Jos lähetät lapsesi yksin ystäväperheen mukana johonkin

Uskon, että osaa tarvittavat jutut ja vähän muutakin. Näin olisin sanonut jo 2 vuotta, nyt 9v tyttö.

Eivät osaa, tilannetaju uupuu. En mielelläni päästä vieraampien mukaan.

synttäreille mennessäkin ohjeistan tarkkaan. Osan ohjeista muistavat...

En lähettäisi jos en olisi aivan varma, että osaa käyttäytyä.

6 v poika osaa kyllä olla, on käynyt kyläilemässä, lastentapahtumissa, laivalla ym. ilman vanhempia eikä koskaan mitään ongelmaa. Ohjeistan toki silti aina huolellisesti, sitähän äidit tekee

Hävettää myöntää että jos perheen isä ja joku muu mies on mukana niin luotan paremmin lapsen tottelevaisuuteen. Jostain syystä vähän jännittää ja tottelee tosi hyvin vieraita miehiä. Teen nyös selväksi että täytyy totella ja sanon tutuille että saa ojentaa jos tulee ongelmia ja soittaa minulle. Ettei heidän tarvitse turhaan varoa.

Luotatteko siis siihenkin, että lapsi osaa kiittää ja arvioida esim. Kuinka paljon voi ottaa herkkuja tai missä tilanteessa voi aukaista suunsa ja sanoa mielipiteensä ja siihen, ettei lapsi möläytä mitään kodin " salaisuuksia"?

Odotan ja oletan, että lapsen ystävien vanhemmat ovat aikuisia ja järkeviä ihmisiä, eivätkä vaadi lapselta aikuisen tietotaitoja. Jos lapsi mokaa, he osaavta kyllä kieltää, rajoittaa ja kasvattaa siinä missä omaa lastaankin. Lapseni on kumminkin peruskiltti ja ystävällinen, ei siis sortuisi mihinkään isoon tottelemattomuteen tai kiusaisi ystäväänsä tms. noloa. Jotkut kiittämisen unohtamiset nyt eivät haittaa mitään, niistä ojennetaan lapsia siitä riippumatta ovatko omia vai lapsen kavereita.

Mun mielestä tää on ihan hölmö kysymys.

Mä luotan, että ystäväperheen aikuiset ohjaavat ja neuvovat tarvittaessa.

Niin mäkin teen jos lasten kavereita tulee mukaan reissuun. Toisia joutuu ohjaamaan enemmän kuin toisia, mutta niinhän sitä aina.

Teen koulussa töitä lasten ja nuorten kanssa, ja totuushan on se, että ei siellä kukaan aina ja kaikissa tilanteissa käyttäydy täydellisesti. Iloinen hymy tulee itsellekin, kun kasiluokkalainen poika huomaa sanoa oma-aloitteisesti huomenta tai kiitos, mutta lipsahtaa niiltä kympinkin tytöiltä (myös käytöksessä) joskus nyrpeämpi kommentti kaverille.

Niin että jokainen vanhempi, joka on varma, että lapsensa käyttäytyy aina hyvin, on epärealistinen, epärehellinen tai ei tunne oikein lastaan. Mutta suurin osa voi toki luottaa siihen, että melko hyvin menee. Mitä nyt laumassa joskus riehaannutaan.

9, niinpä. Mitä ihmeen hyötyä on ohjeistaa etukäteen pientä lasta hirveällä listalla sääntöjä? Ne unohdukset ja mokat kun joka tapauksessa tapahtuu leikin tiimellyksessä ja muiden lasten mukana touhutessa, eikä siinä mietitä jotain äiteen monen tunnin takaisia litanioita. Relatkaa nyt mammat, lapset ovat tarhassa ja koulussa tottuneet kaverien kanssa leikin perussäännöt, ja kotoa on opittu vanhempien mallista peruskäytössäännöt. Normaalilapsilla ei kovin isoja mokia tapahdu, ja aikuiset osaavat kyllä tulkita ne tilanteen aiheuttamiksi lipsahduksiksi. Minä en ainakaan ala kenenlään vanhemman kasvatustaidoista tehdä mitään johtopäätöksiä, vaikka pilttinsä ottaisikin synttäreillä vähän liikaa herkkuja lautaselleen....

Tämä on vähän kuin mitä yhtenä aamuna töissä kuuntelin työtoverin juttelevan alakoululaiselle lapselleen. Äiti luetteli parin hengenvedon aikana varovaisestikin arvioiden ainakin kymmenen asiaa, jotka lapsen pitäisi muistaa tehdä ja huomioida ennen kouluun lähtöään. Päälle tietysti vielä "hauskaa koulupäivää murukultapieni!" Oli kyllä ihan hilkulla, etten sanonut, että "mitä luulet lapsesi muistavan tuosta muistilistasta, vähemmästäkin saa aikuinekin jo stressin..."

8

[quote author="Vierailija" time="04.05.2015 klo 21:37"]

Teen koulussa töitä lasten ja nuorten kanssa, ja totuushan on se, että ei siellä kukaan aina ja kaikissa tilanteissa käyttäydy täydellisesti. Iloinen hymy tulee itsellekin, kun kasiluokkalainen poika huomaa sanoa oma-aloitteisesti huomenta tai kiitos, mutta lipsahtaa niiltä kympinkin tytöiltä (myös käytöksessä) joskus nyrpeämpi kommentti kaverille.

Niin että jokainen vanhempi, joka on varma, että lapsensa käyttäytyy aina hyvin, on epärealistinen, epärehellinen tai ei tunne oikein lastaan. Mutta suurin osa voi toki luottaa siihen, että melko hyvin menee. Mitä nyt laumassa joskus riehaannutaan.

[/quote]Näinpä. Siksi en ota paineitalaan pikkulipsahduksista. Niitä tulee, ja niistä aikuiset sitten huomauttavat, kuten oikein onkin. 

8

Olipa harvinaisen tervejärkisiä vastauksia!