Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
sijoituslapsi
30.05.2015 |
Ollaan miehen kanssa mietitty sijoituslapsen ottamista. Ei ole halua mihinkään vaipparumbaan eikä omia haluta missään tapauksessa. Eli kokemuksia vähän vanhemmasta sijoituslapsesta kaipailen. Minkä ikäisenä tullut sijoitukseen ja miten mennyt, oliko pitkäaikainen sijoitus vai tilapäinen. Oletteko ollut lapseen yhteydessä sijoituksen päätyttyäkin?
Kommentit (18)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monilla on mennyt ihan hyvin. Käykää Pride-valmennus, niin saatte homman alulle.
Rahaa toiminnasta ei paljon tule.
Varautukaa siihen, että lapsi tuo mukanaan ongelmia jossain muodossa.
Meillä on mennyt hyvin. Suosittelen kyllä tätä, jos kerran kiinnostaa. Pride kurssilla sitten selviää moni asia. Hakeudu sellaiseen.
Muista kuitenkin, että sijoituslapsella voi olla vaikka mitä ongelmia. Jos ette jaksa oman vauvan vaipparumbaa, niin miten jaksatte vaikka 10v sijoituslapsen yökastelua _joka_ikinen_ yö? Ja pahempia raivokohtauksia (joissa fyysistä riehumista ja todella pahoja solvauksia) kuin yhdelläkään vauvalla ikinä? Sijoituslapsi voi myös olla todella riippuvainen esim. sijaisperheen yhdestä jäsenestä. Oma tyttäreni kun meni edes vessaan laittaen oven kiinni, niin sijaislapsi sai alussa paniikkikohtauksen. Ihanaakin sijaisvanhemmuus toki on, mutta ei missään nimessä helpompaa kuin vauvan hoito. Ei siis todellakaan.
Nimim. Kokemusta kaikesta edellämainitsemastani, ja kaikki siis yhdessä lapsessa
"Sijoituslapsi"!?
Huostaanotetut lapset eivät ole sitä varten, että joku saisi "sijoituslapsen", vaan ovat huostaanotettuina jostain syystä. Osalla lienee kuitenkin aivan järkyttävät kotiolot, eivätkä he kaipaa mitään helppoa perheleikkiä suunnittelevia aikuisia ympärilleen, niin kuin ei varmasti yksikään heistä.
Lapsi saattaa lähteä koska tahansa, tai jäädä 18 ikävuoteen asti. Pitää muistaa se että lapsi on vain lainassa, eikä tule kenenkään omaksi, mutta ei myöskään kaipaa enempää hylkäyskokemuksia. Esim. Kannattaa harkita tarkkaan. Kuvitella millaista se voisi pahimmillaan olla lapsen kanssa ja pohtia että onko itsestä kenenkään sijaisvanhemmaksi.
Ja monesti saat kylkiäisiksi huostaanotetun lapsen vanhemmat ja muut sukulaiset. Olivatpa millaisia tahansa, niin sinun tulee ottaa huomioon se ettei lapselta saa katketa hänelle tärkeät ihmissuhteet, vaikka tulisikin huonoista oloista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.05.2015 klo 09:04"]
Muista kuitenkin, että sijoituslapsella voi olla vaikka mitä ongelmia. Jos ette jaksa oman vauvan vaipparumbaa, niin miten jaksatte vaikka 10v sijoituslapsen yökastelua _joka_ikinen_ yö? Ja pahempia raivokohtauksia (joissa fyysistä riehumista ja todella pahoja solvauksia) kuin yhdelläkään vauvalla ikinä? Sijoituslapsi voi myös olla todella riippuvainen esim. sijaisperheen yhdestä jäsenestä. Oma tyttäreni kun meni edes vessaan laittaen oven kiinni, niin sijaislapsi sai alussa paniikkikohtauksen. Ihanaakin sijaisvanhemmuus toki on, mutta ei missään nimessä helpompaa kuin vauvan hoito. Ei siis todellakaan. Nimim. Kokemusta kaikesta edellämainitsemastani, ja kaikki siis yhdessä lapsessa
[/quote]
Välttämättä ei kuitenkaan ole mtään noista. Ei meilläkään ole.
[quote author="Vierailija" time="30.05.2015 klo 09:29"]
"Sijoituslapsi"!?
Huostaanotetut lapset eivät ole sitä varten, että joku saisi "sijoituslapsen", vaan ovat huostaanotettuina jostain syystä. Osalla lienee kuitenkin aivan järkyttävät kotiolot, eivätkä he kaipaa mitään helppoa perheleikkiä suunnittelevia aikuisia ympärilleen, niin kuin ei varmasti yksikään heistä.
