Ikävä eksää

[quote author="Vierailija" time="20.06.2015 klo 13:25"]Miksi se ikävä tulee? Tiedän, että ero oli ihan oikea ratkaisu. Nyt olen yksinäistä juhannusta viettäessäni alkanut ikävöimään eksää todella kovasti. Tein nyt sen ratkaisun, että poistin hänet facebook-kavereistani ja numeron puhelimestani. Jotenkin koko ajan hänen nimensä oli silmissäni, oli pakko tehdä nyt noin, etten sorru ottamaan yhteyttä. Varmasti myöhemmin voimme olla ystäviä, mutta juuri nyt en pysty. En halua nähdä häntä, tai olla yhteyksissä muutoin. Ikävä raastaa minua :( Meneehän tämä ohi vielä?
[/quote]
Sama juttu. Erosin viime syksynä neljän vuoden suhteesta ja ikävä painaa edelleen, vaikkei mulla ollut muuta vaihtoehtoa kun lähteä. Oon poistanut kavereista ja poistanu numeron yms. Stalkkaan häntä edelleen facebookin ja instagramin kautta, vaikka kärsin siitä henkisesti itse kun näen miten onnellisesti hän on saanut jatkettua elämää ja minä itse itken ja suren eroa edelleen. En voi tälle mitään ja koitan uskotella itselleni että kyllä tämä joskus helpottaa.

Voi, kyllä se varmaan helpottaa. Itse erosin vasta 2 kk sitten. Tunteet ovat vielä yhtä vuoristorataa... ap

Täällä myös yksi eronnut. Viime talvena erottiin. Minulla ei sinänsä ole enää ikävä, alussa oli. Mutta sovimme aiemmin että pysyisimme kavereina. Nyt huomaan että hän ei pysty, tai ei halua. Laitan Juhannuksen toivotusviestin, ei tule vastausta. Harvakseltaan vastaa viesteihini. En tiedä luuleeko hän että yritän roikkua hänessä, vai onko tämä hänen tapansa päästä minusta irti. Alussa se sattui, mutta nyt en enää välitä. Miehellä on kuulema jo uusi nainen, aika nopeaa alkoi jatkaa elämäänsä..

Minä edelleen yksin, ja nyt kun lapsikin on reissussa, olen totaalisen yksin täällä kotona. En ole vielä valmis lähtemään mihinkään, esim. tutustumaan uusiin ihmisiin.

[quote author="Vierailija" time="20.06.2015 klo 13:44"]Täällä myös yksi eronnut. Viime talvena erottiin. Minulla ei sinänsä ole enää ikävä, alussa oli. Mutta sovimme aiemmin että pysyisimme kavereina. Nyt huomaan että hän ei pysty, tai ei halua. Laitan Juhannuksen toivotusviestin, ei tule vastausta. Harvakseltaan vastaa viesteihini. En tiedä luuleeko hän että yritän roikkua hänessä, vai onko tämä hänen tapansa päästä minusta irti. Alussa se sattui, mutta nyt en enää välitä. Miehellä on kuulema jo uusi nainen, aika nopeaa alkoi jatkaa elämäänsä..

Minä edelleen yksin, ja nyt kun lapsikin on reissussa, olen totaalisen yksin täällä kotona. En ole vielä valmis lähtemään mihinkään, esim. tutustumaan uusiin ihmisiin.
[/quote]
Minulla sama, lapsia ei ole. Koira kyllä joka yhdessä hankittiin ja minä sen halusin pitää. Oon totaalisen erakoitunut, en jaksa/halua nähdä ystäviä enää kovin usein. En vaan halua uutta ihmistä vierelleni enkä edes uusia ystäviä. Toivon todella että tää masennus menee ohi etten ole loppuelämääni yksin.
-2