Miksi poika itkee?
Olipahan taas aamu. Sanoin miehelle meneväni laittamaan auton lämpiämään ja siinä samassa, kun poika (1v 3kk) kuuli sanan " menen" , alkoi hirveä paniikki-itku. Koko aamu meni itkeskellessä hiljempää ja kovempaa, vaikka siellä auton lämmitykseen laittamisessa meni vain minuutin verran.
Poika vierasti ja takertui muhun tosi kovasti 4kk-9kk:n ikäisenä, mutta sen jälkeen on helpottanut. Vuoden ikäisenä poika meni päivähoitoon ja siinä oli tietty totuttelemista, mutta kaikki alkoi kuitenkin sujua ihan luonnikkaasti jo muutaman viikon päästä ja nykyään poika jää ihan mielellään hoitotädin luo ja on siellä iloisella mielellä koko päivän. Imetyksen lopetin joulun tienoilla ja sekin kävi ihan huomaamatta ja ilman kitinöitä.
Nyt vaan hermostuttaa ja huolestuttaa tämä uudestaan alkanut takertuminen. Pojan pitäisi olla ihan terve eikä allergioitakaan pitäisi olla, joten sellaisista ei itkuherkkyyden pitäisi johtua. Onko tässä nyt joku uusi eroahdistuskausi meneillään? Miten ihmeessä pojan saisi totutettua (ilman hillitöntä huudattamista) itsenäisemmäksi ja luottamaan itseensä niin, että uskaltaa olla ilman äitiäkin vähän aikaa? Meneekö tämä ajan kanssa ohi vai pitäisikö mun nyt jotenkin muuttaa käyttäytymistäni ja " karaista" lasta?
Viivi
ps. kuten arvaatte ensimmäinen lapsi on kyseessä, joten sekin tietty vaikuttaa vähän.
Kommentit (5)
Viimeisin takertumisvaihe oli tuossa syksyllä, kun poika oli jo lähes 2,5 v. Nyt jo melkein 2v9kk ja vähän löysempi kausi taas menossa.
Olen itse todennut, että tuollaiset kaudet menevät helpommin ja nopeammin ohi kun antaa lapselle sitä mitä hän kaipaa eli äidin syliä. Eli sinuna en yrittäisikään karaista lasta vaan lähestyisin asiaa siltä kantilta, että lapsellasi on vaikea kehityskausi menossa ja hän tarvitsee extrapaljon äidin rakkautta ja hoivaa. Meillä olen tuollaisina kausina köllötellyt pojan kanssa sängyllä lukemassa kasapäin kirjoja, jutustellut ja lauleskellut sylikkäin ja jos jotain kotihommia pitää tehdä niin aina ottanut pojan mukaan touhuihin. En yritäkään jättää poikaa yksikseen jos hän ei sitä halua. Ja näin toimien poikakin on ollut paremmalla tuulella ja sitten tulee taas se päivä kun poika touhuaa omiaan pitkiä aikoja.
Eli toki tuollaisina takertumiskausina on pakko jättää poika hoitoon vaikka kuinka protestoisi. Mutta sitten vastapainona illalla sitä läsnäoloa ja hellyyttä.
No joo, niin se varmaan on, että tämä vaihe menee taas ohi jonkin ajan päästä. Teen lyhyempää päivää, joten iltapäivisin oon yrittänyt olla pojan kanssa paljon (eli käytännössä koko ajan). Ongelmallisia onkin aamut, jolloin pitäisi syödä ja käydä suihkussa ja pukea ja päästä matkaan, mikä on aika hankalaa, jos samalla pitää kantaa 14,5 kiloista poikaa sylissä. No, onpahan tässä viikonloppu tulossa ja ainakin pari rauhallisempaa aamua.
Viivi
pojulla on kanssa tullut ja mennyt noita eroitkuja, alle vuotiaana itki kaikkien vieraiden perään jotka meiltä lähtivät, nyt innoissaan vilkuttaa vieraille ja isille heti kun näkee että ruvetaan takkia tai kenkiä laittamaan. Minulle harvoin vilkuttaa ja huuli mutrulla on kun vien hoitoon tai lähden vaikka roskia viemään. Nyt on taas viikon sisään helpottanut vähän. Tiedän että poika viihtyy hoidossa hyvin, on iloinen kun menen hakemaan ja riskaa vain jos leikit jää kesken. Itku tosin kestää sen hetken kun lähden, joten kauan ei kannata jäädä lähtöä vetkuttamaankaan.
Sen sijaan että yrittäisin karaista poikaa antaisinkin tavalllistakin enemmän sylittely ja hellittelyaikaa, sillä sitä lapsi silloin tarvitsee. :-)
Yksivuotias on ihan ihan pieni vielä, ei hänen tarvitse olla itsenäinen - eikä sellaista viestiä tarvitse hänelle antaa.
Takertumiskaudet voivat olla äidille vähän rasittavia, mutta lapselle ne ovat normaaleja kehitysvaiheita ja kertovat siitä, että lapsi on hyvin fiksu: hän tajuaa joutuvansa siitä kaikkein läheisimmästä eroon ja protestoi sitä omalla tavallaan. Jos näin ei koskaan kävisi, voisi olla syytä huoleen.
Omat poikani, nyt 2 v 4 kk ja 4 v, ovat kausittain kovasti minussa kiinni, sitten taas vähemmän. Intensiivisestä kiintymyssuhteesta kannattaa nauttia, kyllä nuo lahkeessa roikkumiset menevät ohi. Kun vielä muistat rauhallisesti selittää lapselle, että tulet AINA takaisin, ja sitten myös tulet, kyllä lapsi löytää taas luottamuksen.