Lue keskustelun säännöt.
Ystävän mustasukkainen aviomies
27.04.2015 |
Minua huolestuttaa hyvän ystäväni aviomies. Ystäväni on aivan pohjattoman rakastunut ja olin aluksi todella onnellinen hänen puolestaan. Nyt en ole enää varma. Yatäväni on ollut naimisissa vuoden ja miehen kanssa yhdessä vajaa kolme vuotta, kaksi ensimmäistä etäsuhteessa.
.
Huolenaiheena siis se, että mies kontrolloi ystäväni pukeutumista, ystäväpiiriä, ulkonäköä ja vapaa-aikaa. Missään baareissa tai tilaisuuksissa missä voi olla muita miehiä, ei ystäväni saa käydä. Liian hienosti ei saa pukeutua jos ystävä on ilman miestä liikenteessä, esim. Hameet, korolliset kengät, meikki ja kirkkaat värit ovat kiellettyjä. Normaalipainoinen liikunnallinen ystäväni on myös laihdutuskuurilla, koska miehen mielestä "hoikempi ulkomuoto ei olisi pahitteeksi." Vapaa-aikana jos vietetään porukalla aikaa vaikka katsomalla elokuvaa tai syömällä illallista yhdessä, aviomies soittelee ja viestittelee koko ajan ja haluaa aina tietää kaikki paikalla olevat ihmiset, joskus myös erikseen maininnan monta sinkkumiestä on läsnä.
..
Olin aluksi aivan tyrmistynyt, kun aloin kuulemaan näitä juttuja ystävältäni. Hän suuttui kun sanoin että "ei tuollainen ole normaalia." Kuulemma mustasukkaisuus on vain osoitus rakkaudesta ja ystävälleni aviomiehen onni on omaa onneaan tärkeämpi. Ystäväni on aina ollut järjen nainen ja vahva, sosiaalinen ja kauniisti pukeutuva itsevarma tapaus, mutta nyt hänestä on yhtäkkiä tullut miehen jokaista oikkua mukaileva harmaahiirulainen.
..
Ei tässä nyt muuta ongelmaa ole, mutta pelkään että vuosi tai muutama eteenpäin ystäväni itkee onnetonta oloaan ja mies alkaa kontrolloida asioita entistä enemmän. Nyt ystävä vakuuttelee ja kehuu miten mies on niin täydellinen ja he ovat yhdessä koko loppuikänsä, mutta sitten joskus kun häneltä oikein tivaan onko hänellä juuri tuollainen olo, hän mutisee jotain suuntaan: "En ainakaan halua olla yksin, se on ihan kauheaa."
..
Ystäväni huolestuttaa minua. Minusta hän ansaitsisi kilttinä ja uskollisena ihmisenä paljon parempaa, kuin kontrolloivan mustasukkaisen epävarman miehen :( Enhän minä tässä voi muuta tehdä, kuin seurata tilannetta, mutta joskus ottaa koville. Tekisi mieli läpätä kaveria kärpäslätkällä päähän ja karjaista "Herää pahvi !" En minä eroa heille halua, mutta jos nostaisivat edes kissan pöydälle ja sopisivat ja keskustelisivat asioista, mutta heillä on kuulemma tietyt "säännöt" parisuhteessa ja niitä noudatetaan. Huoh. Kauanko ne rakkauden ruusunpunalasit pysyvät nenällä ennen kuin herää todellisuuteen ? Kauhean vaikeaa olla toisen puolesta onnellinen ja kannustava, kun tuntuu että se "onni" on itse myrkky.
Kommentit (6)
[quote author="Vierailija" time="27.04.2015 klo 17:55"]Mä elin tollasessa suhteessa liian pitkään. Lopulta mies lähti itse ja olin jo aivan romuna.
[/quote]
Haluaisitko kertoa enemmän ? Kuinka pitkään suhteenne kesti ja milloin "tajusit", että kaikki ei ole niinkuin pitää ? Oliko miehessä todella hyviäkin puolia vai olivatko ne vain "rakkauden sumua."
.
Itsekin olen ollut rakastunut ja miellyttämisenhalu on ollut kova, mutta jotenkin jopa siinä kovimmassa endorfiinipöllyssä olen tiennyt miten minua saa kohdella ja miten ei... En vain osaa suhtautua tähän ystäväni avioliittoon enää yhtään myönteisesti. Ystävä on niin rakas, että tämä asia vaan vaivaa mieltä koko ajan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etsi jostain pelimies joka alkaa flirttailemaan ystävällesi. Kertomaan kuinka upea hän on, tekemään selväksi että maailma on täynnä miehiä jotka olisivat hänelle parempia kuin se nykyinen.
Ystäväni järjesti minulle sokkotreffit kun päätti ettei enää jaksa katsella poikaystäväni mustasukkaisuutta. Tosin en ollut koskaan alistunut poikaystäväni vaatimuksiin vaan aloin oireilla pakonomaisella valehtelulla. Joka tapuksessa, sain voimia lähteä suhteesta kun tajusin että hei, maailmassa on muitakin miehiä, ei minun tarvitse tyytyä paskakasaan.
Oma kaverini oli myös tuollaisessa suhteessa pitkään.
