Huhuuu JKL!!!???

Kiirettä ollut täälläkin, etten ole ehtinyt pinoilemaan. Toisaalta eipä paljon ihmeempiä meille tällä rintamalla kuulukkaan..



Mulla vähän sama tilanne kuin sulla beijaflor: Ystäväni ilmoitti yllättäen olevansa raskaana ja meillä oli tuulimunasta toipuminen vielä kesken. Kyllä se vaan kirpaisi, vaikka tietysti yritän olla onnellinen heidän puolestaan.. sattui vaan vielä niin huonolle ajalle tuo ilmoitus. Kerroinkin sitten kyllä tuulimunasta, kun ajattelin, että parempi niin, ehkä ymmärtävät sitten paremmin vaisun suhtautumisen. Me ei olla juurikaan puhuttu tästä meidän (pitkästä) yrityksestä kenellekään, ei edes vanhemmille. Mun anoppi on kyllä sen luokan hössöttäjä ja toisaalta myös juoruileva tapaus, että sinne suuntaan en aijo kertoakkaan.



Täällä menossa kp9 ja " välikiertoa" siis mennään. Mies on koko tän viikon matkalla ja koska oletan oviksen ajoittuvan tuohon viikonlopulle, niin päätettiin jättää suosiolla tämä kierto väliin. Toisaalta pienet mahikset on, että ovis olisi vasta sunnuntaina tai maanantaina, jolloin varmaan kuitenkin sitten puuhastellaan. Clomeja en kuitenkaan tähän kiertoon otttanut, kun oon yrittänyt ottaa mahdollisimman vähän mitään nappeja. Seuraavassa kierrossa (maaliskuussa) yritetään sitten taas inseminaatiota ja otan clomit. Vyöhyketerapia mulla on vielä ainakin pari kertaa, joten niilläkin tähdätään sinne maaliskuulle. Pitää nyt koittaa pitää jalat maassa, ettei toiveet sen kierron suhteen nouse kuitenkaan liian korkealle.. Pettymykset on liian tuttuja. :/



No juu.. tulihan tuota tekstiä kuitenkin taas. :) Kirjoitelkaahan muutkin kuulumisia, ettei pinot taas huku!

Nyt täytyykin lähteä nukkumaan..

Mukavaa loppuviikkoa kaikille.



-helmiina

Joo, on tosi raskasta kuulla vauva uutisia, itestä tuntuu että ehkä tää mun henkinen toipuminenkin alkaa nyt kun kaverin vauva syntyi, koko odotusajan on tuntunut niin pahalta ja epäreilulta.Tunnen kyl itteni aika huonoksi ihmiseksi.



Nyt pelottaa sekin kun ei ovulaatiota tapahtunut, ennen on aina tapahtunu ku oon testannu,Tääkin varmaan taas aiheuttaa lisää stressiä, kun mitään hormoneja en aio alkaa syömään, suoraan sitten adoptioon jos ei muuten.vaikka siihenhän ei mun ikä vielä riitä, mies täyttää kohta 25.



Jees, mutta luento kutsuu, palaillaan!

Täällä menossa kp 22 ja oireita NOLLA. No, ensi viikolla se taas selviää, miten kävi.. *jännittää*



Tsemppiä beijaflor, on varmasti hankala paikka olla toisen puolesta onnellinen tuossa tilanteessa... Ja vaikka ei se ole sinulta pois, vaikka kaverisi sai vauvan, nin varmasti pahalta tuntuu. Tietääkö kaverisi teidän tilanteen muuten? Ajattelin vaan että jos tietää, niin varmasti ymmärtää edes vähän, että miksi et ole niin innoissasi. Mutta jos ei tiedä, niin voi kyllä kovasti ihmetellä, miksi et edes onnittele.. No, nämä ovat vaikeita asioita, voimia sinne!