Lapsi saattaa lähteä koska tahansa, tai jäädä 18 ikävuoteen asti. Pitää muistaa se että lapsi on vain lainassa, eikä tule kenenkään omaksi, mutta ei myöskään kaipaa enempää hylkäyskokemuksia. Esim. Kannattaa harkita tarkkaan. Kuvitella millaista se voisi pahimmillaan olla lapsen kanssa ja pohtia että onko itsestä kenenkään sijaisvanhemmaksi.
Ja monesti saat kylkiäisiksi huostaanotetun lapsen vanhemmat ja muut sukulaiset. Olivatpa millaisia tahansa, niin sinun tulee ottaa huomioon se ettei lapselta saa katketa hänelle tärkeät ihmissuhteet, vaikka tulisikin huonoista oloista.
[/quote]
Koska tahansa lapsi ei lähde, jos hänet on huostaanotettu. Huostaanotot purkautuvat harvoin ja siihen käytetään aikaa. Kuukausia, vuosia kenties. Omassa kodissa ei ole pakko vastaanottaa sukulaisia, vaan tapaamiset voivat olla jossain muuallakin. Meillä lapsen sukulaiset saavat käydä, kunhan sovitaan ajasta. Kyllä kurssilla selviää mistä on kyse ja varmasti jokainen muutenkin ymmärtää mistä on kyse. Lapsella on oikeus kasvaa sijaisperheessä "omana" lapsena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Iso osa haluaa sen huostaanotetun vauvan, aika harva pohtii, että esim. 5v ikäinen olisi meille sopiva vaihtoehto. Eiköhän ap ole miettinyt, että haluaa lapsen, jonka kanssa kykenee alusta asti kommunikoimaan ja jonka kanssa rakentaa suhdetta myös puheen tasolla, ei vain perushoivan. Tuttavaperheessä on 4v iässä perheeseen tullut tyttö, joka välillä noin 10v iässä kävi vajaan kolmen kuukauden eli kesän ajan yrittämistä elämistä äitinsä perheessä, mutta siitä ei tullut mitään äidin repsahdettua taas kerran (ja saatua noin viidennen huostaanotettavan lapsensa). Tämä tyttö käy terapiassa, oppii vähitellen luottamaan aikuisiin ja menestyy koulussa kohtalaisesti. Raivonpuuskia en muista, mutta jotain tukea oppimisen ongelmiin hän saa.
Jos ei erityisemmin pidä vauvoista, niin vähän isompi lapsi on ihan hyvä vaihtoehto. Hekin kaipaavat syliä, ymmärrystä ja kuuntelijaa, aikuisen aikaa. Ja ihmeen moni kaipaa ruokaa, päivittäistä suihkussakäyntiä ja puhtaita vaatteita...
[quote author="Vierailija" time="30.05.2015 klo 09:46"]
[quote author="Vierailija" time="30.05.2015 klo 09:29"]
"Sijoituslapsi"!?
Huostaanotetut lapset eivät ole sitä varten, että joku saisi "sijoituslapsen", vaan ovat huostaanotettuina jostain syystä. Osalla lienee kuitenkin aivan järkyttävät kotiolot, eivätkä he kaipaa mitään helppoa perheleikkiä suunnittelevia aikuisia ympärilleen, niin kuin ei varmasti yksikään heistä.
Lapsi saattaa lähteä koska tahansa, tai jäädä 18 ikävuoteen asti. Pitää muistaa se että lapsi on vain lainassa, eikä tule kenenkään omaksi, mutta ei myöskään kaipaa enempää hylkäyskokemuksia. Esim. Kannattaa harkita tarkkaan. Kuvitella millaista se voisi pahimmillaan olla lapsen kanssa ja pohtia että onko itsestä kenenkään sijaisvanhemmaksi.
Ja monesti saat kylkiäisiksi huostaanotetun lapsen vanhemmat ja muut sukulaiset. Olivatpa millaisia tahansa, niin sinun tulee ottaa huomioon se ettei lapselta saa katketa hänelle tärkeät ihmissuhteet, vaikka tulisikin huonoista oloista.
[/quote]
Koska tahansa lapsi ei lähde, jos hänet on huostaanotettu. Huostaanotot purkautuvat harvoin ja siihen käytetään aikaa. Kuukausia, vuosia kenties. Omassa kodissa ei ole pakko vastaanottaa sukulaisia, vaan tapaamiset voivat olla jossain muuallakin. Meillä lapsen sukulaiset saavat käydä, kunhan sovitaan ajasta. Kyllä kurssilla selviää mistä on kyse ja varmasti jokainen muutenkin ymmärtää mistä on kyse. Lapsella on oikeus kasvaa sijaisperheessä "omana" lapsena.
[/quote]
Sijoitus voi purkaantua koska tahansa, siitä huolimatta ettei huostaanottoa purettaisikaan.
