*~*HAAVEILIJAT VIIKKO 34*~*

...mutta nostan tän pinon silti ylemmäs.



Teen paluun haaveilijoihin... Ehkä puolitoista vuotta takaperin kirjottelin täällä aktiivisesti mutta jätin leikin sikseen, kun ei vauvahaave tuntunut koskaan toteutuvan. Nyt on aikaa kulunut ja tilanne nyt aivan toinen. Parisuhde on ollut myllerryksessä ja ollaan tässä välissä jo erottukin, mutta nyt ollaan yksissä tuumin päätetty tehdä kaikkemme sen eteen että saadaan olla yhdessä. Sinällään vauvakuume ei nyt ole ihan niissä mitoissa, missä se on joskus ollut, mutta tiedän, että mitä enemmän aikaa kuluu ja mitä enemmän saadaan miehen kanssa asioita korjattua, sitä kovemmaksi se käy... Varsinkin, kun nyt myös mies on ilmoittanut haluavansa lapsia. Taitaa olla niin että nyt minä olen meistä se jarruttava osapuoli, koska mies on jo ilmoittanut ettei mun tarvitse syödä pillereitä jos en halua. ;) Nyt on kuitenkin aika keskittyä tähän meidän kaksihenkisestä perheestä ja vain haaveilla siitä suuremmasta... Haaveen tiellä on sitten vielä mun PCO, joten tiedä häntä milloin haave toteutuu. Siihen saakka pyörin kai sitten täällä...



Sonnai siis ilmoittautuu jengiin!



-S-

Ei ole tämäkään mamma kerennyt aikoihin kirjoitella, tai edes lukea pinoja. On ollut kovasti hommaa. Muskari ja perhekahvila alkoivat ja nyt sitten on muutakin mietittävää kuin vauva-asia. Lisäksi löydettiin nyt ihana asunto, joten muutto on tämän syksyn aikana edessä. Ja sehän tarkoittaa sitä, että murun sisaruksen yritys alkaa... Tosin vielä stressaa enemmän muutto, niin kuume pysyy vaihteeksi aisoissa.



Vähän omanapaista juttua tänään. Täytyy koettaa ehtiä lukea pino läpi.



Mukavaa viikonloppua



toivottelee murunmamma

Kirjoittelinkin eilen tuohon edelliseen pinoon, kun meillä ei tunnu tapahtuvan mitään edistystä tässä vauva-asiassa.. Nukkumaan mennessä kysyin vielä mieheltä, että miksi hän ei halua puhua asiasta. En muista mitä hän siihen vastasi, ei varmaan paljoa mitään. Sitten mies kuitenkin sanoi, että " puhutaan huomenna illalla, jooko" ! Miehellä on tapana tällä saada minut hiljenemään ja saada keskustelu siirrettyä tulevaisuuteen, joten muistutinkin, että muistaa sit kans puhua huomenna... ;) Yritän pitää kieleni kurissa, ja antaa miehen tehdä aloitteen tuohon keskusteluun tänään, mutta jos ei aloitetta kuulu, niin kai se on sitten itse tehtävä.. Kuitenkin haluan tietää, mitä mies ajattelee näistä jutuista tällä hetkellä.. Voihan se olla, ettei asia etene yhtään, tai ottaa jopa takapakkia tämän keskustelun tuloksena, joten yritän olla intoilematta.. Vaikeaa se kyllä on, kuten tekstistä huomata saattaa! ;)



Mukavaa päivää kaikille!

Oon törmänny tohon samaan, ett mies ei haluu vauva-asiasta ees puhua. Tosi ärsyttävää, kun ei pääse perille toisen ajatuksista, nyt vai joskus vai ei koskaan, ja jos ei niin miksi. Mä kans yritin antaa miehen ite aloittaa keskustelu mut eihän se tietenkää....