Aluksi mies harrasti "vain" tuota jatkuvaa viesteillä pommittamista ja soittamista, vaati saada tietää kenen kanssa kaveri oli, mitä teimme, kauanko kestää, onko miehiä lähellä. Sitten vaati Facebookin ja sähköpostien ym. salasanat. Jossain vaiheessa kielsi ystävää liikkumasta yksin, kaveri sai käydä vain töissä ja satunnaisesti kahvilla kavereiden kanssa, mutta vain päiväsaikaan kun miehellä oli muuta menoa. Sitten alkoikin töihin vieminen ja töistä hakeminen, kaveri ei saanut siis enää liikkua yksin työmatkoja. Alkoi myös tulla mukaan "tyttöjen juttuihin", eli jos soitin kaverilleni ja pyysin kahville niin pariskunta tuli sitten kaksin.
"Onneksi" mies lopulta sekosi täysin ja petti sekä jätti kaverini. Vasta jälkeenpäin ystäväni tajusi miten sairasta kaikki oli, suhteen aikana mies sai hänet ylipuhuttua että tuollainen suhde on täysin normaali ja kaikilla on samanlaista. Ja rakkaudesta tietty tekee kaiken, hohhoijaa.
Eli summasummarum, jos kaverisi on tuhottoman rakastunut niin järkipuhe ei auta. Jotain radikaalia on tapahduttava jotta tuollainen sairas alistaminen loppuu.
[quote author="Vierailija" time="27.04.2015 klo 18:02"]Etsi jostain pelimies joka alkaa flirttailemaan ystävällesi. Kertomaan kuinka upea hän on, tekemään selväksi että maailma on täynnä miehiä jotka olisivat hänelle parempia kuin se nykyinen.
Ystäväni järjesti minulle sokkotreffit kun päätti ettei enää jaksa katsella poikaystäväni mustasukkaisuutta. Tosin en ollut koskaan alistunut poikaystäväni vaatimuksiin vaan aloin oireilla pakonomaisella valehtelulla. Joka tapuksessa, sain voimia lähteä suhteesta kun tajusin että hei, maailmassa on muitakin miehiä, ei minun tarvitse tyytyä paskakasaan.
[/quote]
Voi kuule, kun ei toimi koska tuo kyttäävä aviomies. Pyysin erään kerran spontaanisti ystäväni kahville, kun kaksi ulkomaalaista ystävääni (miehiä) oli käymässä kotikaupungissani. Kun aviomies kuuli tästä, hän suuttui koska kahvihetki oli selkeästi ollut "treffit". (Kaksi miestä ja kaksi naista voi jumalaut-)
Ystäväni työpaikassa oli kylläkin eräs mies, kuka oli todella ihastunut ystävääni. Ystäväni kertoi että jos ei olisi naimissa, niin jotain olisi voinut tapahtuakin eli täysin umpisokea ystäväni ei muille miehille ole. Tämä työpaikan mies on mitä hellin ja kultaisin, voi kun olisivat tavanneet jo neljä vuotta sitten niin ei tarvisi tällaisia murehtia....
.
Mutta onneksi sinä sait voimia lähteä ! Hyvä !
[quote author="Vierailija" time="27.04.2015 klo 18:09"]Oma kaverini oli myös tuollaisessa suhteessa pitkään.
Aluksi mies harrasti "vain" tuota jatkuvaa viesteillä pommittamista ja soittamista, vaati saada tietää kenen kanssa kaveri oli, mitä teimme, kauanko kestää, onko miehiä lähellä. Sitten vaati Facebookin ja sähköpostien ym. salasanat. Jossain vaiheessa kielsi ystävää liikkumasta yksin, kaveri sai käydä vain töissä ja satunnaisesti kahvilla kavereiden kanssa, mutta vain päiväsaikaan kun miehellä oli muuta menoa. Sitten alkoikin töihin vieminen ja töistä hakeminen, kaveri ei saanut siis enää liikkua yksin työmatkoja. Alkoi myös tulla mukaan "tyttöjen juttuihin", eli jos soitin kaverilleni ja pyysin kahville niin pariskunta tuli sitten kaksin.
"Onneksi" mies lopulta sekosi täysin ja petti sekä jätti kaverini. Vasta jälkeenpäin ystäväni tajusi miten sairasta kaikki oli, suhteen aikana mies sai hänet ylipuhuttua että tuollainen suhde on täysin normaali ja kaikilla on samanlaista. Ja rakkaudesta tietty tekee kaiken, hohhoijaa.
Eli summasummarum, jos kaverisi on tuhottoman rakastunut niin järkipuhe ei auta. Jotain radikaalia on tapahduttava jotta tuollainen sairas alistaminen loppuu.
[/quote]
Oivoi. Tuon pelkäsinkin kuulla. Kuulostaa kyllä tutulta, ystävää pyysin pitkästä aikaa kahville ja sieltähän se ystävä ja "Tomppa" sitten saapuivatkin. Myös tuo että ystäväni on niiiiin sokea miehen paskamaiselle käytökselle, koska "Rakastan sinua ja jos rakastat minua, teet niinkuin haluan". Kaiken huippuna, että ystäväni muuttaa kauas toiselle paikkakunnalle (Itseasiassa Suomesta pois) miehen takia, joten pelkää että mies eristää ystäväni kaikesta muusta entisestään vieraassa ympäristössä. Mutta ystävä ja hänen perheensä ovat vain haltioissaan miehestä, koska mies on niin täydellinen. Ei hitto, olen optimisti, mutta nyt tulee kyllä niin kyyninen olo koko "rakkaudesta , että ihan kiukuttaa. Pää sekaisin hormoneista niin kauan, että on liian myöhäistä. Onneksi eivät halua lapsia vielä vähään aikaan... Ap (p.s Viestit 6 ja 3 myös minun)
Mä elin tollasessa suhteessa liian pitkään. Lopulta mies lähti itse ja olin jo aivan romuna.