ihmeellistä, pitää vain kommentoida noita oksaskan sf-juttuja. Vaikka sulle jo toisaalla kerroin, mutta kerronpa vielä tähänkin =) Niin että tosiaan eilen lääkäri mittas sen vielä ja sai paljon isomman mitan kuin th, eli oli tosiaan mittaajasta kiinni. Ja muutenkin, en ollu huomannu että sillon pari viikkoa sitten oli rt, nyt pt, joten vaikuttaahan se vauvan asentokin siihen. Joten ei huolta, onneksi! Sitä vaan on vähän vauhko välillä, kun edellinen kerta meni miten meni, ja tosiaan nyt tää ystävän tilanne tässä päällä, kukaan ei tiedä mitä tunnin päästä tapahtuu, onko enää sitä toistakaan vauvaa vai onko hän jo keskoskaapissa kohta.



Että sellasta. Taidan mennä pötköttelemään =)

Meillä oli ihana ilta ja yö ilman esikoista, eilen pistettiin se miehen veljen kyytiin mummolaan menemään ja jäätiin itse kotiin. Tänään sitten suunnataan sinne kans jossain vaiheessa.



Käytiin syömässä ja leffassa illalla, oli mukavaa! Ja sitten kotona tosi pitkästä aikaa nautittiin toisistamme sillä " mukavimmalla ässällä" . Vähän jännitin että aiheuttaako se mulle suppareita... no sen jälkeen kyllä varmaan tunnin jomotteli menkkamaisesti, ei kuitenkaan mitään selkeitä suppareita. Paitsi sitten kuudelta heräsin kun tuli varmaan neljä napakkaa ja pitkää supistusta ihan peräjälkeen. Että kyllä näköjään aiheutti... No, mä olen noista nyt vain onnellinen, jospa tosiaan kypsyisi paikat jo hieman. Mutta oli niissä nyt jo sen verran ytyä että muistui hieman mieleen mitä on tulossa...auts. Ja tosiaan se oli hassua kun ne tuli ihan peräkkäin, muutaman sekunnin väli vaan oli, en siis kellosta mitään kattonu, mut aika pitkiltä ne tuntui ja aina kun yksi hellitti tuli toinen. Sit lähdin käveleen ja piti mennä vessaan tyhjennykselle ja sitten loppui!



Nyt kuitenkin aamupalalle, jospa tuo ukkokin tuolta heräilisi. Aateltiin sitten mennä hieman shoppailemaan, jos vaikka pari joululahjaa tarttuisi jo matkaan.



Mukavaa viikolopun jatkoa kaikille! Ja hei Jyväsmammat, kirjoitelkaa kuulumisia muutkin!!! Pitäiskö joku tapaaminen järjestää ensi viikolla?!



Oksaska rv 35+4

Mukavaa, ettei ihan ole tämä ketju katkennut. Jotenkin tuntuu, että pikkuhiljaa ihmiset jo siirtyvät pois odotuspuolelta eikä uusia jyväksiä ole ilmaantunut. Itse en olekaan päässyt koko viikkoon koneelle, joten melkein on jo ollut vieroitusoireita ;-)



Sain viikko sitten äitiyspakkauksen ja eilen käytiin ostamassa vaunut. Nyt tekisi mieli vaan hiplata ja ihmetellä niitä vaatteita, kun ovat niin ihania. Mites te, joilla jo on lapsia: oletteko ostaneet paljon ihan pieniä vaatteita valmiiksi? Meillä on vaan yksi 56 cm puku olemassa, koska pelkään saavani ison mötikkävauvan. Sekä minä että mieheni ollaan oltu syntyessä isoja ja reilusti yliaikaisia, josta olen ajatellut, että kai siihen pitää itsekin varautua.



Toivotan kaikkea hyvää teidän muiden odotukseen ja varsinkin jaksamista niille, joilla on ollut vaikeuksia. Tässä viimeiselle kolmannekselle pikkuhiljaa lipuessa täytyy olla onnellinen, että itsellä on vielä kivuton olla.



Laura

Viimeinkin mulla on hetki omaa aikaa, et voin kirjotella tänne. Viime aikoina pojan nukkumiset ollu niin sekasin, päikkärit jääny monena päivänä väliin. Oon sit itekin ollu aika puhki-poikki-väsyny, kun eipä paljon päivien aikana päässyt vaaka-asenton ja lepäilemään. Miehelläkin niin pitkää päivää ollu, et välillä oon tosiaan menny ihan " varaparistoilla" . Jospas se tästä, ainakin äsken oikein kunnolla tuhisi, lähes kuorsasi tuolla omassa sängyssään.



Omaa napaa..Kaikki oikeestaan ihan OK. Selkäkivut vaivaa, sotkenu jo ihan yöuniakin. Kun siis selkää särkee eikä oikein missään asennossa oo sit hyvä olla. Iltaa kohden aina pahenee. Sain tässä loppuviikosta viimeinkin aikaseks hankkia tukivyön. Ihan hyvä juttu tuntus olevan, mitä nyt tässä oon ehtiny testailemaan. Vaikuttais, et auttaa ainakin vähän ja joka tapauksessa tukee masua mukavasti. Ja on mukavan tuntuinen päälläkin. Alkaa meinaan tää masu olla jo aika huran kokoinen. Kyykkyyn menemiset ja varsinkin alhaalta ylös nousemiset alkaa olla aika tuskaa. Mutta nautin kyllä, kun on tämä pallomaha :).



Masuasukki pitää välillä ihan älytöntä melskaamista. Siis jytisee oikein kunnolla, etenkin iltasin. Viime neuvolakerralla th tuumasi, et ois pää alaspäin. Varmaan onkin, kun painaa välillä niin tuonne alas ja rakkoa. Ens viikon PE ois seuraava neuvola. Kiva tietää, miten päin tuolla masussa sit oleillaan. Mä kun oon tosi huono ite arvioimaan, et kuinka päin vauveli tuolla makoilee. Kylkiin tulee kyllä välillä sellasta monotusta, et oikeesti pienesti ihan sattuukin. Suppareita on harvakseltaan, yleensä illalla - johtuu varmaan päivän rasituksista. Ei siis mitään kipeitä, tuntee vaan kun maha menee ihan pinkeeks ja kovaks.



Hauskaa viikonloppua kaikille! Mä meinasin saada aikaseks leipoa pullaa isänpäivän kunniaksi.(ja mitähän se sit näyttää ens viikolla se neuvolan vaaka ;)



*tammimasu2006 30+5*