Helmiinalle mukavaa " välikuukautta" , ja voimia sinnekin! :)



-Jedelede

Beijaflor: älä nyt vielä murehdi sitä ovulaation pois jäämistä. En ole mikään asian tuntija, mutta noin maalaisjärjellä ajatellen luulisin, että on ihan normaalia, että ovis jää aina joskus tulematta.. Joten ei muutakuin " häntä pystyyn" ja eteenpäin. Sitä paitsi voihan sekin olla mahdollista, että ovis olikin joko tosi aikaisessa tai myöhässä, etkä vain huomannut sitä... Who knows.



Mulla on tuo adoptio kummitellut myös mielessä oikeastaan jo kymmenisen vuotta. Olen ehkä vähän vanhanaikainen, mutta uskon, että jos (biologista) lasta ei meille ole tullakseen, niin sitä ei meille sitten ole varmasti tarkoitettukaan. Tai sitten sen aika ei vaan ole vielä oikea. Mun käsitykseni elämästä on, että sattumia ei olekaan... kaikella on tarkoituksensa, vaikka se joskus niin pirun vaikeata onkin hyväksyä. Ollaan inseminaatiota kuitenkin käytetty, koska miehelle (ja kieltämättä vähän mullekin) meinasi välillä tulla ainaisten ajoittamisien ym. kanssa suorituspaineita ja koko homma ja seksielämä meinasi jäädä siihen. Inseminaatiolla saatiin vauva paineet kuitenkin purettua ja petikamarissa puuhastelu taas maistuu. :) Muihin hoitoihin kuitenkaan tuskin koskaan lähdetään. Miehelle tuo biologinen lapsi tuntuu olevan vielä tärkeämpi kuin mulle, siksi ei olla vielä adoptio jonossa vaan kokeillaan ainakin pari inssiä vielä.. Saa nähdä sitten saadaanko niistä tulosta, vai mihin suuntaan elämä vie. Lapset ylipäätään on jotenkin lähellä mun sydäntä ja mahdollista on, että meillä vielä joku päivä on adoptiolapsi, vaikka niitä omiakin tulisi.



Ohoh.. tulipas tekstiä taas.. Nyt täytyy vielä hetkeksi palata töiden pariin ja sitten viikonlopun viettoon.



Jedelede: tärppisäteitä vielä sulle!



Mukavaa viikonloppua toivotteleepi helmiina.

Hei!Pinoudunpa tässä vielä ennenkun aletaan esitelmää vääntämään kaverin kanssa..



Helmiina: Joo, yritän olla huolestumatta siitä oviksesta(kin).Nyt on jotenkin parempi olo kun kierto lähenee loppuaan kun ei oikeesti oo mitä odottaa, ens kierrossa sitten. Anoppi piti kyllä tiukan puhuttelun että nyt pitää kiertopäivät unohtaa ja koko väkisin yrittäminen.Mikä syy teillä on siihen inseminaatioon, jos saan olla utelias?Meillä on oikeastaan silleen, että mies on sellasella alalla että on aika huolestunu maapallon tilanteesta joten hän haluaisi ehdottomasti vain yhden bio lapsen ja sen jälkeen haluaisimme adoptoida.Ja jos vaikka todettaisiin että olemme lapsettomia niin mihinkään korvaushoitoihin emme lähtisi, jos bio lasta ei voida saada niin adoptio on sen jälkeen ainoa vaihtoehto ja todella hyvä sellainen.



Jedeledelle paljon peukutuksia että nyt ois tärpänny!!!



Ai niin ja onnittelin ystävääni vauvan saamisesta ja tietysti se toi itsellenikin paremman olon ja oli oikeasti mukavaa kuulla miten synnytys meni ja miten vauva voi.



Yritän koko ajan olla stressaamatta mut en jotenkin oo vielä tajunnut että miten voi olla vauvakuumetta ilman stressiä koska sitä lasta haluaa niin paljon että on valmis mihin vaan ja kun mahdollisuus on kuitenkin per kuukausi niin pieni niin kyllämä niitä päiviä haluun laskea ja tehdä ovistestejä jotta vaan ois paremmat mahikset...saas nähä...



