Ex-lapsettomien kakkoskierros

Voi hitsi mä unohdin tuon pinon aloittajan nimimerkin, mutta mutta, autoasiaa oli pohdiskellut =) Meillä vaihdettiin jo isompi auto, aiemmin oli pieni farmari, mihin ei todellakaan mahtunut kahta turvaistuinta, likan penkin kun laitto selkä menosuuntaan, niin autosta tuli hetkessä 3 hengen kulkupeli, kun ei apukuskin paikallekaan enää sitten kukaan mahtunut istumaan, kun piti vetää penkki kojelautaan asti kiinni... No, nyt sitten ollaan ison farmarin onnellisia omistajia, ja turvaistuimia mahtuu vaikka 3 ja etupenkeilläkin voi istua ilman, että on polvet suussa =) Mutta yllättävän paljon nuo istuimet tilaa vievät! Meillä oli likan serkku vajaan viikon hoidossa tuossa kesällä, niin hyvin mahtui 2 selkä menosuuntaan istuinta ja sitten kahdet rattaat vielä konttiin. No, koiria ei onneksi sentään ole =)!



Täällä ei toistaiseksi ole vielä suurta stressiä tuosta vauvahaaveesta, oon ajatellut, että ehkäpä tämä toinen kierros on henkisesti helpompi, kun nyt sitä kuitenkin on jo äiti, eli se haave on jo toteutunut, nyt toivoo " vaan" lisää niitä lapsia... Näin olen itseäni filosofoinut...



Toistaiseksi mennään ihan kotikonstein, luultavasti tämä vuosi katsellaan. Olen vielä hoitovapaalla kotosalla, niin ei tuo talouskaan oikein kestä mitään hoitoja yksityisellä tällä hetkellä. Eikä sitä luomuraskauden mahdollisuutakaan ole pois suljettu. Mutta varmasti sitten loppu vuodesta tulee otettua yhteyttä tuonne väestöliitton, jollei sitä ennen ole raskaus alkanut. Esikoinenhan on tehty clomit+pregnyl+inssi reseptillä ja ensimmäisestä inssistä sai alkunsa, sitä ennen yritystä 2 vuotta tuloksetta. Niin ja lapsettomuuden syynä meillä minun kilpirauhasen liikatoiminta.





Nanne

Kivaa Iivotar, kun aloittelit meille pinoa:) Tänne ei kummempia, me miehen kanssa ollaan ihan rauhallisella mielin tässä vauvahaaveen kanssa, mutta aika siis gynelle lokakuulla jatkoja miettimään. Meillä alkaa muutaman vuoden kuluttua tulla ikä vastaan, joten sen puolesta täytyy toimia.. Meillä takana selittämätöntä lapsettomuutta, pari km ja yksi kohdun ulkopuolinen taustalla, ja pas:lla kolmen vuoden yrittämisen jälkeen raskauduin. Huomaan itse, että vaikka meillä ihana lapsonen onkin, niin tuo " lapsettomuus" on ja pysyy mielissä. Jaksan edelleen joka päivä ihmetellä lastani katsoessa miten meillä voi olla näin hyvin asiat että nyt se lapsonen ihastuttaa tätä elämää:) Me (tai siis lähinnä minä) puhuttiiin meidän lapsettomuudesta ja hoidoista avoimesti, mutta tällä hetkellä tuntuu siltä, että kun ja jos vielä hoitoja aloitetaan, en niistä kovin paljoa ainakaan monille puhele. Ihan siitä syystä, että noi asiat kuitenkin aiheuttaa ihmisissä monenlaisia mielipiteitä (varsinkin sellaisissa jotka eivät ole asiaa kokeneet) että ajattelen että parempi toimia näin.

Mutta nyt täytyy lopetella, etten aivan sivutolkulla innostu kirjoittamaan, kivaa keskiviikkopäivää toivotellen

Iivotar että aloitit uuden ketjun! Meillä kans mies ei oikein halua vielä edes keskustella hoitoihin menemisestä, eikä nyt tietenkään ole vielä tarvettakaan. Me kans varmaan se vuosi koitetaan kotikonstein kun kerran esikoinenkin tärppäsi sitten lopulta luomusti. Itse valmistaudun kuitenkin henkisesti hoitoihin, ainakin PAS:n voisin mennä ( meillähän oli 5 alkiota pakkasessa) kun se ei ole fyysisesti niin rankkaa. Uutta IVF hoitoa pitäis kyllä harkita tarkasti.



