Niinhän se on, että ne sikiää eniten joilla ei ole kummoistakaan annettavaa lapsilleen.

Olet ikävä kyllä oikeassa.

Mutta joku sanoi ketjussa jotakin, että näyttelijöiden ymv. lapset KASVATUKSENSA ansiosta seuraavat vanhempiensa jälkiä. Totuus on se, ettei lahjakkuus todellakaan aina periydy, mutta sitäkin (jopa tärkeämmät?) suhteet kyllä periytyvät. Monet näyttelijän lapset ovat olleet elokuvissa/teatteriesityksissä esiintymässä jo lapsena, koska ohjaaja on tarvinnut lapsen roolin, ja joku näyttelijä on luvannut kysyä omalta lapseltaan. Tavallisella " Keijo Keskiverrolla" ei ole noita yhteyksiä, joten hänen on todella vaikea, jopa mahdoton, päästä esiintymään kyläseuran kesänäytelmää lukuun ottamatta, muihin rooleihin.



Ja sama pätee myös esim. yrityksissä, jos isällä on firma, hänen lapsensa pääsevät heti kesätöihin kun haluavat. Työttömien lapsille eivät vanhemmat pysty kesätyöpaikkaa luomaan suhteillaan.

Ja kun siällä on firma, niin monesti he palkkaavat lapsensa tekemään muita kun siivoushommia yritykseen, eli siitäkin syntyy eroa nuorten välille:

-Työttömän lapsella on työkokemusta porras siivojana kahden kesän verran kun hän on esim. 18-vuotta.

-Isin firmassa työskenneellä taas on kokemusta neljän kesän verran, esim. varasto työskentelystä, postituksesta ja puhelin vaihteena olemisesta.



Kumman veikkaatte saavan jatkossa paremmin töitä...?



Suomessa on asiat hyvin moniin muihin maihin verrattuna, mutta lintukoto maamme ei ole!:( Niin monet asiat järjestyvät suhteilla, itse tunnen vain pari ihmistä itseni lisäksi, jotka eivät saaneet teininä suhteilla töitä. Kaikki menivät isän/äidin työpaikalle, tai vaarin tai sedän... Minulla sitä vaihtoehtoa ei ollut, sillä isäni oli ulkomailla töissä, ulkomaalaisen firman palveluksessa, äitini työpaikka oli sellainen, että en olisi voinut siellä työskennellä, ja isovanhemmilla ei myöskään ollut suhteita, ja esm. tätini työpaikalta oli juuri vähennetty väkeä, eli kesätyöntekijöitä ei todellakaan tarvittu.

" Niin monet asiat järjestyvät suhteilla, itse tunnen vain pari ihmistä itseni lisäksi, jotka eivät saaneet teininä suhteilla töitä. Kaikki menivät isän/äidin työpaikalle, tai vaarin tai sedän... "



Minä olen avioeroperheestä, enkä ensimmäistäkään kesätyöpaikkaani (tai mitään muutakaan työpaikkaa) ole saanut suhteilla! Eikä myöskään ystävistäni monikaan ole suhteilla töitään saanut. Työssäkäyviä akateemisesti koulutettuja ihmisiä silti olemme. Kaikesta huolimatta minä olen saanut kotoani loistavat eväät elämälleni ja olen nyt onnellisesti naimisissa ja pian viiden lapsen äiti. Mieheni on myös työssään menestynyt, eikä lapsiltamme ole tähän päivään mennessä puuttunut mitään!



Minä olen sitä mieltä, että jokainen on oman onnensa seppä. Ja olen kuullut monia tarinoita siitä, kuinka niiden ns. sossu vanhempien lapset ovat vannoneet, että samanlaista elämää eivät omille lapsillensa halua. Ja ovatkin pystyneet huimasti parempaan. Eli jokaisella on Suomessa mahdollisuus tehdä elämästään juuri niin hyvää tai huonoa kuin itse haluaa. Siinä suhteessa Suomi siis kyllä on oikea lintukoto. Keskustelin erään englantilaisen opettajan kanssa hiljattain ja hän sanoi, että ei ole missään muussa maassa oikeasti nähnyt elinikäisen oppimisen toteutuvan. Eli mahdollisuus on kyllä jokaisella - vaikka vielä myöhemminkin elämässä - toinen juttu onkin sitten se, haluaako sen mahdollisuuden hyödyntää.