Pinoutukaahan jos jollain on jotain kerrottavaa jostain:)itellä nyt ainakin hiljaiseloa seuraavaan ovikseen asti...vaik niinkun helmiina sano niin jos se ovis vaik olis ollukkin aiemmin............... :)

No, ihme kyllä ei nyt masenna ja odotan vaan innolla uutta kiertoa.Ongelmana nyt on se että kun tekis mieli testata taas ovista koska se jotenkin helpotti kun sitä ei ollut niin ei turhia ootellut, mutta toisaalta tietysti jos se tikkuun ilmestyy ni odotukset on vielä korkeemmalla kun että jos ei testaa ollenkaan...Ja anoppi kävki olla laskematta päiviä ja unohtaa koko jutun, mutta helpommin sanottu kun tehty:)



Jedelede ilmottelehan kuulumisia, tuleeko plussaa vai tätiä.Pidän peukkuja!Ja muut kanssa, pinoutukaahan!

Tuosta meidän inseminaatioon päätymisestä vielä... Mehän ollaan siis käyty perus lapsettomuus tutkimuksissa jo parisen vuotta sitten ja mitään " vikaa" meistä kummastakaan ei löytynyt. Mulla kierrot ja kaikki kuin oppikirjoista ja miehen simpat jopa huippuluokkaa. Sen takia en halua mihinkään varsinaisiin hoitoihin, koska ei tavallaan ole mitään hoidettaa.

Koska vauvakuume kuitenkin kovasti roihuaa, niin tämä kolme vuotta ollaan kuitenkin enemmän tai vähemmän koko ajan yritetty... toivottu...ja taas yritetty. Välillä on laskettu päiviä ja tehty ovistestejä välillä ollaan yritetty jättää asia " herran haltuun" unohtamalla aikataulut. Millään konstin, tärppejä ei kuitenkaan ole tullut... Ainaiset pettymykset asian tiimoilla alkoivat noin parin vuoden tahkoamisen jälkeen yhdistyä myös seksi elämään. Seksistä katosi ilo ja spontaanisuus, kerrat vähenivät ja miehelle paineet aiheuttivat sen että hommasta ei loppupeleissä meinannut tulla enää mitään. Silloin herättiin, että näin ei voida jatkaa. Eikä tuo raskautuminenkaan silloin ainakaan onnistu, jos ei yhdynnätkään onnistu. Silloin päätimme kokeilla inseminaatiota. Siinähän ei vielä varsinaista hoitoa anneta. Miehen simpat vain saan sisääni lääkärin välityksellä.

Meille tuo ratkaisu oli hyvä, nyt ollaan saatu tilannetta purettua, kun " lapsenteon" paine ei enää yhdisty seksiin ja pystytään taas nauttimaan siitä puolesta vapautuneesti ilman kalentereita.



Toisesta inssistähän saimmekin sitten sen ensimmäisen plussamme (josta onni jäi kuitenkin lyhyeksi). Nyt halutaan vielä kokeilla ainakin kaksi inssiä ja sen jälkeen aletaan sitten miettiä tosissaan adoptiovaihtoehtoa. Mullahan tuo ikä ei kanssa ole vielä tähän mennessä edes riittänyt adoptioon, mutta nyt olisi sekin jo riittävä.



Tuntuu niin kummalliselle, kun nyt ollaan kovasti hyväksymässä naispareille ja kaikille hedelmällisyyshoitoja. Luonnotonta touhua kyllä minusta.. ja eiköhän noita lapsia tässä maailmassa ole tarpeeksi, ilman, että niitä täysin luonnottomasti ja väkisin aletaan tekemään. Huolissani tästä maailman menosta olen kyllä minäkin...



Toisaalta ollaan tässä mietitty miten sitä tuli täysin turhaan useampi vuosi ehkäisyä käytettyä.. niin sitä luulee omaa elämäänsä suunnittelevansa ja ohjailevansa. Voipi olla, että meidän perheessä ei ehkäisyä enää koskaan tulla käyttämään. Jos lapsi (tai lapsia) on jossain vaiheessa tullakseen, niin otetaan lahjana vastaan. Tuli niitä sitten nolla, 1 tai 8. Vaikka se yksi (biologinen) lapsi + adoptio lapsi/lapset kuulosti kyllä hyvältä ja järkevältä haaveelta/suunnitelmalta. :) Aina täytyy muistaa haaveilla!



beijaflor: paljon tsemiä ja onnea matkaan taas uuteen kiertoon!

jedelede: +++säteitä sinulle edelleen!



