Kokemuksia: parisuhde & asunnon osto/remontti?

Että jos teillä ei tällä hetkellä ole lapsia ja parisuhteenne on sillä pohjalla, että tuollaista täytyy miettiä, niin jättäkää ihmeessä ne lapset tekemättä!



Talon rakentaminen on vähän eri asia, mutta remontointi maksimissaan muutaman viikon juttu.. Hohhoijaa..

Heips!



Joskus näin työssäni ihmisten vaihtavan asuntoa esim. kivempään, isompaan yms. Ja sillä tavalla ehkä yrittivät pelastaa natisevaa liittoa. Välillä huomasi ettei onnistunut ja asunto oli uudelleen myynnissä pikimmillään jo kuukauden kuluttua muutosta. Ja syyksi sanottiin aika usein ero. Siinä on mukava sitten asunnon omistajien kanssa toimia kun varsinkin jos asukkaat itse sanovat eroaan riitaisaksi.



Mutta kannattaa miettiä syitä miksi muuttaa toiseen asuntoon. Ettei käy näin. Harvoin mikään pelkkä remontti suhdetta kaataa. Usein kyseessä on vain jäävuorenhuippu. Kyllä kunnon suhde remontit kestää. Ja jotkut jopa nauttivat remontoinnista, kun ei aseta liian tiukkaa aikataulua ja osaa välillä huilia sekamelkan keskellä.



Onnea vaan projektiin =)

..että ne, jotka ovat ostaneet/rakentaneet taloa tai tehneet remonttia ja joitten suhde niitten aikana natisee liitoksistaan - niin ne ovat kyllä niitä suhteita, jotka ovat natisseet jo ennen talojen hankkimisia sun muita.



Jos suhde on ihan hyvin voiva, niin miten ihmeessä se talo/remontti/rakennus sitä huonoksi laittaisi. No nyt tulee joku sanomaan että heillä meni huonoksi suhde, riippuu tietysti ihmisiltä mutta me emme ole mitään tällaisia käytännön asioita kokeneet suhteessa minään muuna kuin neutraalina käytännön uusina asioina.

meinaan me ostettiin remonttikohde vaikka viimeksi kun remontoitiin mun omaa kämppää niin vannoin ettei ikinä enää, oli se aika kauheaa (sillon mies muuttui ihan hirviöksi, minä en osannut yhtään tehdä mitään sen mielestä, ja jos tein, niin tein väärin ja pieleen meni, jos siivosin paikkoja niin siivosinkin väärät romut roskiin, ikinä ei ole nähnyt näin huonoja silikonisaumoja joista se jaksoi sitten muistuttaa kerta toisensa jälkeen, sitten olin aloitekyvytön ja avuton kun en enää uskaltanut tehdä mitään kun pelkäsin taas pilaavani jotain jne jne).



No siitä lopulta kyllä selvittiin ihan kunnialla, mutta nyt on kyllä kyseessä muukin kuin pintaremppa :) eli täys peruskorjaus omakotitaloon. Useamman vuoden projekti siis, ja tuolle yhelle aikasemmalle vastaajalle että remppa voi toki kestää pari viikkoa tai sitten se voi kestää 10 vuotta, riippuu siitä minkä asteen rempasta on kyse.



Pää eellä kohti katastrofia mennään kaikesta huolimatta, saapi katsoa mitä tässä tapahtuu kun tositoimet alkaa. Välillä ihmettelen että miten mä nyt olen taas tässä pisteessä kun viimeksi oli niin kauheeta, mut kai sitä ihminen vaan unohtaa ne huonot jutut aika nopsaan :) Toivottavasti ap sun miehes ei ole yhtä armoton ku tää mun mies!

kyllä kannattaa...siinä sen näkee mihin parisuhde venyy ja onko tehty riittävän vahvaksi. Meillä tuo ratkaisu tehtiin muutama vuosi sitte ja vaikka osto/remontti/muutto rumba oli päällä ja vauvakin ihan pieni, emme ole katuneet ratkaisua. Näin myöhemmin tilanteessa, jossa elämme pienellä palkallani sekä mies vakavasti sairaana, tulee välillä ajatelleeksi, että kyllä sitä aikoinaan kaikesta pienestä tulikin napistua ja että tuo remontti ei sittenkään ollut vielä suhteemme koetinkivi, vaan nykyinen tilanteemme. Elämää ei juurikaan pysty etukäteen suunnittelemaan, nyt olen sen oppinut, että jokainen päivä pitää elää täysillä.

