3-vuotias ei pidä kerhotädistään, mikä neuvoksi?

3-vuotiaamme aloitti uuden kerhon (vanhemmat voivat seurata mukana), ja kaksi ensimmäistä kertaa meni loistavasti, lapsi oli kerhosta tosi innoissaan, leikki " kerhoa" kotonakin ja odotti iloisena uutta kerhokertaa. Ongelmat alkoivat, kun jouduimme vaihtamaan ryhmää, ja uuden ryhmän tädin kanssa lapsi ei näytä olevan lainkaan samalla aaltopituudella.



Ensimmäinen kerhotäti oli aivan ihana, hän antoi kaikille lapsille paljon positiivista palautetta ja kehuja, huomioi kaikki ja sai pelkällä iloisella olemuksellaan kaikki lapset osallistumaan puuhiin. Mutta tämä uusi täti on valitettavasti aivan toista maata... Hänen tavoitteenaan näyttää olevan, että kerhoaika viedään ohjelman mukaan läpi, ja viis siitä, onko lapsilla mukavaa. Positiivista palautetta ei lapsille juurikaan heru, heitä ei kannusteta, ja kuulinpa tänään hänen sanovan vähättelevän kommentin lapsestani.



Lapseni on ihan selkeästi erilainen tämän uuden kerhotädin seurassa, arka ja vetäytyvä (jota ei tosiaan normaalisti muiden ihmisten seurassa ole!). Tänään kävi niin, että 3-vuotiaani olisi tarvinnut apua jossain asiassa, mutta kun kerhotäti yritti häntä auttaa, lapseni kieltäytyi täysin yhteistyöstä ja juoksi itkien syliini. Lapseni palasi kuitenkin myöhemmin ryhmään, mutta tässä vaiheessa kerhotäti ei kiinnittänyt häneen mitään huomiota, ja lapseni jäi pitkäksi aikaa vaivaantuneena norkoilemaan ryhmän laitamille. Sitten kun täti vihdoin (monen minuuttin jälkeen) suvaitsi pyytää häntä muiden mukaan, tuloksena oli uusi kieltäytyminen ja paluu äidin helmoihin. Lapsi palasi joukkoon vielä kolmannen kerran ja ihan vapaaehtoisesti, ja oli ryhmän mukana loppuun asti. Mielestäni lapsen käytös tarkoittaa, että hän olisi ollut ihan oikeasti kiinnostunut osallistumisesta toisten mukana kaikkeen kivaan toimintaan, mutta kerhotäti olemuksellaan, käytöksellään ja hänet huomioimatta jättämällä sai hänet tuntemaan itsensä ulkopuoliseksi. Ensimmäisen opettajan kanssa lapsi siis oli mukana iloisena ja aktiivisena alusta loppuun asti!



Kaiken huippu oli se, että tämä kerhotäti tuli kerhon jälkeen luokseni juttelemaan, ja leimasi lapseni hankalaksi ja tottelemattomaksi, ensimmäisen yhteisen kerran jälkeen ja kyseessä sentään vain 3-vuotias! En ollut uskoa korviani, olipa varsinainen ihmistuntija! Valitettavasti juuri silloin ei tullut mitään nasevaa kommenttia, mutta tämän tekstin kirjoittaminen kyllä valaisi itsellekin asiaa. Kerhossa oli kivaa, mutta miksi ihmeessä veisin vapaaehtoisesti lapseni sellaisen ihmisen vaikutuspiiriin, jolla on tuollainen vaikutus lapseeni ja jolla ilmiselvästi olisi itsellään hieman parannettavaa kasvatuskyvyissään?! Ei kun uutta kerhoa etsimään.