Miten pärjäätte...

Minä imetin päivällä yksin molemmat yhtä aikaa. Laitoin vauvat sohvan reunoille jalat selkänojaa päin ja itse istuin heidän väliin ja sitten nostin vaavit tyynylle. Opin nostamaan yhdellä kädellä silleen että vauva oli kyljellään noston aikana jolloin erikseen ei tarvitse niskaa tukea toimi ainakin meillä näin. Sitten kun oppivat vähän liikkumaan laitoin sitterit sohvan reunoille ja nostin siitä tyynylle. Kokeile jos toimisi teilläkin.

Meillä mies oli vain viikon lomalla kaksosten syntymän jälkeen ja sen jälkeen jäin kotiin yksin. Kotona on myös 2.5v ja 8v naperot. Minä en imettänyt, joten mulla ei ollut tuota sun ongelmaa (ongelmana enemmänkin 2.5v joka ehti kaiken " pahan" tehdä sillä aikaa kun syötin). Sain siis pullosta syötettyä molemmat yhtä aikaa ja sitten molemmat yhtäaikaa olkapäille. Meillä on ollut tutit aika hyvänä äänenvaimentimena, samoin sitteri, joka " tärisee" , siihen rauhoittuvat molemmat aika nopeasti. Mutta ei kai niille mitään traumoja jää " huudattamisesta" , meillä on vaan ongelma, että jos hermostuvat liikaa, eivät enää syö sen jälkeen. Tsemiä vaan, kyllä se siitä helpottuu!

Mä istuin parisängyllä selkä seinää vasten ja nostin aina sängyltä pienet imetystyynylle,aluksi oli vaikeaa mutta onneksi kasvavat ja vavistuvat niin äkkiä että helpompaa nostella. Laita vaikka vielä lisää tyynyjä ympärille ja siihen päälle toinen niin saa helpommin nostettua ja tukee myös ettei toinen luisu alas sillä välin. Mulla sellainen monikkoyhdistykseltä tilattu imetystyyny ja oli kyllä hyvä kun muotoutu vähä lapsen mukaan.



Memmi ja tytöt pian 8kk

sängylle seinää vasten kasan tyynyjä ja laitan päällimmäiseksi imetystyynyn (iso kaksosten imetystyyny) niin, että nojaan selkääni tyynyyn ja päät tulevat kainaloiden alta kyljille. Vauvat laitan ensin pötkölleen molemmille puolille ja kun olen saanut tällättyä itseni puoli-istuvaan asentoon tyynyn sisään, niin hilaan vaavit varovasti puoliksi mahani ja puoliksi tyynyn päälle pitkälleen. Vauvan päätä joutuu vähän kannattelemaan, jotta saa kunnolla kiinni rinnasta, mutta sitten tuen enää käsivarrella selän takaa. Rinnat tässä asennossa joutuvat varmaan kovimmalle, kun venyvät sivulle. Ei siis välttämättä toimi, jos olet pienirintainen (itselläni isot rinnat).



Tämä ei ole tosiaan itsellenikään paras mahdollinen asento, mutta toimii minusta varsinkin yöllä paremmin kuin jos nousisin istumaan, kun pelkään nukahtavani siihen. Päivisin imetän mieluiten sohvalla istuallaan, mutta siihen tälläytyminen ei onnistu minultakaan vielä yksin. Omat vauvani ovat vasta vajaa kolmeviikkoisia ja isikin on vielä tämän viikon kotona, joten useimmiten saan kyllä vielä apua vauvojen asetteluun, mutta ensi viikko kyllä jo hirvittää vähän...



Mukavia imetyshetkiä alkuperäiselle! Eiköhän se yhteisimetyskin ala vähitellen sujua, kun vauvat jäntevöityvät.



ps. Olen itse kaksonen ja äitini on kertonut imettäneensä meitä niin, että laittoi meidät keittiön pöydän päälle rinnakkain pitkälleen ja kumartui siitä imettämään molempia yhtä aikaa. Ei kovin ergonomista, mutta toimi kuulemma parhaiten alkuun.