Miten te muut, oletteko lapsen kanssa kotona vai jo töissä? Mulla on äippälomaa vielä reilu kuukausi ja sitten jään hoitovapaalle, joskin mulle tulee silloin tällöin toinen lapsi hoitoon.

Kirjoiteltiin Hondatar sitten ihan samaan aikaan! Samoja fiiliksiä täälläkin, onnellisesti ovat asiat, voiko sitä enää suurempaa onnea toivoakaan?

Hauska sattuma, Lazo:) Kyselit ollaanko me muut kotosalla lapsen kanssa. Meillä isä halusi olla muutaman kuukauden kotosalla, joten mä olen nyt sen ajan ollut työssä ja sitten jatkan lapsen kanssa kotona oloa. Näillä näkymin ajattelen että palaisin työhön aikaisintaan kun lapsi 2v. Saas nähdä mitä mieltä gyne on meidän jatkoista. Lopetin imettämisen jo kesäkuussa (tai vauva lopetti), eikä kuukautisia vieläkään ole alkanut, enkä tiettävästi ole raskaanakaan. Vai onko kroppa mennyt lopullisesti sekaisin, mene ja tiedä. Mutta kyllä noi vauvelit on niin ihania, että ois upeeta kokea vielä se ihme;)

Kivaa viikonloppua kaikille!

Hondatar: nuo menkat on sitten kummallisia, itsellä ne alkoi 5 viikkoa sektiosta, vaikka täysimetinkin puolivuotiaaksi... Liekö tuolla sektiolla osuutta asiaan, kun ei olut ns luonnonmukainen synnytys?!



MInkäs ikäisiä lapsia teillä muuten on? Voi olla, että ootte jo kertonutkin, mutta mulla on mennyt jotenkin ohi muistin... Meillä siis 1v4kk tyttö.



Mutta oikein mukavaa viikonloppua, toivottavasti ei sada koko ajan! Me lähdetään viikoksi reissuun mummolaan, joten palaillaan sen jäkeen!



Nanne

Joo, elikkäs, minä olin kotona siihen saakka kun lapsi täytti kaksi, ja meni hoitoon. Nyt opiskelen taas. Yksi tutkinto jo on, ja välillä töitäkin jos jonkinlaisia, ja nyt taas opiskelen, tosin samaa alaa edelleen.



Meillä 3v lapsukainen, ja toinen olisi tervetullut. Itseasiassa, minun on niin vaikea uskoa että tulisin luomusti raskaaksi, että tuntuu tavallaan " turhalle" yrittää... sis tietysti yritetään, mutta ei miehen kanssa kumpikaan voida uskoa että mitään tapahtuuu...



Lapsettomuuden tunne elää, ja voi " hyvin" ... vaikea selittää, varmaan tajuatte.



Imetysasiaan muuten, synnytin sektiolla, ja menkat alkoi kun vauva oli 5kk.



Mies taas työmatkalla, me flunssassa. Jee jee! Viikonloppua odotellessa.



Ja niin, minulla ikää 28v ja mies kolme vuotta vanhempi.



Tässäpä tuli " compaktisti" vastausta ja kommenttia :)

Joo menkat on kummalliset! Mulla alkoi täysimetyksestä huolimatta 4 kk synnytyksestä (synnytin alakautta) ja sen jälkeen ovat tulleet suht säännöllisesti. Enää en ole imettänyt useaan kuukauteen. Niin ja meidän esikoinen on vasta 9 kk mutta mitä tässä turhaan odottelemaan kun ei siitä tärpistä kuitenkaan ole mitään varmuutta.



Nyt mulla on kierto lopuillaan, joskin pari viimeistä kiertoa ovat olleet vähän normaalia pidempiä. Mutta tutut PMS-oireet ovat jo ilmassa eli eiköhän se täti tule kohta kylään...



Oootteko muuten kertoneet tutuille että yritätte kakkosta? Me ollaan parille ihan lähimmälle mutta varmaan ei sen enempää puhuta ainakaan tässä vaiheessa, joskin meidän aikaisemmista lapsettomuus ongelmista ja hoidoista tietää lähes kaikki kaverit.



Haukaa viikonloppua!

Ollaan suorastaan " valehdeltu" niin että korvat heiluu! " joo, ei me taideta toista lasta haluta...opiskelen ensin opinnot loppuun, vielä 3v jäljellä...onhan täs vielä aikaa, ollaan nuoria..." .