Itse olen joutunut sijoitusperheiden ja laitosten heittopussiksi aikoinaan ja loppujen lopuksi jouduin menemään takaisin kotiini, sinne mistä olin pois aikoinaan päässyt kun ei kukaan minua enää huolinut, enkä ollut täyttänyt vielä 18 vuotta kun viimeisestä paikasta heittivät ulos.
Sossu oli sen verran fiksu ihminen että tajusi ettei mikä tahansa vankila ole paikkani asua.
Luojan kiitos matkan varrelle osui muutama hyvä ihminen jotka aidosti välittivät, eivätkä purkaneet omaa turhautuneisuuttaan minuun, kun en ollutkaan ns. helppo tapaus. Ilman heitä en varmasti kirjoittelisi tässä. En ehkä olisi hengissä, tai saattaisin olla vankilassa, narkkaamassa, juopottelemassa tms. Toki oma valintani, mutta minä olin se lapsi joka ei pystynyt luottamaan aikuisiin ja näki aikuiset ennemminkin uhkana, paitsi ne jotka osoittivat että heihin voi luottaa. Pahalta tuntuu näin jälkeen päin ajatella mitä joutuivat vuokseni kestämään, mutta ilman heitä en olisi selvinnyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse kasvoin perheessä jossa kasvoi myös kasvattilapsi noin 7 vuotta. Ei ollut helppoa kenellekkään,varsinkaan vanhemmilleni. Rahaa siitä ei saa,pienen korvauksen kyllä. Itse jos rupeasin siihen touhuun ni toivoisin juuri sitä vaipparumpaa,isommilla lapsilla saattaa olla jo vaikka mitä ongelmia. Kasvatusvanhemmuus tarkoittaa erittäin pitkää pinnaa,joustoa,joustoa ja joustoa ja pinnaa. Lapset yleensä kaltoinkohdeltuja ja vaativat paljon rakkautta ja hoivaa
Jos mä saan sanoa henkilökohtaisen mielipiteeni, niin en soisi välttämättä kasvattilasta pariskunnalle, jolla ei ole omia lapsia. Tämä ihan siksi, että kasvattilapsen kasvattaminen ja se koko rumba ei todellakaan ole helppoa.
Omat vanhempani ottivat kaksi alle kouluikäistä kasvattilasta muutama vuosi sitten. Ovat pärjänneet todella hyvin ja nämä kasvattilapset ovat itsellenikin kuin omia sisaruksia, vaikka en enää kotona asukaan. Se, mitä toivoisin jokaisen sijaisperheeksi haaveilevan miettivän, on se, että pystytkö pitämään ja kohtelemaan kasvattilasta kuin omaasi? Kykenetkö rakastamaan lasta, joka ei ole biologisesti sinun? Jos vastaus näihin kysymyksiin on kyllä, niin luultavasti sinusta on sijaisvanhemmaksi.
Tämäkään ei vielä riitä, sillä kaiken tämän lisäksi sijaisperheen on oltava suvaitsevainen. Vaikka lapsen biologiset vanhemmat olisivat narkkareita, juoppoja, rikollisia tai muuta "yhteiskunnan pohjasakkaa", niin siltikin sinun on tultava toimeen heidän kanssaan ja ennen kaikkea puhuttava lapsille kunnioittavaan sävyyn biologisista vanhemmista.
Olen niin läheltä nähnyt tätä rumbaa, että väitän tietäväni mistä puhun. Kunnioitan omia vanhempiani, jotka tähän ryhtyivät. He ovat kahden vuoden aikana kasvattaneet kahdesta rikkinäisestä lapsesta kaksi rohkeaa ja itsevarmaa lasta. Se on vaatinut todellakin aikaa ja lehmän hermoja. Muistan kun lapsien muuttaessa meille he kumpikin huusivat ja itkivät kaikki yöt (pelkäsivät). Eivät olleet ikinä kokeneet turvallista lapsuutta, missä aikuiset rakastavat ja välittävät. Nykyään tilanne on toinen eikä mitään vastaavia ongelmia enää ole. Vaikka tapaavatkin säännöllisesti biologisia vanhempiaan niin lapset kutsuvat myös minun vanhempiani äidiksi ja isäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Romaneita löytyy ihan minkä ikäsiä vaan otettavaksi, voitte valita.
13 jatkaa: Kuten joku sanoi, niin usein kasvattilapset ovat kaltoin kohdeltuja ja heillä on erilaisia pelkotiloja ja traumoja. Tämä heijastuu erilaisena käyttäytymisenä: raivokohtaukset, mykkäkoulu, sijaisvanhempien haukkuminen, itkukohtaukset yms. Meillä kaikki tämä tosiaan jäänyt 2 vuoden aikana pois, mutta oaaan vain kuvitella miten raskasta se alkuaika oli vanhemmilleni. On kuitenkin ihana nähdä, että aidosti RAKASTAVAT näitä lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.05.2015 klo 11:07"]
[quote author="Vierailija" time="30.05.2015 klo 09:46"]
[quote author="Vierailija" time="30.05.2015 klo 09:29"]
"Sijoituslapsi"!?