Ekat 3kk oli niin rankkaa, että yksikin päivä yksin lasten kanssa (esikoinen oli 3,5v, kun vauvat syntyi) oli äärirajoilla. Meillä tosin vaikutti vauvojen koliikki eniten. Tyytyväisiä vauvat eivät tosin vieläkään ole, aika hankalia tapauksia. Minä en ajatellutkaan yhteisimetystä, vaan imetin toisen ja annoin toiselle pullosta (lypsettyä tai korviketta). Kyljelleen vain sängylle, toiselle rinta suuhun ja toiselle pidin pulloa siinä vieressä.



Edelleenkin yksin oleminen on välillä todella tuskaista näiden kanssa (esikoinen se eniten aiheuttaa päänvaivaa). Mummo on usein hoitamassa (mutta silloin esikoinen pistää entistä enemmän ranttaliksi) ja perhetyöntekijä pari kertaa kuussa (enempään ei ole varaa). Silti lähes päivittäin tulee hetkiä, että itseltäkin meinaa itku päästä. Juuri tänään mietin, mitä enää voin tehdä ja kelle puhua. Neuvolan täti on vanha höperö, joka viittaa kintaalla joka asialle, ei paljon auta.



Alia ja tyttö 4v + pojat 7kk

ollessani vaan imetin toisen ja toiselle pullosta korviketta. Tosin kokeilin muutamia kertoja yhteisimetystä yksin ja miehen läsnäollessa apua käyttäen, mutta pojat oli niin kovia valumaan pois, olen myös pienirintainen, joten sekin teetti hankaluuksia..

Tuplaimetystyynyn ostin myös, mutta ei helpottanut minulla.



Lopulta päädyin tällaiseen käytäntöön että imetin toista, toiselle pulloa. Yöllä en imettänyt vaan pumppasin yöksi molemmille pulloihin, saivat ainakin äidinmaitoa niinkin.



Imetys tosin ei kauaa kestänyt, olisiko ollut 5-6 viikkoa, sitten loppui pumppaus ja imetys. Alkoi oma terveys reistailemaan siinä vaiheessa, oli vähän pakkokin sitten lopettaa imettäminen ja pumppaaminen.



Eli korvikkeella meni loppuaika sittereistä syöttäen, minä välissä ja pullot suuhun jonkin pehmolelutuen kera ;)



Eli tämmöinen tarina täältä.



T. Tuplamami ja pojat 1,7 vuotta

Imetän edelleen molempia tyttöjä ( kohta 6kk) ja ensin toisen, sitten toisen. Olen oppinut tunnistamaan merkit ja syötän hätäsimmän ensin. Tosin meillä siis tämä neiti b on aina se hätäsempi =) Esikoinen 2,5v luonnollisesti ehtii keksiä kaikenlaista sillä välin, mutta usein auttaa kun keksii hänelle jotain, esim. " kokoapas tuo junarata sillä välin" . Huono omatunto on aina, kun sylissä ei kertakaikkiaan ehdi kaikkia pitää riittävästi, mutta itse koen imetyksen helpommaksi kuin pulloruokinna tutin pesuineen. Kiinteiden aloitus auttoi myös tosi paljon, kun aterivälit vähän piteni. Tosin musta tää tulee vasta nyt rankemmaksi, kun väsymystä on kertynyt monen kuukauden ajalta ja tytöt alkaa päästä itsekin eteen päin....

Minä imetin tyynyn kanssa lattialla istuen, ja sain siitä vauvatkin nostettua itse vierestä imetystyynylle. Helpompaa oli kyllä imettää ilman tyynyä yhtä kerrallaan, mutta tuolloin olivat usein yhtä aikaa sudennälkäisiä, enkä kestänyt toisen huutoa ja opettelin nostamaan yhtä aikaa rinnalle. Mutta usein oli kyllä ikävä lisäkäsiä, ja on edelleenkin (nyt pojat 10-kuiset). Ja lisäkäsiä olen kyllä palkannutkin päiväsaikaan ainakin pariksi tunniksi viikossa. Ja suosittelen kaikille muillekin, joku mukava opiskelija tai täti voi löytyä vaikka jättämällä ilmoituksen lähikauppaan kuten meillä, ja voi tulla edullisemmaksi kuin kunnan (ainakin Helsingin) kotiapu. Ilman ulkopuolista apua olisin jo ihan näännyksissä (nyt vain puoliksi näännyksissä :-) ).

