Lue keskustelun säännöt.
Miten puhua äidille mahdollisesta masennuksesta?
28.04.2015 |
Minua syrjitään ja haukutaan selkäni takana, eikä minulla ole pahemmin ystäviä. Koulunumerot ovat alkaneet laskea, vaikka yritän parhaani ja minusta tuntuu, etten ole hyvä missään. Tämä sama fiilis on jatkunut jo nelisen kuukautta, mutta vasta hiljattain muuttunut jatkuvaksi alakuloksi. En meinaa saada iltaisin unta, kun kaikki päivän ikävät tapahtumat tulevat mieleen.
Viimeaikoina mielessäni ovat alkaneet pyöriä itsemurha-ajatukset. Tuntuu, ettei elämälläni ole arvoa ja tahtoisin lopettaa tämän kaiken. Välillä taas alan miettiä, miltä vanhemmistani tuntuisi, jos kuolisin ja se saa minut yhä surullisemmaksi, sillä en jaksa tätä kaikkea vain sen pohjalta, että vanhempani surisivat, jos tekisin itsemurhan.
Äitini ja isäni eivät tiedä mitään ongelmistani, koska kotona yritän vaikuttaa iloiselta ja hyvinvoivalta. Tähän asti olen vain koittanut kestää, etten huolestuttaisi vanhempiani. Nyt kun jaksamiseni alkaa loppua, olen miettinyt miten kertoa tästä mahdollisesta masennuksesta äidilleni (ja myöhemmin, ehkä hänen avullaan isälleni), jotta voisin ehkä saada apua ja täten en tekisi itsemurhaa epätoivoissani... Mutta miten kerron äidilleni tästä kaikesta, kun hänellä tuskin on aavistustakaan?
Anteeksi tästä avautumisesta.
Kommentit (12)
Surulliselta kuulostaa. :( Hirveää, että olet joutunut peittämään kaiken ikävän olon vanhemmiltasi. Ainoa apu tähän on vain puhua. Voimia Sinulle! <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sano niin suoraan kun pystyt. Olin 15 vuotiaana tuossa tilanteessa, tuntui, että elämäni on täysin merkitystä, olin täysin toivoton, surullinen, ahdistunut, en saanut nukuttua, mutta vanhempani eivät huomanneet tai halunneet huomata mitään. Päädyin puhumaan äidilleni olostani ainoastaan sanoilla: "minusta tuntuu, että tarvitsen hoitoa, haluan mennä juttelemaan jonkun kanssa". Ensin käytiin somaattiset tutkimukset, ja sitten jatkoin psyk.sh:n luona käyntejä kahden vuoden ajan, ja ne auttoivat.
Mahdollisesti olisiko helpompaa kirjoittaa vanhemmille kirje olostasi? Jos tuntuu, ettet osaa pukea sanoiksi. Tai että ottaisit itse yhteyttä esim kouluterkkariin, terveyskeskukseen tai jos kunnassasi on mielenterveyspäivystyksen/poliklinikan tyyppinen ratkaisu, niin sinne.
Toivotan sinulle paljon lämpöä, jaksamista ja tsemppiä. Älä päädy itsemurhaan. Jos olisin itse siihen päätynyt, niin nyt tajuan kuinka paljosta olisin jäänyt paitsi.
I feel you. Kannattaa olla "oma masentunut itsensä" myös kotona ja puhua asioista jotta ongelmaan puututaan. Itsemurha ei ole ratkaisu. Itselläni on jonkin asteinen masennus ja vanhemmat tietää sen. (En ole varma haluaavatko uskoa sitä) Kannattaa rohkeasti puhua asiasta vanhemille, tai vaikka koulupsykologille :) Things will get better. I promise.
[quote author="Vierailija" time="28.04.2015 klo 21:28"]
Kerro vaikka aluksi että olet väsynyt.. ollut jo pitempään:D Tai käy jututtamassa terveydenhoitajaa tai kuraattoria!