Säälisit kehitysmaiden lapsia, aids-orpoja, katulapsia, pedofiilien uhria. Voi tietysti olla, että näennäisen säälisi takana on pelkkää ylemmyydentuntoa ja itsekkyyttä.

Sääli on sairautta.

Samanlaisia luusereita tulee kuin vanhemmistaankin hyvin suurella todennäköisyydellä.

Eipä taida tämän ketjun aloittajallakaan olla kummoista tarjottavaa lapsilleen. Sen verran kapeakatseiselta ja suvaitsemattomalta vaikuttaa.

lisensiaatilla ja tohtorilla kun ei ole mitään annettavaa lapsilleen, ei materiaa eikä henkistä pääomaa...



Mutta mitäpä sitä sinulle selittämään.

-ap

Jos vanhemmat on tyhmiä röökinvetäjiä, ei lapsistakaan tule mitään. Miksiköhän näyttelijöiden lapset on usein näyttelijöitä, taiteilijoiden taiteilijoita? Menestyvien vanhempien lapset useimmiten menestyy, koska kasvatus on siihen suuntaava jo pienestä pitäen. Ja tietysti myös esimerkki.



Väittäkööt ken tahtoo, mitä tahtoo...

Kyllä elämänasenne, tietty itsetunto ja yritteliäisyys kulkee perintönä. Moni syrjäytynyt kasvattaa lapsistaan suoraan syrjäytyjiä. Ei ole antaa mitään muuta elämänmallia, eikä mitään eväitä.

sossun asiakkuus periytyy

T: Ammatikseen ongelmaperheiden kanssa työskentelevä.



P. S. Suomessa lapsen saa hankittua paljon helpommin kuin lemmikkieläimen.

Vierailija:

Enkä puhu pelkästään materiasta vaan myös henkisestä pääomasta. Vanhemmilla ei kunnon koulutusta, ei kiinnostusta terveellisestä ravinnosta ja elämäntavoista muutenkaan jne.. Lapset vetää amkkaraa ja limsaa, äiti sidukkaa ja röökiä. Yhteiskunnan tuilla eletään, eikä edes tavoitetta muuttaa elämäänsä.

Sääliksi tämmöisten perheiden lapset käy.

en ymmärrä, mistä hän päättelee näiden perheiden sikiävän eniten? En tosin ole nähnyt minkäänlaista tutkimusta perheiden lapsiluvun ja sosioekonomisen statuksen yhteydestä; jos ap:llä on vinkata sellainen, olisin tyytyväinen. Meidän tuttavapiirissämme on aika monia isoja perheitä, joissa kaikilla vanhemmilla on akateeminen koulutus, monta tohtoria ja esimerkiksi minulla kaksi tutkintoa.

Lopettaisin heti, jos kaikki lisensiaatit, tohtorit ja dosentit ajattelisivat kuten feikkitohroska-ap.

Mitä koulutetumpi mies, sitä vähemmän aikaa lapsilleen, noin keskimäärin siis. Meidänkin hyvinkoulutetut naapurit ovat syöneet itsensä piloille, ulkoilla ja liikuta ei ehditä ollenkaan kun on kaikki mahdollinen viihdeelektroniikka hankittu eikä niitä malta jättää yksin kotiin odottamaan. Hyvä esimerkki lapsille?

ja nyt varmaan monella trendikkäällä, koska iso perhe on juuri nyt muotia. Lääkäreiden henkisistä arvoista en menisi enää takuuseen...

En edes ymmärrä miksi tälläinen itsestään selvä asia pitää todeta.



En myöskään ymmärrä miksi lapselle tai kenelle muullekaan olisi hirvittävää se, että perhe eläisi kotihoidontuilla jne. Suurimmalla osalla on kyse kuitenkin tilapäisestä taloudellisesta tilanteesta.

Koulutus korreloi keskimäärin negatiivisesti lapsilukuun, ihmiset joilla ei elämässä ole muuta sisältöä lisääntyvät kuin elukat.

15