Mites muut?!



-helmiina

Huomenta!



Helmiina:Kiitos kun kerroit tarinaasi..Kävittekö täällä jyväskylässä tutkimuksissa vai jossain muualla?Itse nyt mietimme että mennäkkö kevään aikana vai eikö mennä...Vyöhyketerapeuttianoppini mielestä ei kannattaisi mennä kun vasta muutaman vuoden lapsettomuuden jälkeen, mutta minua kyllä huvittaisi tietää että kaikki on kunnossa ainakin miehellä.Ja jos ei olisi eli vaikka siittiöt puuttuisi kokonaan niin voisi todellakin ruveta miettimään ja asennoitumaan adoptiota varten, koska meillä ei missään nimessä tule kyseeseen luovutettujen siittiöiden eikä munasolujen käyttö.



Mitäs Jedelede?Jännät paikat.Tuuhan kertomaan miten käy, kun tiiät:)Plussasäteitä lähettelen kovasti.



Entäs missäs muut jyväskyläläiset piileskelee?Ei oo paljoo muita näkynyt kun mä, helmiina ja jedelede:)Tulkaahan pinoutumaan välillä:)



Nyt aamupuuron keittoon ja sitten luennolle penkkiä kuluttamaan.

Pikaisesti kävin täällä pyörähtämässä ja oli pakko kirjoitella kuulumisia =o) Jos joku vielä muistaa..



Meillä ei enää kuumeilla, elellään pienen miehen kanssa ja ihmetellään. Kyllähän nuo vuavajutut vielä kolahtaa aika syvästikin, mutta ei auta nyt. Paras kaveri synnytti meille kummilapsen tuossa muutama viikko sitten ja alkuun tuntui raskaalta, mutta on se pieni herra niin ihana ja vienyt tämän tytön sydämen...Ihanaa kun saa jollekin antaa sitä rakkautta mitä on niin paljon <3



Oikein mukavaa ja ystävien täyteistä ystävänpäivää ja plussaonnea teille kaikille!!!



Terkuin,

Camelot :)

En ole ehtinyt oikein viime aikoina palstailemaan,mutta olihan ne kuulumiset nyt tultava kertomaan, kun kerrankin jotain kertomista on! Eli tänään tein testin -joka oli POSITIIVINEN! Meille tulee kuin tuleekin lokavauva! :) Olin niin varma, että se olisi nega, tätioireet oli niiin selvät että olin jo ihan maassa. Mutta kuinkas sitten kävikään! :)



Nyt olo on hieman hölmistynyt, mutta onnellinen. Nyt toivotaan paljon vauvaliimaa tms mukaan ja sitä rataa.



Teille muille rutkasti plussasäteitä ja voimia! Minä siirryn nyt tuonne odotuspuolelle.. :)



-Jedelede

Mä jään tänne varmasti yksinäni loppujen lopuksi palstailemaan:)Onnea paljon odotukseen ja pikkuiselle tarrasukkia!!!Toivottavasti mäkin joskus siirryn sinne odotuspuolelle:)ehkä nähään siellä sit!

beijaflorille vielä: Me mentiin siis tutkimuksiin noin vuoden yrittämisen jälkeen.. kun silloin asia alkoi tosiaan vaivaamaan. Ja kyllähän se tieto omasta tilanteesta jollain lailla helpotti oloa.. ainakin sen jälkeen tiesi, että raskautuminen on kuitenkin mahdollista. Me ollaan käyty pelkästään yksityisellä, ja juu Jyväskylässä! Ei olla haluttu lähteä julkisen puolen odotus ja jonotus rumbaan ollenkaan, kun muutenkin tässä on tätä odottamisen odottamistakin ihan tarpeeksi. Yksityinen klinikka on toiminut todella hyvin, ajan saa kätevästi ja henkilökunta osaa asiansa. Kelalta korvataan kuitenkin osa tutkimuskuluistakin, niin ei nyt niin kohtuuttoman kalliiksikaan tule. Joten se on hyvä vaihtoehto jos jossain vaiheessa päätätte tutkimuksiin lähteä.