laita vauvat pienten pyyhkeiden päälle, joiden nurkat kokoat nipuksi vauvan päälle. Sitten kun olet saanut ensin toisen mukavaan imetysasentoon esim. imetystyynylle jalat omaa kainaloasi kohti, saat toisenkin nostettua tai hilattua sen pyyhkeen avulla yhdelläkin kädellä toiselle rinnalle.

Olin itse vauvojen kanssa alusta asti yksin, isä piti isyysloman vasta myöhemmin. 5-vuotiaasta esikoisesta oli tosin välillä apua.

Tuo vaihe, kun mies lähti töihin ja jäin yksin kahden avuttoman nyytin kanssa; olo tuntui tosi riittämättömältä! Kokeilin joitakin kertoja yhtäaikaa imetystä, mutta eipä siitä mitään tullut. Toimin sitten vaihtelevasti tilanteen mukaan, joskus annoin toiselle rintaa ja toiselle sitteriin tuttelia pullosta, se onnistui yhtäaikaa. Välillä sitten oli hetkiä, jolloin syötin rauhaisasti toista ja sitten toinenkin ryhtyi huutamaan nälkäänsä. Pakko oli vaan välillä tuota itkuakin kestää, vaikka tuntui että oma sydän särkyy.



Olin aina ajatellut, että sitten kun saan vauvan, imetän sitä oikein rauhallisessa paikassa, että se on äidin ja lapsen välinen mukava hetki. Tällaiset haaveet täytyikin sitten unohtaa, kun tulikin kaksi pientä yhtä aikaa... Kiintymyssuhdeteorioissa painotetaan, että vauvan tarpeeseen on vastattava heti! Tähän ei vaan pysty, kun on kahden vauvan kanssa yksin. Ajattelen, että tärkeintä on kuitenkin yleinen perusturvallisuuden tunne.



Onneksi tuo vauvavaihe kestää sitten kumminkin niin vähän aikaa, vaikka pitkältähän se tuossa vaiheessa tuntuu. Meidän pienet on nyt 1v 5 kk ja syöminen sujuu jo toisella hienosti itse omalla lusikalla, toisellakin välillä vaihtelevalla menestyksellä!!!



Koita jaksaa päivä kerrallaan ja ole armollinen itsellesi äitinä.

Meillä ei isä ole juuri osallistunut nyt 5 kk ikäisten kaksosten hoitoon, eikä muitakaan tuttuja tai sukulaisia asu lähistöllä, joten ihan yksin olen tähän asti lapset hoitanut. 3 kk ikäiseksi syötin lapset sylissä peräkkäin. Toinen oli rauhallisempi odottelija joten yleensä syötin " ahmatin" ensin. Pullosta olen pääasiassa syöttänyt, maidontulo loppui pian sen jälkeen kun lapset pääsivät kotiin.



Kun alkoivat olla tuon 3 kk, ryhdyin syöttämään niin, että toisen laitoin sitteriin ja toisen syötin sylissä. Nykyisin syövät molemmat usein sitterissä yhtäaikaa. Yhtäaikaa en ole noita lapsia saanut vielä otettua syliin. Alkuun pelotti tuo pään tukeminen ja nyt ovat jo niin painavia, ettei yhdellä kädellä nostaminen onnistu. Kaipa saan lapset sitten yhtäaikaa syliin kun osaavat itse tulla :-).



Meillä kaksoset ovat kyllä ilmeisesti helppoja tapauksia, koska en ole tätä mitenkään raskaana kokenut. Päinvastoin, minulla on tunne, että yhden lapsen äidit varmaan pitkästyvät tekemisen puutteessa. Olen ehtinyt tekemään paljon muutakin kuin hoitamaan lapsia, esim. ommellut itse kestovaippoja ja kunnostanut puutarhaa lasten nukkuessa.