Ehdotuksia nimiäisten viettoon??
Kaipailisin ehdotuksia/kokemuksia nimijuhlan " viettoseremonioista" . Mies ei kuulu kirkkoon ja olemme päättäneet järjestää nimiäiset kastetilaisuuden sijaan, mutta kaipaisin ehdotuksia miten niihinkin saisi juhlallisuutta ja ehkäpä jotain pientä seremoniaakin. Onhan se tylsää jos pprukat tulevat vaan kahville ja siinä pullan ja pasteijan välissä mainitaan sankarin nimi kuin ohimennen...
Ideoita, anyone??
Kommentit (3)
Ei sen kummempia seremonioita, mutta jotain kuitenkin. Isä piti pienen puheen ja kerrottiin vielä pojan koko nimi, vaikka muistaakseni kaikki sen jo etukäteen tiesikin. Annettiin " kummeille" kummitodistukset (joissa pojan nimi ja syntymäaika ja yksi kaunis runo), se on kätevä, jos " kummien" pitää joskus dementikkopäivinään varmistaa, että olikos se nyt se vai se päivä, kun se kummipoika oli syntynyt. Sitten kilisteltiin pojan kunniaksi kuohuviinilaseja ja käytiin syömisten kimppuun, loppuaika vapaata seurustelua... Mukavaa oli.
ja " virallinen osuus" meni kutakuinki näin. Aamutunnelman soidessa meidän perhe tuli olohuoneeseen vieraiden keskelle. Vauva minun sylissä ja isä pitäen kiinni esikoista kädestä. Esikoisella toisella kädessä kaunis kukkakimppu. Puheen pidin minä ja siinä ensin puhuin loppuajan raskaudsta, sitten nimen päättämisestä, syitä miksi juuri se. Sitten nimen historiaa ja sitten lausuin nimen kokonaan laittaen samalla kukkaseppeleen tytön päähän (alussa oli siis syliä vaihdettu isin syliin).
Sitten puhuin kasvatuksesta ja isosisko sai oman todistuksen (pro-seremonioilta tilattu). Siviilikummit myös muistettiin todistuksella ja sitä ennen kerrottiin kummien velvollisuudet ja kysyin ovatko he valmiita sitoutumaan ja kummien vastattua myöntävästi saivat kummitodistuksen (kuten myös pro-seremonioiden)
Lopuksi sitten vivaldin kevään soidessa taustalla nostettiin alkoholittomat ja alkoholilliset kuohuviini maljat.
Lopuksi sitten vapaata seurustelua.
Ei kovin pitkä, mutta vieraatkin pitivät ja lapsivieraatkaan eivät ehtineet tylsistyä.
Anneli Aurejärvi-Karjalaisen kirjassa- perheen omat juhlat (tai sinne päin) on hyviä vinkkejä siviilijuhliin ja muutenkin loistava kirja.
Mukavaa nimiäistä ja mielikuvitus on vain rajana niitä suunnitellessa.
Nimiäiset pidettiin ulkona (toukokuussa, oli kaunis päivä). Ennen tarjoilua annettiin vauvan isän suvulle ja äidin suvulle paperilla anagrammeja vauvan nimestä. Ideana oli kilpailla siitä, kumpi suku ennemmin keksii vauvan nimen. Aluksi tuntui tosi vaikealta, mutta sitten mun anoppi innostui ja nimi ratkesikin tosi pian.
Mun veli soitteli kitaraa ja lapset leikkivät keskenään. Syötiin paljon ja juotiin termareista kahvia ja teetä. Oli tosi mukavaa. Sankari nukkui vaunuissaan.