Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miltä tilanteeni kuulostaa?
02.05.2015 |
Olen 24-vuotias nuori nainen. Asun yksin ja opiskelen ammatillista perustutkintoa ensimmäistä vuotta. Olen käynyt lukion, kirjoitin 2009 ja sain päättötodistuksen 2011. Sen jälkeen pääsin heti opiskelemaan erästä alaa, mutta se jäi viimeisenä vuonna kesken asunnottomuuden takia. Sen jälkeen minulla ei ollut mitään, ei töitä eikä opiskelupaikkaa. Opiskelupaikan sain uudelleen vasta viime vuonna.
Perheeni asuu toisella paikkakunnalla 150 km:n päässä minusta. Näen heitä, äitiä ja veljeä, noin pari kertaa kuukaudessa. Muita sosiaalisia suhteita minulla ei juuri ole. Koulussa on kavereita, mutta vapaa-ajalla ei oikeastaan ketään.
Minulla ei ole ollut ystäviä kymmeneen vuoteen. Olin koulussa kiusattu 9-vuotiaasta lähtien, kiusaaminen jatkui siihen asti kun pääsin lukiosta. Vuonna 2005 kiusaaminen paheni entisestään ja jäin täysin porukan ulkopuolelle.
Kiusaaminen oli jokapäiväistä alistamista, joka vei kaiken energiani monen vuoden ajan. Nuorelle oli ihan helvetin kova paikka jäädä tyystin ilman kavereita, sosiaalisia suhteita. No on se vieläkin. Sosiaalisesta elämästäni kertoo jotain se, etten ole puhunut kenellekään mitään torstain jälkeen. Sekin viimeksi koulussa, kun oli pakko puhua. Tuntuu, että olen tuon yksin olemisen vuoksi menettänyt helvetin paljon, kohtuuttoman paljon. Ei kenenkään ihmisen kuuluisi olla näin yksin.
Stressaan kaikista asioista. Pelkään edelleen joutuvani kiusatuksi, vaikka se ei enää mitenkään realistinen pelko olekaan. Silti pelkään, jouduin niin monta vuotta pelkäämään. Kärsin jonkin verran uniongelmista, en saa nukuttua. Stressaan aamuja, kun kello soi ja pitää lähteä johonkin. Sängystä ylösnouseminen, kasvojen peseminen, pukeminen, aamupalan syöminen, bussille käveleminen, kaikki tuntuu niin vaikealta.
Minua sanotaan edelleen "hiljaiseksi" ja "syrjään vetäytyväksi", enkä pidä siitä. En minä halua olla sellainen. Mutta kai sitten olen niin sosiaalisesti luuseri. Mutta silti sen sanominen satuttaa minua, koska en halua olla sellainen, mitä minun sanotaan olevan.
No jaa, osaan myös nauttia asioista. Viihdyn liikuntaharrastuksessani, pidän kävelyretkistä ja piknikeistä, pystyn tuntemaan onnentunteita hyvästä fiiliksestä.
Raha-asiat on jatkuvaa stressaamista myös. No, pelkät opintorahat, 180€/kk elämiseen, jipii. Työkokemusta minulla ei ole muutamaa kesätyötä enempää. Nykyään en kehtaa edes kirjoittaa cv-osiota, koska se on niin mitätön. Häpeän sitäkin itsessäni. Toisaalta pelkään työelämää, pelkään joutuvani kiusatuksi, tai sitä, etten pärjää siellä.
Kuinka luuseri olen?
Kommentit (34)
[quote author="Vierailija" time="03.05.2015 klo 18:15"]
Up
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.05.2015 klo 19:04"]
[quote author="Vierailija" time="03.05.2015 klo 18:15"]
Up
[/quote]
[/quote]
...
Jos opiskelet niin etkö pääsis opiskelijaterveydenhuollon kautta juttelemaan psykologin kanssa. Kannattaisi varmaan niin saisit tukea elämänmuutokseen, jota haluat. Rohkeutta matkaan. Tulevaisuus on auki, elämäsi voi muuttua. Toivon sulle kaikkea hyvää.
[quote author="Vierailija" time="03.05.2015 klo 21:24"]
Jos opiskelet niin etkö pääsis opiskelijaterveydenhuollon kautta juttelemaan psykologin kanssa. Kannattaisi varmaan niin saisit tukea elämänmuutokseen, jota haluat. Rohkeutta matkaan. Tulevaisuus on auki, elämäsi voi muuttua. Toivon sulle kaikkea hyvää.
[/quote]
Muuten hyvä idea, mutta tänä keväänä emme ole enää koulussa, vaan harjoittelussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.05.2015 klo 22:22"][quote author="Vierailija" time="03.05.2015 klo 21:24"]
Jos opiskelet niin etkö pääsis opiskelijaterveydenhuollon kautta juttelemaan psykologin kanssa. Kannattaisi varmaan niin saisit tukea elämänmuutokseen, jota haluat. Rohkeutta matkaan. Tulevaisuus on auki, elämäsi voi muuttua. Toivon sulle kaikkea hyvää.
[/quote]
Muuten hyvä idea, mutta tänä keväänä emme ole enää koulussa, vaan harjoittelussa.
[/quote]
No kyllä sulle joku terveydenhoito kuuluu silti. Saatko käydä harjoittelupaikan työterveyshuollossa? Tai terveyskeskuslääkäreille ainakin voit mennä.
Paskaa, paskaa, paskaa, paskaa, paskaa, paskaa, paskaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 23:44"]
**snip
[/quote]
On täysin mahdollista olla tekemättä virheitä, ja silti epäonnistua. Se ei ole heikkoutta, eikä se ole sinun vikasi. Se on elämää.
Valitettavasti.
-m35
Voisinpa auttaa sua.. Missä asut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 23:48"]
Voisinpa auttaa sua.. Missä asut?
[/quote]
Helsingissä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oot nuori. Koulu kunnialla loppuun ja mee vaikka puhelinmyyntiin tai jonnekin koita päästä töihin. Vaikka vapaaehtoiseksi punaselle ristille.
Siltä, että kirjoitat kirjan kaksikymppisen angstista Riikka Pulkkisen jalanjäljissä.
[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 23:49"][quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 23:48"]
Voisinpa auttaa sua.. Missä asut?
[/quote]
Helsingissä
[/quote]
Mäkin. Voitais vaikka tutustua :)
[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 23:49"]
Tsemppiä ap
[/quote]
Kiitos
Voi miten paljon mä haluaisin auttaa sua.. Täältä ruudun takaa löytyy myös parikymppinen opiskeleva nainen, jota kiusattiin ensimmäiseltä luokalta lukion loppuun saakka. Tuloksena mitätön itsetunto ja 0 ystävää. Poikaystävän lisäksi.
Siinä että on hiljainen ja syrjäänvetäytyvä ei ole yhtään mitään vikaa tai hävettävää.
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="03.05.2015 klo 12:06"]
Oletko hakennut töitä?esim.luulisi että johonkin marketin kassalle pääsisit seisoskelemaan jos vaan tollanen duuni kelpaa.
[/quote]
Jonkin verran, mitä opiskeluiden mukaan on ollut mahdollista.
Joku duuni kyllä kiinnostaisi todella, koska se vuokrakin nyt vaan on maksettava.