Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Perheväkivallasta- kokemuksia tai mielipiteitä kaivataan

Vierailija
03.01.2007 |

Eli tilanne on tämä. Mieheni tai siis oikeastaan ex mieheni " harjoitti" henkistä väkivaltaa ainakin puolet 6 vuotta kestäneestä suhteestamme. Muuten ei koskaan käynyt käsiksi, tai ehkä joskus puristi ranteista niin että mustelmat jäi, mutta loppuhuipennus yhteiselollemme oli kun sain nyrkistä (syynä mustasukkaisuus, joka tosin ehkä oli hieman aiheellsista, mutta mielestäni ei silti oikeuta nyrkkiin!) Muuten exäni ei ole koskaan ollut mustasukkaista tyyppiä, olen saanut vapaasti mennä ja tulla ja tavata miespuolisisakin ystäviä.



Kasvoni olivat sen verran mustelmilla, että otin ja jätin ja lähdin kotikaupunkiini kahden pienen lapseni kanssa. Mies jäi itkemään ja katumaan ja soittelemaan perääni. Annoin hänelle kuusi kuukautta aikaa mennä hakemaan apua väkivaltaisuuteensa, masentuneisuuteensa ja äkkipikaisuuteensa ja hän lupasi ja lupasi, mutta ei mennyt. Hän on ollut todella masentunut, etenkin sen jälkeen kun olen löytänyt uuden miehen ja on sittemmin alkanut kulkea terapiassa (kuulemma). Lapseni asuvat 500 km päässä isästään ja heillä on ikävä isäänsä. Olen monesti miettinyt olisiko minun pitänyt toimia toisin, jäädä suhteeseen ja mennä perheneuvolaan tms.? ja taitaa olla liian myöhäistä palata enää vanhaan, mitä jos vanhat tavat toistuvat? Minullakin on kuitenkin ikävä exääni, mutta järki sanoo toisin kuin sydän.



Lapset ovat 2v ja 4v. He tapaavat isäänsä kerran kuussa tai harvemmin. En halua muuttaa takaisin vanhalle paikkakunnalleni, koska minulla on omat vanhempani apuna kotikaupungissani. Exäni ei myöskään halua tai voi muuttaa tänne pienelle paikkakunnalle. Tuntuu, että pilaan nykyisen turvallisen suhteeni kun mietin vain menneitä ja mitä jos mitä jos... Tästä tapauksesta on siis aikaa jo 1,5 vuotta.



Tulipa pitkä tarina, toivottavasti joku jaksoi lukea ja vastaa rehellisesti

Kommentit (7)

Vierailija
1/7 |
03.01.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

sun viestisi on aivan kuin minun kirjoittama!!!!!!!!!!!!

Vierailija
2/7 |
03.01.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija:


Annoin hänelle kuusi kuukautta aikaa mennä hakemaan apua väkivaltaisuuteensa, masentuneisuuteensa ja äkkipikaisuuteensa ja hän lupasi ja lupasi, mutta ei mennyt.

Minusta tuossa on annettu ihan tarpeeksi mahdollisuuksia. Hän ei muuttunut suhteen aikana, vaan homma meni pahemmaksi. Ei tehnyt mitään, vaikka asetit sen paluusi ehdoksi. Niin makaa kuin petaa, ja jos palaat, kuherruskuukauden jälkeen sama toistuu. Lisäksi kuviossa on nykyinen miesystäväsi, jonka olemassaolo taatusti aiheuttaa lisäkitkaa, vaikka suhde olisikin jo loppunut, kun palaat.

Järkesi sanoo ihan oikein, sydäntä kuuntelemalla voi mennä metsään pahemman kerran.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/7 |
03.01.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Älä pode syyttä huonoa omaatuntoa. Väkivaltainen puoliso ei ole kovin kummmoinen miehen malli lapsilleenkaan, vaikka ei pahoinpitelisikään näitä.

Vierailija
4/7 |
03.01.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

terapia ei olisi auttanut?? Olen samaa mieltä kanssanne, että tein oikein, silti joskus haikailen menneitä



ap

Vierailija
5/7 |
03.01.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

mitä teksisitte itse samassa tilanteessa? pistäkää itsenne meidän kenkiin. Miettikää jos oma kultainen avio/avomiehenne raivostuis ja löis teitä? Luovuttaisitteko heti ekasta lyönnistä? Haukkuminen oli ainakin meillä aika harvaa ja itse annoin tulla takasisin samalla mitalla.

Vierailija
6/7 |
03.01.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija:


mitä teksisitte itse samassa tilanteessa? pistäkää itsenne meidän kenkiin. Miettikää jos oma kultainen avio/avomiehenne raivostuis ja löis teitä? Luovuttaisitteko heti ekasta lyönnistä? Haukkuminen oli ainakin meillä aika harvaa ja itse annoin tulla takasisin samalla mitalla.

En ensimmäisestä, jos ei olisi todella tuhoisa (murtumia tai tikkejä tms). Tekisin selväksi, että jos homma toistuu, se on siinä.

Haukkumista on monenlaista. Tasa-arvoinen riitely on eri juttu kuin jatkuva arvostelu ja mollaaminen. Puhumattakaan huorittelusta yms. Eri ihmisillä on erilainen sietokyky, minulle riidan aiheesta poikkeava haukkuminen on erittäin loukkaavaa (siis jos riidellään vaikka imuroinnista, siihen ei sotketa puolison ulkonäön puutteita jne), jollekin ihna normaali tapa purkaa paineita.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/7 |
03.01.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Eikä ole tähän mennessä vielä tarvinnut suhdetta lopettaa...