[/quote]Kiitos avusta. Nyt ainakin tiedän hieman paremmin, miten voisin aloittaa asiasta puhumisen. Kenties pitäisikin käydä puhumassa kuraattorille. Ap
[quote author="Vierailija" time="28.04.2015 klo 21:29"]
Sano niin suoraan kun pystyt. Olin 15 vuotiaana tuossa tilanteessa, tuntui, että elämäni on täysin merkitystä, olin täysin toivoton, surullinen, ahdistunut, en saanut nukuttua, mutta vanhempani eivät huomanneet tai halunneet huomata mitään. Päädyin puhumaan äidilleni olostani ainoastaan sanoilla: "minusta tuntuu, että tarvitsen hoitoa, haluan mennä juttelemaan jonkun kanssa". Ensin käytiin somaattiset tutkimukset, ja sitten jatkoin psyk.sh:n luona käyntejä kahden vuoden ajan, ja ne auttoivat.
Mahdollisesti olisiko helpompaa kirjoittaa vanhemmille kirje olostasi? Jos tuntuu, ettet osaa pukea sanoiksi. Tai että ottaisit itse yhteyttä esim kouluterkkariin, terveyskeskukseen tai jos kunnassasi on mielenterveyspäivystyksen/poliklinikan tyyppinen ratkaisu, niin sinne.
Toivotan sinulle paljon lämpöä, jaksamista ja tsemppiä. Älä päädy itsemurhaan. Jos olisin itse siihen päätynyt, niin nyt tajuan kuinka paljosta olisin jäänyt paitsi.
[/quote]Kiitos paljon. En tiennyt, että täällä on noin hyväsydämisiä ja avuliaita ihmisiä. Kirje kuulostaa hyvältä idealta. <3 Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.04.2015 klo 21:32"]
I feel you. Kannattaa olla "oma masentunut itsensä" myös kotona ja puhua asioista jotta ongelmaan puututaan. Itsemurha ei ole ratkaisu. Itselläni on jonkin asteinen masennus ja vanhemmat tietää sen. (En ole varma haluaavatko uskoa sitä) Kannattaa rohkeasti puhua asiasta vanhemille, tai vaikka koulupsykologille :) Things will get better. I promise.
[/quote]Täytyy sitten tässä vain kerätä rohkeutta asiasta puhumiseen. Toivottavasti sinäkin pääset masennuksesta. <3 Ap
[quote author="Vierailija" time="28.04.2015 klo 21:29"]
Surulliselta kuulostaa. :( Hirveää, että olet joutunut peittämään kaiken ikävän olon vanhemmiltasi. Ainoa apu tähän on vain puhua. Voimia Sinulle! <3
[/quote]Kiitos sinullekin. <3 Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhempasi haluavat tietää! Älä ajattele suojelevasi heitä. Minä sanon aina omille lapsilleni, että äidit ovat olemassa sitä varten että he voisivat auttaa lapsia. Mutta ei voi auttaa, jos ei tiedä, että on ongelma. Kaikkein surullisimmaksi minut tekee se, että lapset salaavat tai valehtelevat asioita. Tulen aina iloiseksi luottamuksesta kun lapset voivat kertoa minulle vaikeita asioita.
Itse olen alaikäinen, ja erinäisiä mielenterveysongelmia jotka todella rajoittavat elämää, mutta en tahdo että joku soittaa kuitenkin vanhemmilleni, olen vain ajatellut odottaa kunnes olen 18, ja sitten hakea apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska olet koulussa niin äidin lisäksi kannattaa käydä koulun terveydenhoitajalle juttulemassa. Hyviä neuvoja olet jo saanutkin. Tsemppiä ja voimia hoitaa itsesi kuntoon.
Riippuu se vähän vanhemmistakin.
Itse en ole kertonut omasta masennuksesta, koska äidin mielestä se ei ole sairaus.
Äidin mielestä, jos on paha olla, niin ei ole vain tehnyt töitä tarpeeksi.
Ja masennuslääkkeitähän ei saa ottaa, vaikka lääkärin mielestä ne auttaisivat.
Itseä ainakin auttoi. En ole silti kertonut vieläkään, vaikka terapia ja lääkkeet on voitu jo lopettaa.
T. Keskivaikea masennus n. 10 vuotta.
Kerro vaikka aluksi että olet väsynyt.. ollut jo pitempään:D Tai käy jututtamassa terveydenhoitajaa tai kuraattoria!