Täs lähipuistossa on monta äitiä nyt viimeisillään raskaana, ja mulle iskee aina niin kauhee kateus ja vauvan kaipuu ett tuntuu ett itku alkaa saman tien. Nyt onneks helpottaa kun tietää ett pian.... Muutama kuukaus ja sitten. Tänään meille soitettiin asunnosta, käydään se kattomassa ja päästään ehkä jo lokakuussa muuttamaan... Sit vois vauvan teon aloittaa niin kesällä olis jo vaaveli... *haaveilee*



Kestovaipoista hehkutan minäkin vielä. Meillä myös muutama fuzzi bunz ja hyviä ovat olleet. M-koko mahtuu murulle edelleen vaik on jo yli sen 10kg mikä kokomerkinnöissä on. 8kk on ollu jo käytössä eli hintansa värttejä ovat. Meillä myös TSI-taskuvaipat käytössä. Ite oon tehnyt ja ostanut muiden tekemiä. Ovat pikkasen halvempia kuin noi fuzzit ja muut " kaupan" vaipat. Meillä tosin vaippa aika on loppumassa kun muru on oppimassa kuivaksi. Nyt sitten tilailen harkkahousuja. No ovatpa vaipat seuraavalle valmiina.



murunmamma

Tässä vielä linkki meidän esittelyketjuun.





http://www.vauva-lehti.fi/keskustele/tm.asp?appid=73&m=11003986&p=4&tmo…

Jotenkin alkaa tuntua jo, että mä harrastan täällä yksinpuhelua.. :( Kaikki on taas jossain..



Niin, eilen sain pakottamalla pakottaa miehen puhumaan vauva-asiasta, vaikka siis oli luvannut, että puhutaan. Sitten kun suunsa aukaisi, niin tekstiä kyllä tuli. Oli näemmä kerinnyt päivän aikaan keksiä lähes miljoona syytä, miksi ei voida hankkia vielä sitä lasta. Minusta ne syyt ovat vain tekosyitä, ei se sen helpompaa tule olemaan myöhemminkään! Ärsyttää niin vietävästi, kun itse haluaisin lapset pienellä ikäerolla, että saisivat toisistaan seuraa. Ja omaltakin kannalta minusta olisi järkevämpää tehdä ne lapset " putkeen" . Sitten jos pitää liikaa taukoa, niin voi olla taas vaikea tottua vauvaperheen elämään...



Mutta minkäs teet.. No, saapahan sitten mieskin jättää autonvaihto

-haaveensa sikseen. Saattaa kuulostaa lapselliselta, mutta eihän me mitään isompaa autoa tarvita, jos ainut mikä meidän perheessä kasvaa on miehen ego..!



Kirjoitelkaahan nyt muutkin niin ei ihan yksin tarvitse pitää pinoa pystyssä.. :)

HEI!

Kirjoitan ekaa kertaa haaveilijoihin. Meillä on kaksi ihanaa lasta, tyttö ja poika 2v. ikäerolla.Molempia lapsia olen niin kovasti halunnut, ruinannut, itkenyt, kiristänyt ym. on varmaan tuttua toisellekkin vauvakuumeiselle, tuntuu että sitä ei oikeasti paranna kuin vauva.



Ennen kuin meillä oli yhtäkään lasta, halusin 4! Nyt meillä on kaksi ja tuntuu että nämä riittää, syy siihen voi olla myös se että tällähetkellä elämä pyörii vaan lasten ympärillä ja välillä on rankkaa, mutta niin antoisaa. On mukava olla kotona lasten kanssa j apuuhastella kaikkea, ei kiire minnekkään.



Se miksi nyt ajattelin tänne kirjottaa on se että vaikka vauvakuume ei minua juuri vaivaa, tiedän sen iskevän myöhemmin. En tiedä haaveilenko oikeasti vauvasta vaan siitä miltä tuntuu tehdä raskaustesti, saada plussa, kokea ensimmäiset liikket ja ensikohtaaminen:) Muuten vauva-aika meillä on ollut rankkaa, paljon itkua ja vähän unta. En tiedä kuuluuko tällaiset ajatukset tälle palstalle. Olen kuitenkin päättänyt jättää mieheni päätettäviin tuleeko meille kolmatta, tuntuu näin jälikäteen todella väärältä, että mies on taipunut minun tahtooni, koska minä olen niin kovin tahtonut saada vauvan. Toki hän onnellinen lapsistaan on:) Koitetaan ymmärtää niitä miehiäkin, kyllä heillä varmasti syynsä on siihen että eivät vielä ole valmiita. Ja te jotka nyt olette vauvakuumeen kourissa pahemmankerran, tiedän tosiaan mitä sekin on ja silloin helposti unohtuu se toinen.