Ostimme jo muutama vuosi sitten vanhan omakotitalon, johon olemme nyt sitten näiden muutaman vuoden ajan tehneet ihan kunnon remonttia (siis ei mitään pelkkää pintamaalausta).



Ei meidän parisuhde siitä moksiskaan ollut. Siis ollaan yhtä rakastuneita kuin sitä ennen. Vaikkakin siinä samassa remottihässäkässä oli myös vauvaprojekti ja opiskelun aloittelut yms. Eli kaikki mahdollinen sattui samaan aikaan.



Suurin vihollinen oli väsymys ja tietynlainen remonttistressi mm. kaikesta, mikä ei mennyt aina suunnitelmien mukaan... Kyllä tuon remontin aikana oli monesti pinna molemmilla kireänä ja riitoja tuli. No, tosin saatiin sen aikana uusi vauvaprojeti kuitenkin alulle ;) eli ei nyt ihan liitto täysin liitoksissaan natissut. Rankkaa kyllä oli!



Meillä tosin on aina ollut keskenäinen yhteys toimiva, puhuttu ja selvitelty asiat ja ongelmat mahdollisimman hyvin.

Mökki ja monta piharakennusta on kyllä pykätty (kesälomien aikana) pystyyn pienen vauvan kanssa ja piha laitettu kuntoon ja metsääkin hakattu ja puita pilkottu joka kesä sen perästä mutta remppaa omaan kt-asuntoon me ei saada tehdyksi ikinä valmiiksi!



Siitä ei vaan tule mitään, se on kesken ja riitaa tulee. Nyt se on melkein valmis, eli asiat melkein toimii pienistä puutoksista huolimatta, mutta onhan se ihan puolitekoisen näköistä! Ja en ainakaan itse ostaisi näin puolitekoista kovin korkealla hinnalla ainakaan jos tämä myydä pitäisi!

Jos tekee remppaa, niin se pitää tehdä suunnitellusti alusta loppuun, ja asettaa joku aikaraja ja varata oikeasti se aika siihen tekemiseen, eikä olettaa hommien hoituvan itsekseen töiden ja lastenhoidon ohella. Ja rahat valmiiksi joka osaan.



Jos ei ole lapsia, niin en ymmärrä mitä vaikeaa siinä voisi olla, muuta kun jos olettaa että pystyy tekemään itse päivätöiden ohella, eikä pystykään eikä silti halua palkata ammattilaistakaan. Tai ei varaa oikeasti sitä rahaa tarpeeksi edes remonttitarvikkeisiin eikä ole suunnitellut loppuun asti. Sama kai se talon rakentamisessakin tulee vastaan, huono liian tiukka budjetti ja se, että itse ei pystykään. Mutta noissa talopaketeissahan on usein kaikki olennainen mukana, ja kyse on vain pystytyksestä, suunnittelua ei tarvitse niinkään.



Sisustusremontti tai vanhan uudistaminen toimivammaksi on sitten eri... se ei vaan sovi meidän parisuhteelle.

jonskuvaan:

Talon rakentaminen on vähän eri asia, mutta remontointi maksimissaan muutaman viikon juttu.. Hohhoijaa..

seiniä kaadetaan (yms), ei muutama viikko välttis riitä.

