Lue keskustelun säännöt.
Parisuhteen työnjaosta, miten ajattelette?
27.04.2015 |
On pariskunta, jolla on vakiintunut työnjako sen suhteen, mitkä kotityöt kumpikin hoitaa. Molemmat ovat työssäkäyviä ihmisiä, tulot ovat samaa luokkaa ja perheessä on lapsia. Sitten a) toinen päättää ruveta opiskelemaan työn ohella tai b) toinen sairastuu pitkäaikaisesti. Molemmat tekijät vaikuttavat niin, että toisella puolisolla on vaikeuksia pystyä hoitamaan ne vakiintuneet kotityönsä.
Kysymys kuuluu: miten sinusta toimitaan näissä tilanteissa oikein? Onko oikeampaa pitää työnjako entisenlaisena (toinen puolisohan ei ole millään lailla osallinen toisen haluun opiskella tai sairastumiseen) vai jakaa kotityötä enemmän sille ehtivämmälle/terveemmälle puolisolle (jotta toisen puolison kuorma ei kasvaisi kestämättömäksi)?
Kommentit (10)
Toki joustetaan molemmin puolin ja autetaan sitä osapuolta joka tarvitsee apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on kotitöitä siirtynyt enemmän terveelle puolisolle. Vaihtoehto olisi se että ne jäisivät kokonaan tekemättä.
Pakko varmaan palkata siivooja ja toivoa saavansa vammaistukea. Sitäkin kuulemma voi sairaiden takia saada vaikka ei olisi vammainen.
Ajattelen että on typerää jakaa kotityöt kovin tarkasti ja vielä typerämpää yrittää tarkasti pitää kiinni työnjaosta joka tilanteessa.
Onneksi omassa parisuhteessa joustoa löytyy puolin ja toisin ja toisinaan kotitöitä voi myös tehdä vähän vähemmän eikä kenenkään maailma siihen kaadu.
Onko sairastuneella ollut halu sairastua? Sairastuminen on ennalta aavistamaton ja silloin pitää kummankin joustaa. Kun sairastunut saa sairastaa, parantuukin nopeammin ja pystyy taas tekemään omat kotityöt. Jos toinen alkaa opiskella, pitää asiasta keskustella etukäteen ja kotityöt jakaa uudelleen, ettei toinen rasitu liikaa.
Erityisesti sairastapauksessa terveempi alkaa tehdä enemmän. Mielestäni myös toisen alkaessa opiskella, mutta ei ehkä yhtä paljon kuin sairastapauksessa. Koska perheenä on kokonaisuus eikä kaksi (tai useampia) yksilöä.
Toki perheen kannalta muutenkin kannattaa miettiä onko se viisasta, että toinen on sekä töissä että opiskelee, jos opiskelu on täysipäiväistä. Jos se on vaan jotain yks lähipäivä kuukaudessa ja tehtäviä, niin saa tehdä entisen verran kotihommia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työn ohella opiskelusta varmaan keskustellaan puolison kanssa ja mietitään mitä se merkitsee käytännössä, esim toinen voi joutua opettelemaan uusia taitoja jos toinen on huolehtinut kokonaan ruokapuolesta tai siivouksesta, tai laskujen hoidosta tai remonttien tekemisestä jne. Sovitaan miten toimitaan niin että perhe ei kärsi liikaa tilanteen muuttumisesta. Molemmat joustavat; opiskelija tuskin voi keskittyä sataprosenttisesti työn ohella opiskeluun, ja se toinen joutuu tekemään enemmän kotitöitä.
Sairastumisen myötä on minusta itsestään selvää, että toinen auttaa tai hankkii kotiin tarvittavaa apua.
Meillä ei ole mitään jakoa, se tekee kumpi jaksaa ja ehtii. Näin menty 20 vuotta, koti kestää yllätysvieraat :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on aina tehnyt se, joka ehtii eikä tekemisistä ole pidetty kirjaa.
Meillä ei ole koskaan jaoteltu kotitöitä se tekee kuka jaksaa ja kerkeää. Todellisuudessa mä teen arkiruuan koska olen aikasemmin kotona. Mies on tarkempi siivouksen suhteen. Nuorisolla omat pienet päivittäin tehtävät työt. Hyvin ollaan näillä menty. Itse olen tässä sairastellut vakavan raskausmyrkytyksen sekä astmani kanssa.
Molemmissa tilanteissa ehtivämpi/terveempi joustaa ainakin jonkun aikaa. Näin meidän parisuhteessa. Jokainen valitkoon oman tapansa elää.