Lapset ovat meillä vaan " lainassa" mutta sen ukko kultanne kanssa elätte toivottavasti lopun elämänne saman katon alla! Kunnioitus puolin ja toisin. Harmi että meidän perheessä siihen tarvittiin kaksi väkisin itkemällä, kiristämällä ym. tehtyä lasta.



Sekavaa tekstiä, toivottavasti joku pääsee juonesta kiinni.



lapset poika-04 ja tyttö-06

Pitkästä aikaa palstalla :)



Olen minäkin yrittänyt vauva-asiaa sysätä ajatuksissa muualle ja keskittyä olennaiseen eli tähän hetkeen, tähän elämään, näihin lapsiin, mieheen, työhön ja harrastuksiin. Totesin, että menee ihan mahdottomaksi, jos tätä vauva-asiaa vaan päässään pyörittelee. Edellinen kirjoittaja Aada puhuu täyttä asiaa!



Nyt kun arkeen on loman jälkeen palattu, työt ja opiskelut alkaneet, lapset aloittaneet taas hoidossa jne jne, niin kaikki tuntuu sujuvan oikein hyvin näin.



Mieli vauva-asiassa vaihtuu jatkuvasti minulla, joten en ihmettele että jonkun miehelläkin vaihtuu :) Välillä kun lasten kanssa on oikein ihanaa, niin ajattelen että tusina näitä lisää. Sitten kun on huonoja päiviä, niin mielessä käy, ettei ikinä enää lisää lapsia.



Asuntoa ollaan kateltu ja vähän mies vilkuilee isompia autoja.



Koitan nyt tosiaan tässä seuraavan puolen vuoden sisällä saada omat ajatukset järjestykseen, että tuleeko tästä haaveilusta koskaan totista totta vai ei. Tuntuu tässä arjen keskellä nyt, että se " hulluin" vauvakuume meni ohi, koska nyt pystyn ajattelemaan jo muutakin :)



T.Jaffa

meillä on tuo vauva-aihe jäänyt vähän taka-alalle. kyllähän se minun mielessä pyörii lähes joka päivä mutta kun mies ei innostu niin en ole sitten kysellyt tai patistellut. salaa toivoisin että hän yhtäkkiä kääntäisi kelkkansa ja olisikin vauvaa haluamassa mutta en usko tähän edes villeimmissä haaveissani.

eli varmaan ainakin vuosi tässä menee.



omatkin jalat jo hieman koskettavat maata kun palasin arkeen kesän jälkeen. opinnot nielaisivat heti alkuun ja nyt jopa itseänikin askarruttaa se haluanko vauvaa katkaisemaan opintoja. vaikka tiedän että haluan vauvan en ole varma haluanko opintoja katkolle...vaikka neljä vuotta on kyllä kaamean pitkä aika odotella, kun olisin valmis yrittämään naperoa jo heti seuraavasta kierrosta jos sen vihreän valon saisin....



viime viikolla mietin mitä tekisin jos tulokas ei olisikaan ns. terve lapsi, mietin jaksaisinko, ja mitä sitten tekisin...miten jakaisin sen tasapainon kaikille? päädyin itsekkäästi siihen että en jaksaisi...ja lopulta kuitenkin terveen vauvan haave voitti sairauksien ja komplikaatioiden pelon ja päädyin siihen etten kuitenkaan ole valmis vauva haaveesta tämän takia luopumaan...



mutta kyllähän tuo peloittaa...onneksi ei ole ajankohtaista nyt ja osaavammat ihmiset ehtivät vielä kertomaan todennäköisyyksiä asian suhteen ennen sen vauvan tuloa...tässä itse kaikkea miettiessäni en vain jaksaisi odottaa kun pääsemme perinnöllisyysneuvontaan vasta joskus talvella...



tänään siis sekavaa tekstiä, mutta kaipa tämä kaikki vaan kuuluu tämän kuumeeen luonteeseen...