Nimimerkin jo unohdin (anteeksi), mutta sinä joka olit luopunut vauvahaaveesta ja iloitsit kummilapsesta... Oikein mukavia ja antoisia hetkiä kummilapsen kanssa! Mulla myös kolme kummilasta, joiden kanssa on suuri ilo touhuta ja seurata kehittymistä... :)



Vielä hyvää ystävänpäivän iltaa kaikille!



-helmiina

En ensin huomannutkaan viestiäsi, kun meni jo toiselle sivulle... Mutta sylin täydeltä onnea! ..ja vielä lisää onnea ja tarrasukkia odotuspuolelle mukaan!

Toivotaan, että me muut päästään pian perässä...



-helmiina

Nii tosiaan kun ei tänne nyt tainnu jäädä oikein muitakun me, niin ajattelin että haluisitko vaihtaa sähköpostiosoitetta niin voitas sitä kautta kirjotella.Tietty se käy täällä näinkin, mutta aattelin että ehkä on vähän tyhmää pitää meijän kahen pinoa kun aktiivisia ei kuitenkaan oo muita oikeestaan..:)



Joo, no mä luulen et haluun ne tutkimukset käydä tän kevään aikana ni voidaan sitten häitten jälkeen alottaa " puhtaalta pöydältä" olosuhteet huomioonottaen... Kiva kun alotit keskustelun tuolla adoptiopuolella, oon sitä käyny kiinnostuneena seuraamassa..hitsi vaan kun ei se ikä riitä..eikä edes vielä olla naimisissa, mut se on sentään kohta täytetty:)



No nyt mä alan tekemään koulutehtäviä,mutta palaillaan.Ai niin, jos haluut niin pistä mulle postia beijaflor83@hotmail.com.



-beijaflor

On ollut niin kauhee kiire etten oo ehtinyt moneen viikkoon muuta kuin vilkaiseen teidän kuulumisianne. On tosiaan porukka vähentynyt, mutta olisin valmis vaihtaa ajatuksia teidän jäljellä olevien kanssa sähköpostitse, jos vaan huolitte minut mukaanne. =)



Tässä olis vähän omasta navasta: Tosiaan jätin pillerit pois syyskuussa -05 ja sen jälkeen kierrot palasi samanlaisiksi kuin ennen pillereitä eli ei taida tällä tytöllä kiertoja olla ollenkaan. Ennen pillereitä todella epäsäännölliset. Kohta on puoli vuotta mennyt ilman pillereitä ja menkkoja ei oo vielä kuulunut. Raskaanakaan en valitettavasti ole. Nyt sitten vihdosta viimein sain soitettua tänään lääkäriin ajan, joka on tosin vasta kuukauden päästä. Toivottavasti sielä selviää mikä on, ilmeisesti pco, mutta katsotaan.



Tää odottaminen on tosi inhottavaa, kun vauvakuumeesta on kärsinyt yli neljä vuotta ja sit kun viimein olis mahdollisuus toteuttaa pitkä aikainen haave, se ei ookkaan niin helppoo. Nyt pitäs vaan jaksaa iloita kavereiden puolesta, joista kaksi sai pari viikkoo sitten lapsen, kolme saa tässä kuukauden sisällä ja yks syksyllä. Mutta on pirun vaikeeta iloita toisen puolesta, kun ei itsellä tärppää tai ole edes niitä menkkoja, että mahdollisuus tulla raskaaksi olis parempi.



Että sellasta tänne.