Ja ihan tarkoituksella näin, sillä ekalla kerralla lörpöttelin KAIKILLE, että yritetään yms... ja olipa sitten kiva selitellä kun ei vauvaa kuulu, eheh... :)



On kyllä ärsyttänyt jo useaan otteeseen kun ihmiset kyselee " millonkan tälle leikkikaveria...joko on vauvakuume...?" jne... Eipä se ehkä vaan tule mieleen että kaikille ne lapset ei vaan " tulla tupsahda" , jos ei itse ole lapsettomuudesta kokemusta.



Äitini varmaan arvaa, kun vauvakamoja säästelen, että jossain vaiheessa olis tarkoitus, mutta on niin korrekti ettei kysele.

Joo, kuukautisten tulo tuntuu olevan tosi yksilöllistä. Meidän 1v muksu syntyi sektiolla, mutta silti vaikken enää imetä ei kuulu eikä näy..

Eilen tein (taas) varmuuden vuoksi raskaustestinkin, mutta eipä ollut positiivinenJoku kirjoitti juuri tuosta, kun ihmiset kyselee että koskas kakkonen laitetaan tilaukseen, että kyllä ne lapset kannattaa tehdä niin ettei niille sitä ikäeroa tulis.. Niinpä, just kun niitä ei niin vain tehdä. Me ollaan kanssa vastailtu jotain ylimalkaista, haaveista tietää pari ihmistä. Silloin kun hoidot oli aktiivisina, tuntui rasittavalta vastailla (hyvää tarkoittaville) kavereille jotka tilanteestamme tiesivät, että joko raskaus on alkanut jne. Eli siitäkin syystä koen, että mikäli nyt aloitetaan uudelleen hoitopolkua, ei kauheasti niistä puhella muille.

..

Moikka moi!



Meillä on myös lapsettomuustausta (hoidot ym).

Mies kävi leikkauksessa jonka jälkeen tuli yllätten luomuraskaus.



Ja nyt sitten ollaan tai mies on kovasti puhunut toisesta lapsesta.

Siinä on ollutkin ihan duunia, saada minun mieltä " muuttumaan" . Raskaus oli fyysisesti todella rankka joten minua tietenkin mietityttää olisiko seuraava samanlainen.. Takana on myös hoidoista lähtenyt raskaus joka meni kesken.



Nyt ollaan " niin pitkällä" , että mies tilasi ovistestejä jotta -homma voi alkaa-.



Olin siis henkisesti valmistautunut ja valmis kokeilemaan.

Testit tuli kotiin ja siinä sitten alkoi tikuttelu. (mä ovuloin lähes joka kk x2) Ensimmäinen tuli heti menkkojen jälkeen ja toinen sitten viikon päästä.

Sitten kovasti ihmettelen -itekseni- että mitähän hyötyä moisesta tikuttelusta on, kun ei sitä harvemmin pyhästä hengestä kukaan raskaudu.

Ja nyt sitten asia vaan -on-. Oon yrittänyt jutella ja kysellä.

Että mies oli kuitenkin se joka tätä pääasiassa halusi ja sitten kun saan käytyä asian " läpi" ja oon valmis koittamaan, mies ei haluakaan?!?!? Vai mistähän nyt on kyse?

Ymmärrän pelon mikä tähän liittyy, että mitäs jos ei onnistu..

Mutta minusta -pitää- ensin edes hyvänen aika yrittää..

No joo, eli me ollaan ilmeisesti suht samalla lailla kuin muutkin -harkinta- vaiheessa. Ja juu-u, ei kyllä olla kenellekään puhuttu, että vielä toinen haluttais.

Ja eipä oo kukaan kauheesti kysellytkään enään.



Menkat:

Mulla alkoi viikko jälkivuodon jälkeen menkat. Mulla oli ollut jo kahdet menkat ennen jälkitarkastusta. Ja ihan normaali alatiesynnytys ja imetin 5kk.



Kuutar

Ja hei Kuutar!



Huomasin, että lapsettomuus-puolella on vastaava ketju...mutta kun itse aloitin ttänne tämän, syystä että en tunne kuuluvani oikein millekään palstalle...nii jatketaan täällä.



Minulla alkoi menkat 4 päivää myöhäss, ja en kyllä hetkeäkään raskautta epäillyt. Kiertoni on alkanut pidentyä pikku hiljaa. En tiedä miksi.



Ristiriitaiset ajatukset risteilee päässä, ja olen menkoista hiukan pettynyt, joskaan en todellakaan yllättynyt.



Otin itseäni taas niskasta kiinni, ja laihdutus jatkuu... (10 kg ylipainoa siis...). Repsahdin tässä välissä jo hälyyttävästi, mutta nyt menkat taas motivoi jatkamaan.



Kirjoitellaan kuulumisia.