Onko muita haaveilijoita, joita oma jaksaminen mietityttää?
Eli taustaa sen verran, että meillä lapsia kolme. Kaikki vielä alle kouluikäisiä. Haaveilen neljännestä lapsesta -olenkin suurperhekuumeilijoiden puolella käynyt taustailemassa ja välillä kirjoitelemassakin. Emme siis vielä yritä neljättä, koska haluan ehkä tehdä töitäkin tässä välillä jonkin aikaa ennen kuin neljäs lapsi syntyisi. Menen tämän vauvakuumeen kanssa vuoristorataa. Välillä pelottaa kaikki raskauteen/synnytykseen/vauvanhoitoon liittyvä jaksaminen ja voisin jopa päättää, että meidän lapset on nyt tässä. Silti aina tulee se ajatus, että haluaisin vielä neljännen lapsen ja itse asiassa meidän isommat lapsetkin haluaisivat vielä pikkusisaren...-mieskin liputtaa täysillä neljännen puolesta. Olen jostain syystä aina haaveillut juuri neljästä lapsesta-enempää en uskaltaisi kuvitellakaan. Mutta tällä hetkellä tuntuu, etten ehdi riittävästi keskittyä näihin kolmeenkaan, kaipaan omaa aikaa jne. Olen kärsinyt myös jonkinasteisesta uupumuksesta ja ehkä vähän masennuksestakin nyt kolmannen jälkeen ja hormonimyrskyt ovat olleet aina aikamoisia raskauksien ja imetyksen takia. Lisäksi pelkään verikokeita ym. joita raskauksien aikana otetaan. Siis kuulostaa ihan naurettavalta, mutta pelkään kaikkia muita pieniäkin toimenpiteitä enemmän kuin itse synnytystä...
Toisaalta yritän koko ajan sanoa itselleni, että minun ei vielä edes tarvitse päättää koko asiaa. Antaisin vain ajan kulua ja nauttisin näistä kolmesta ihanasta lapsesta joita meillä jo on. Sitten kun tuntuisi siltä, että olisi " valmis" niin alkaisi vauvaa yrittämään. Kovin pienellä ikäerolla en edes haluaisikaan neljättä, vaan jotenkin sitä haluaisi sitten kunnolla pystyä keskittymään uuteen vauvaan, jos sellainen suodaan. Ikää on jo tosin reilut kolmekymppiä, joten kovin monia vuosia tässä ei tietty voi odotellakaan...
Onko muita jolla tuntemukset vähän ristiriitaiset vauvakuumeen suhteen?
Kommentit (2)
Hei!
Kyllä vain mietityttää, mutta ilmeisesti tälle " kuumeelle" ei oikein voi mitään. Meillä on 4- ja 3-vuotiaat pojanviikarit, joiden kanssa toki olisi ihan riittämiin. Kuopuksen syntymän jälkeen sain tutustua synnytyksenjälkeiseen masennukseen ja uupumukseen, meillä myös ollut remonttia, muuttoja ja vaativaa työelämää... Ns. vauvakuumetta en osaa ajatella poteneeni aiemmin, mutta nyt, vähitellen, toive vielä kolmannesta lapsesta on voimistunut mielessäni. Koin yllätysraskauden kesällä, mutta se päätyi keskenmenoon. Menetys voimisti entisestään toivettani tulla vielä kerran raskaaksi. Vaikka päivät ovat töiden ja perhe-elämän yhteensovittelun sekamelskaa, ajattelen silti, väsyneenäkin, että perheessämme olisi tilaa vielä lapselle, jos se vain meille suodaan.
Olen pyörinyt taasen tällä listalla kohta viikon päivät. Meillä on kaksi ihanaa poikaa, 4- ja 1-vuotiaat. Nyt taas on äidillä vauvakuume kohonnut. Päivä päivältä korkeammalle. No, ensinnäkään en ole miehelle uskaltanut asiasta mainita mitään, kun olen niin kovaan ääneen kuopuksen syntymän jälkeen toitottanut, ettei meille kolmatta tule. Ja muutenkin olen miehelle " luvannut" , että kaksi lasta on sopiva määrä. Mutta, mutta... Nyt viime päivinä mieli on muuttunut. Itse asiassa haaveilin kolmannesta heti kuopuksen syntymän jälkeen, mutta viime syksy muuttoineen ja remontteineen ym. hässäköineen vei mehut äidistä ja kolmas lapsi tuntui aivan mahdottomalta ajatukselta. Nyt kun elo on tasaantunut, poikien nukkumiset sujuvat ja miehen kanssa suhde on mallillaan, niin ajatus kolmannesta on herännyt. Järki sanoo, että kaksi olisi aivan passeli määrä, juuri sen takia, että en koe olevani mikään superäiti, jonka pinna venyy ja paukkuu. Meillä äiti välillä väsyneenä kyllä antaa sellaisia ääninäytteitä, että itseäänkin hirvittää. Ja sitten on vielä taloudellisetkin seikat. Ollaan just ostettu talo, johon rahaa uppoaa ihan mukavasti. Mutta mutta taas.. Ikää alkaa olla sen verran, että näitä asioita ei voi enää kauan miettiä. Ja vaikka nuo raskausajat eivät mitään herkkua ole olleet, niin vielä kerran haluaisi kokea uuden elämän kasvun tuolla mahassa. Toisaalta on vankka usko siihen, että asioilla on tapana järjestyä, ja jos se kolmas meille tulee, niin hyvin kaikki sujuu. Mutta sitten kuitenkin epäilys omasta jaksamisesta, muiden jaksamisesta mietityttää.
Tällaista tajunnan virtaa lähettelee vielä vauvakuumeestaan hämmentynyt
Meeri