Tottakai voidaan vaihtaa ajatuksia,ihan sama täällä vai sähköpostilla,ehdotin s-postia lähinnä siks kun aattelin et jos mä ja helmiina ollaan kahestaan niin se vois olla helpompaa.Mut kiva jos ehdit palstailemaan.



huh, sullahan nyt tuttavapiirissä tehtaillaan vauvoja.Mun eräs rakas ystävä sai viikko sitten lapsen ja on ollut tässä aika masentavaa vaikka kuvien perusteella onkin ihana pieni prinssi ja muutenkin haluan kovasti olla heidän puolestaan onnellinen.Silti päässä vain soi että miksei meille suoda vauvaa..



Toivotaan että lääkärissä selvii syy ja saat sitten hoitoa.Palaillaan ja voishan sitä koittaa kohta huhuilla uusia ihmisiäkin jyväskylästä tähän meijän pinoon:)



Jedeleden siirryttyä odottajiin en tiiä miten esittelylistan käy,mä en sitä ainakaan osaa tehä..mut ehkä pärjätään ilmankin kun on iin vähän porukkaa..



palaillaan!

Mä ainakin yritän ehtiä palstaileen useammin kuin nyt, mutta välillä työviikko on niin rankka ettei aina jaksa edes konetta avata illalla. Välillä on taas näitä vapaita viikkoja niin kuin nyt, niin silloin ehtii yleensä kirjoitella.



Niinhän noita lapsia rupee kavereille tuleen, kun tota ikääkin alkaa kaikilla olla. Ite oon syksyllä täyttänyt 26v. ja oon kaveriporukan nuorin. Melkein kaikki kaverini on vuoden pari vanhempia. Välillä alkaa tuntua, että alan oleen porukan ainoa lapseton. On toki kavereita, joilla ei oo lapsia, mutta ne ei ole kaikista lähimpiä ystäviä.



Mutta ei anneta ajatusten masentaa. Ainakin mulla on välillä sellasia kausia kuin nyt, että kaikki on huonosti ja parin päivän päästä on taas tosi hyvällä tuulella.



Tohon esittelylistaan viä sen verran, että eiköhän me pärjätä ilman (toivottavasti), sillä mäkään en osaa tehdä sellasta.



Kirjoitellaan taas!

Meillä kauhea hässäkkä ollut tänään ja vielä huomennakin on luvassa samaa.. kunnes huomenna illalla lähdetään sitten lappiin viikon lomalle, ihanaa! :) Kyllä tässä aika lomantarpeessa alan ollakin. Mieskin tuli tänään kotiin melkein kolmen viikon reissun jälkeen, joten pupuilemaankin taas päästään. ;) Ovis vaan taisi just keretä mennä ohi, vaikka vähän myöhässä tulikin..



Nyt kun kathy@:kin hengaa mukana (tottakai huolitaan sinut kathy@ joukkoon!), niin ehkä täällä on sitten kuitenkin kätevämpi kirjoitella. Ja eihän sitä tiedä vaikka uusiakin Jykylän kuumeilijoita ilmeistyisi porukkaan, kun sinnikäästi täällä kuumeillaan. Mutta katsellaan miten tilanne kehittyy.



Palaan asiaan varmaan sitten viikonlopulla lapin suunnalta käsin ja kirjoittelen sitten taas enemmän..



-helmiina

Aattelin tulla toivottamaan MUKAAVAA VIIKONLOPPUA teille jo nyt, sillä ollaan miehen kans lähdössä puolenpäivän maissa kohti Tamperetta mun vanhempien luo ja siälä ei oikein uskalla availla näitä sivuja ettei kuumeilu vielä paljastuisi vanhemmille.



On ihanaa mennä pitkästä aikaa moikkaamaan kavereita, joita en oo hetkeen nähnyt. Ollaan siis muutettu Jyväskylään hieman reilu vuosi sitten Tampereelta ja molempien kaverit jäi sinne. Nyt viikonloppuna olis tiedossa yhet tuparit ja kolmekymppiset eli ohjelmaa taas riittää. Lisäksi oon luvannut mennä leikkimään huomenaamuna pikkusiskoni lasten kanssa (2,5v ja 8kk), joista vanhempi on kummilapseni.



Että tällästä ohjelmaa tiedossa. Mitäs ohjelmaa teillä on viikonlopuksi?



Palaiillaan