Huostaanotetut lapset eivät ole sitä varten, että joku saisi "sijoituslapsen", vaan ovat huostaanotettuina jostain syystä. Osalla lienee kuitenkin aivan järkyttävät kotiolot, eivätkä he kaipaa mitään helppoa perheleikkiä suunnittelevia aikuisia ympärilleen, niin kuin ei varmasti yksikään heistä.
Lapsi saattaa lähteä koska tahansa, tai jäädä 18 ikävuoteen asti. Pitää muistaa se että lapsi on vain lainassa, eikä tule kenenkään omaksi, mutta ei myöskään kaipaa enempää hylkäyskokemuksia. Esim. Kannattaa harkita tarkkaan. Kuvitella millaista se voisi pahimmillaan olla lapsen kanssa ja pohtia että onko itsestä kenenkään sijaisvanhemmaksi.
Ja monesti saat kylkiäisiksi huostaanotetun lapsen vanhemmat ja muut sukulaiset. Olivatpa millaisia tahansa, niin sinun tulee ottaa huomioon se ettei lapselta saa katketa hänelle tärkeät ihmissuhteet, vaikka tulisikin huonoista oloista.
[/quote]
Koska tahansa lapsi ei lähde, jos hänet on huostaanotettu. Huostaanotot purkautuvat harvoin ja siihen käytetään aikaa. Kuukausia, vuosia kenties. Omassa kodissa ei ole pakko vastaanottaa sukulaisia, vaan tapaamiset voivat olla jossain muuallakin. Meillä lapsen sukulaiset saavat käydä, kunhan sovitaan ajasta. Kyllä kurssilla selviää mistä on kyse ja varmasti jokainen muutenkin ymmärtää mistä on kyse. Lapsella on oikeus kasvaa sijaisperheessä "omana" lapsena.
[/quote]
Sijoitus voi purkaantua koska tahansa, siitä huolimatta ettei huostaanottoa purettaisikaan.
Itse olen joutunut sijoitusperheiden ja laitosten heittopussiksi aikoinaan ja loppujen lopuksi jouduin menemään takaisin kotiini, sinne mistä olin pois aikoinaan päässyt kun ei kukaan minua enää huolinut, enkä ollut täyttänyt vielä 18 vuotta kun viimeisestä paikasta heittivät ulos.
Sossu oli sen verran fiksu ihminen että tajusi ettei mikä tahansa vankila ole paikkani asua.
Luojan kiitos matkan varrelle osui muutama hyvä ihminen jotka aidosti välittivät, eivätkä purkaneet omaa turhautuneisuuttaan minuun, kun en ollutkaan ns. helppo tapaus. Ilman heitä en varmasti kirjoittelisi tässä. En ehkä olisi hengissä, tai saattaisin olla vankilassa, narkkaamassa, juopottelemassa tms. Toki oma valintani, mutta minä olin se lapsi joka ei pystynyt luottamaan aikuisiin ja näki aikuiset ennemminkin uhkana, paitsi ne jotka osoittivat että heihin voi luottaa. Pahalta tuntuu näin jälkeen päin ajatella mitä joutuivat vuokseni kestämään, mutta ilman heitä en olisi selvinnyt.
[/quote]
Ei nyt sijoituskaan purkaudu koska tahansa ja noin vaan. Siihen täytyy olla todella hyvä syy. Ei se niin mene, jonain päivänä vaan käydään lapsi hakemassa sijaiskodista.
Moni ottaa lapsia vaan rahan takia hoiviinsa.
[quote author="Vierailija" time="30.05.2015 klo 18:39"]
Moni ottaa lapsia vaan rahan takia hoiviinsa.
[/quote]
Miksi niin tekisi, kun paljon enemmän rahaa voi saada paljon vähemmällä vaivalla?
[quote author="Vierailija" time="30.05.2015 klo 18:39"]Moni ottaa lapsia vaan rahan takia hoiviinsa.
[/quote]
Mikähän se suuri summa on mikä saa tästä hommasta? Ne jotka saa suuria summia ovat ottaneet hoiviinsa niin monta että on koti on laitos. 1-2 sijoituslasta ei todellakaan ole mikää raha sampo
Alue: Aihe vapaa
Jos " vaipparumba" on jo liikaa, niin miten jaksatte sijoituslapsen kanssa? Sijoitetuilla lapsilla on usein paljon ongelmia, biologiset sukulaiset voivat suhtautua sijoitusvanhempiin tosi vihamilisesti, lapset tarvitsevt usein terapiaa ja paljon kärsivällisyyttä.