Mistä tietää onko valmis?
Heippa!
Olen seurannut näitä vauvakuumekeskusteluja jo jonkin aikaa ja nyt päätin liittyä mukaan.
Haluaisin kuulla kokemuksia, että mistä tietää onko valmis äidiksi? Olen 25-vuotias naimisissa oleva nainen ja poden jonkinasteista vauvakuumetta, mutta epäilen olenko sittenkään vielä valmis.. Olo on ristiriitainen. Toisaalta olen oikein tyytyväinen elämäämme näin kahdestaan, mutta toisaalta välillä on tunne, että jotain puuttuu. Olemme mieheni kanssa pähkineet jo monta kuukautta, että olisiko aika kypsä perheen perustamiselle. Tarkoittaako tämä jatkuva epäily sitä, että en ole valmis? Onko muita saman asian kanssa painivia?
Kommentit (6)
Oon sitä mieltä ettei sitä kyllä etukäteen tiedä että onko valmis äidiksi vai ei (sellaista tunnetta ei tule että NYT olen valmis :). Itse yllätyin vauva-ajan vaativuudesta ja sairastuin synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Kuitenkin selvisin siitä ja nyt on toiveissa toinen lapsi. Meillä on ihana 4-vuotias tyttö ja olen ylpeä äitiydestäni.Koen että äitiys on kasvamista ja opettelemista kaiken aikaa, eikä kai sitä "valmiiksi" koskaan tulekaan.
Hei! muistan hyvin kun tein testin ja positiivista näytti. oltiin juteltu miehen kans, ja yhes päätettiin et tulee jos on tullakseen. kamppalin paljon toisena hetkenä olin varma et kaikki sujuu ja toisina päivinä olo oli et miten tässä sittenkään selvitään. onko musta äidiksi? no poika syntyi 1.10.-07 ja oon niin onnellinen. minusta kukaan ei ole valmis isä tai äiti heti, minusta siihenkin kasvetaan =)
terkuin -Ansku- ja poika 2v
Kun teette "päätöksen" että alatte yrittämään huomaat että olet valmis ja sekoat täysin kyseiseen hömpötykseen... Minä olin pahemman kerran arpoja koska en ole koskaan lapsista niin tykännyt mutta tiedän että niitä "hankin" koska lapsettomana en halua olla.
Kun päätös sitten tehtiin että yrittäminen aloitetaan, olin valmis....
Meillä on sama tilanne kuin alkuperäisellä kirjoittajalla. Myös parinkympin puolivälissä, naimisiin ehdittiin viime kesänä, jonkin asteista vauvakuumeilua (pikemminkin arkaa haaveilua) ollut ajoittain molemmilla. Nyt vain jahkataan, että milloin sitä uskaltaisi alkaa yrittää. Toisaalta tuntuu, että mitä me enää odotellaan? Toisaalta suurin este ovat omat pelkoni: Onko minusta äidiksi? Edes jonkinlaiseksi, saati sitten hyväksi?? Mieluusti kuulisin lisää muiden mielipiteitä ja ajatuksia! Joko vastaavia asioita pohtivilta tai jo tämän kynnyksen ylittäneiltä. Tuliko kenellekään sitä viimeistä niittiä, jolloin päätitte olevanne valmiita?
Useimmista ihmisistä on äidiksi.Äitiyttä opetellaan.Huonot äidit taas tuskin edes miettii omaa toimintaansa kovin paljoa..
Raskaaksitulo voi vaikeutua iän myötä ja ollari yllärikin,ettet heti raskaudukaan.Ei kannata ainakaan kovin pitkälle siirtää,ettei tule ikäviä yllätyksiä.
Tuo lienee aivan tavallista, pohtia onko valmis vai ei. Ja yhtälailla totta on ettei kukaan ole valmis, vasta lapsi tekee vanhemman. Lapsen saaminen on niin iso muutos elämässä että ei siihen oikein voi millään oppiakaan kuin kokemuksen kautta. Vaikeita hetkiä tulee kaikille, aikoja jolloin ajattelee ettei olisi pitänyt, mutta ne hyvät hetket lapsen kanssa ja perheenä saa ihmettelemään niitä ajatuksia.
Jos teillä elämäntilanne tuntuu sopivalta, molemmat toivovat lasta yhtälailla, niin antakaa mennä vaan. Kyllä teistä sitten valmiita tulee, jos kenestäkään koskaan edes. Aina voisi olla asiat vähän paremmin, aina olisi voinut tehdä tai opettaa toisin mutta sopivaa aikaa odotellessa menee se hyvä aika hukkaan.
:)
Terv. Tuuliina ja lapset 5 ja 3,5v