Me ostettiin myös pian 2v sitten iso peruskuntoinen ok-talo,missä nyt asumme.Muutto hetkellä poikamme oli 1v3kk ja odotin toista melko viimesilläni. Ennen muuttoa tehtiin(mies ja isäni) putkiremontti ja muita oli apuna muissa hommissa. 1,5kk ennen muuttoa siis mieheni oli poissa kotoa jossa saatiin talon yksi kerros asumis kuntoon. Muuton jälkeen remontit jatkui ja sitten 2kk muutosta syntyi toinen poikamme. Äitini ihmetteli miten pystyn asumaan remontin keskellä,vastasin että ihan hyvin. :)

Kun tiedän,että teemme sitä itsellemme ja joskus kaikki on valmista niin hyvin kestän. Edelleen on remonttia,nyt työn alla tuleva makkarimme ja töiden jälkeen mies on ollut makkarin kimpussa. Odotan nyt kolmatta lastamme ja la on alkuvuodesta.Ensi keväänä meillä on katto remontti ja talonmaalaus,tiedän,että hoidan suht paljon lapset silloin yksin ja varmasti ottaa koville kun mies on katon laitto hommissa,mutta itse haluttiin oma josta tehdä omanlainen ja vaikka pinnaa välillä kiristää ja on aikoja,ettei paljon yhteistä aikaa ole niin en silti vaihtais hetkiä mihinkään muuhun. :)

Pystymme kyllä puhumaan stressaavat ja muutenkin mieltä painavat asiat.

Mistäs sitä tietää omaa sietokykyään ellei joudu " paineen" alle ja kokeile. Tosin voi olla kallis kokeilu jos ei kunnolla asioita pohdi.

Ja sitten muutettiin sisään.... Vieläkin on jotain tekemättä eli keskeneräiseksi jäi siltikin.:)



Aika oli tosi kortilla, koska mies pääsee töistä vasta viiden jälkeen ja keskinmäärin oltiin " rakasalla" vasta kuudelta. Muksu pitää sitten viedä jo nukkumaan kahdeksan jälkeen. Välillä pidettiin muutama päivä taukoa ja sitten taas tehtiin pari viikkoa koko vapaa-aika putkeen.



Tottakai hermot olisi kiristynyt, jos oltaisiin sellaisia persoonia. Ammattitaitoa meillä oli tosi vähän ja monia asioita jouduttiin säätämään ja säätämään, että saatiin hyvää jälkeä. Mutta kaunista tuli ja siihen uskoimme koko ajan.



Meillä on riidaton ja lämmin suhde, ja eipä tuo remontti siihen vaikuttanut. Joskus meni hiukan hermot, mutta silloinkin se kiukku suuntautui siihen rakennustarvikkeeseen, eikä toiseen. Jos mies kiukutteli vasaralle, niin minä kävin yleensä halimassa ja keitin kahvikupin ja toisinpäin sama. Yhtään riitaa ei raksan takia käyty, eikä ole jälkikäteenkään purettu paineita. Aikansa kutakin ja olihan se sellaista yhteistä touhuilua koko perheelle. Meillä molemmilla on tosi stressaava ja vaativa työ, ja tuo rakennus oli melkein kuin löysä harrastus sen rinnalla.

Kiva kuulla, että suurimmalla osalla se remontti kuitenkin hoituu ihan rauhallisissa merkeissä. Joskus tuolla kriisipuolella vaan törmää aika kärkkäisiin kommentteihin vaiheeseen jääne(i)stä remontista/avioliitosta! Hui!



No, ostettiin sit se asunto. Asun ulkiomailla, ja pääsen normaalipäivinä töistä täkäläisen käytännön mukaan vasta 18-19 välillä, ja miehelläkin on paljon töitä vaikka kotona tekeekin. Ei kumpikaan olla mitään tee-se-itse-miehiä. Ollaan siis ajateltu, että otetaan ammattimiehet tekemään, mikäli vaan budjetti mitenkään kestää - saattaahan se tulla lopulta halvemmaksikin, kun ei ainakaan mokata mitään isompaa hommaa pilalle. Tietty maalaamiset ym helpot hommat varmaan hoidetaan itse, vaikka sitten viikonloppuisin.



Jännää hommaa tämä remonttisanastoon ja -käsitteisiin tutustuminen, mulle ainakin oli täysin vieras universumi tähän asti!



Mukavaa loppukesää teille, ja kiitos vielä kommenteistanne!