...pitkästä aikaa :) Oon nyt taukoa pitäny jonkin aikaa tältä palstalta, ku on kovasti ollu muuta tekemistä. Vauvakuume ei kylläkään oo yhtään sillä välin lieventyny, päin vastoin!!!Luin noita aikasempia kirjoituksia ja tutultahan tuo kuulostaa ;) Myös meillä on saatu koviakin riitoja aikaseksi kyseisestä vauvakuume-aiheesta... Kuulemma mä jankutan liikaa siitä aiheesta...Mies oli kuulemma ollu jo vähällä ehdottaa mulle, että aletaan yrittämään, mutta oli sitte hermot menny mun jankutukseen...:( Pitää yrittää nyt pitää suu kiinni, jos sillä ois mitään vaikutusta? Mutta ku se on niin älyttömän vaikiaa, ku se asia on mielessä päivittäin ja lähes jatkuvasti...Mutta ei se auta ku ny vaan keskittyä muihin elämän hyviin puoliin ja toivoa, että se mies ihan itte hoksais sen vauva-asian :)



Täälä keskusteltiin noista kestovaippa-asioista. Ite oon myös ajatellu kokeilla niitä, jos joskus sellanen ihana nyytti meille suodaan. Lähinnä sen vuoksi kiinnostavat, että josko kuormittaisivat vähemmän luontoa. Kiva tietää, että täältä voi sitte tarvittaessa saada opastusta ja kokemuksia niiden käytöstä. Eipä täälä tämän kummempia tällä kertaa, kuume ei mulla ainakaan oo laskenu yhtään... Jos mahdollista niin nousee vaan..Ja sitä jonkinlaista kateutta sellasia kohtaan, joilla on pieni vauva tai ovat raskaana, on ollu havaittavissa myös aina välillä...



Kuulumisiin!

Nostellaas vähän ketjua, ettei kovin alas tiputa!



Tänne ei kuulu mitään ihmeellisempää. Vauvakuumetta on edelleen yhtä paljon, nyt vaan ollut muut asiat pinnalla, niin ei tule kirjoiteltuakaan yhtä usein.



Mies on alkanut osoittaa myöntymisen merkkejä. Jos olen ihastellut pieniä vauvoja, niin on myötäillyt ja katsellut myös. Tänään katselin poitsun vauvakuvia. Kylläpä tuli haikea olo! Nyt jo poitsu tuntuu niin isolta pojalta, vaikkei ikää kovin paljoa olekaan. Kyllä ne vauvat kasvavat ja muuttuvat niiiin äkkiä!



Hauskaa viikonloppua kaikille!

Mulla on ollut töissä sellainen viikko takana etten ole oikein koneelle ehtinyt. Mulla on vähän samanlainen olo kuin Hapsumurulla ja Jaffallakin, on ollut kaikenlaista muuta. Vaikka se vauva asia pyörii mielessä vähän väliä tuntuu jotenkin mukavalta keskittyä töihin ja kotona näihin kahteen ihanaan tyttöön jotka jo minulla ovat. Taidan ottaa vähän takapakkia asian suhteen, luulen että meillä ei mikään kiire tosiaan ole. Jotenkin tilanne tuntuu hyvältä kun nuorempikin on oppinut vähän puhumaan ja arki rullaa kivasti. Tuntuu ihanalta nukkua yöt läpi, ei tarvitse heräillä. Rehellisesti sanottuna musta tuntuu että se olisi todella paljon pois tytöiltä nyt jos meille syntyisi kolmas. Toisaalta taas ajattelen että onhan se raskausaika pitkä. Mä en vaan ole mitenkään ollut hehkeimmilläni raskaana, päinvastoin, mua on vaivannut jatkuva väsymys. Kyllä kait se on niin että haluan olla tosiaan aivan 100% varma ennen kuin ryhdytään tositoimiin. Tuntuu että kynnys kolmannen lapsen suhteen on paljon korkeammalla kuin toisen. Meidänkin pitäisi se auto vaihtaa .... Ajattelenkohan mä jo kuin mies???



Tylsä juttu Kaisa että teillä ei homma etene. Pidetään peukkuja että mies muuttaisi mielensä!



Hyvät viikonloput! Mä lähden huomenna mökille, ihanaa!