Koti-isäksi?
Olen 23-vuotias nainen ja minulla on 2-vuotias poika. Erosimme lapsen isän kanssa ja nyt minulla on uusi ihana suhde, jossa mies on minua hieman vanhempi. Hän on jo pitkään halunnut lapsia, jopa aikana ennen meitä. Ensimmäisen lapsen kohdalla päätin että lapsiluku saa jäädä yhteen, mutta näin myöhemmin mietittynä syynä saattoi olla lapsen "välinpitämätön" isä, ja nyt olemmekin yrittämässä lasta tämän nykyisen mieheni kanssa, koska se vaan tuntuisi niin hyvältä ajatukselta. Olen juuri palannut työelämään vanhempainvapaalta ja minulla on varsin hyvä palkka, ja olemmekin miettineet että minä jatkaisin mahdollisen lapsen/lapsien synnyttyä töissä, ja mies jäisi koti-isäksi? Itse en henkilökohtaisesti enää jaksaisi 2-4 vuotta olla kotona ilman töitä lapsien kanssa, mutta mies voisi tehdä sen mielellään.
Millaisia mielipiteitä herättää, miten on toiminut? Kokemuksia?
Kommentit (10)
Luulen, että ensimmäiset pari kuukautt menevät mieheltä ihan hyvin, mutta sitten alkaa turhautuminen nostaa päätään. Miehet ovat naisia tavoiteorientoituneempia ja kunnianhimoisempia, eikä kotona himmailu välttämättä tyyytä heitä pidemmän päälle. Mies huomaa jäävänsä jälkeen kavereistaan ja alkaa kaivata enemmän haasteita ja mahdollisuuksia toteuttaa itseään.
Meillä mies ollut kotona nyt 1v4kk, itse lähdin töihin, kun lapsi oli 9kk. Lapsi nyt 2v. Mies lähtee elokuun alussa takaisin töihin ja lapsi menee hoitoon. Hyvin on mennyt.
Minä olen meistä kahdesta se jolla on tavoitteita, mutta hän on kyllä se kunnianhimoisempi. Mutta täytynee siis mainita että miehellä ei ole mitään ammattia/kouluja käytynä, hän vain on ollut oman elämän kulkija.
AP
Meillä vaimo lähti töihin meidän tytön ollessa 8kk. Minäkin halusin ehdottomasti olla välillä kotivanhempi ja vaimo tienaa noin 600e/kk enemmän. Kaikin puolin järkevä ratkaisu siis. Pian vuoden olen kotosalla ollut ja on kyllä ollut hauskaa. Naapurustossakin yksi koti-isä, olemme toistemme henkinen tuki siinä leikkipuiston mammaviidakossa. Vaimo jää äitiyslomalle kesän alussa ja syksyllä minä menen sitten töihin. Kunhan vauva irrottaa otteensa tisseistä ja äiti on siihen valmis, niin minä siirryn taas koti-isäksi.
Miehen kanssa meillä oli alusta asti selvää että vuorotellaan kotivanhemmuudessa. Ollaan samassa työpaikassa joten ollaan käytännössä tehty yhtä paikkaa yhdessä. Minä olin kotona esikoisen kans 9kk, sitten mies siihen asti että minä jäin kuopusta odottaessani äippälomalle, esikoinen oli silloin vähän alle 2v. Nyt taas mies kotona lasten kans, kuopus on pian vuoden.
Meilläkin on oltu kotona vauvan kans puokkiin, minä ekat 9kk, mies siitä eteenpäin. Syksyllä muksu lähtee hoitoon (on silloin pian 2v) ja kummatkin mennään töihin.
Ihan kuule miten teistä tuntuu parhaalta, koti-isyys on nykyään ihan hyväksyttävää. Useampi tuntemani mies on ollut pidemmän jakson (siis kuukausia, lähes vuotta) koti-isänä lapsen ollessa iältään vuoden tienoilla.
Meillä minä olen se kunnianhimoinen työnarkomaani joten lähdin töihin lapsen ollessa 4 kk. Tein osan päivistä etänä ja imetin välissä. Toimistolla kävin lypsämässä parit maidot, ruokatauolla ja ylimääräisellä tauolla jonka tein takaisin heti tai kotipäivinä.
Mies viihtyi loistavasti lapsen kanssa kotona. On isätyppiä ja halusi ottaa aikaa erilaiselle jutulle työn sijaan. Nyt lapsi hoidossa 2-3 pvä kk ja mies osa-aikatyössä. Kokoaikaisyydessä oli se hyvä puoli että minulle ei jäänyt juurikaan kotitöitä ja ruoka oli usein valmiina tullssani. Nyt osallistun taas enemmän.
koti-isä = munaton oksettava Eunukki
tyttäreni mies jää vuoden vaihteessa kahden lapsen kanssa kotiin vanhempain vapaalle, juuri siitä syystä, että äidin tulot ovat paremmat. aluksi mummina olin vähän ajatusta vastaan, sillä 50v.na käsitykseni on ollut että äiti on se paras hoitaja kotona ja mies tuo leivän pöytään. nyt olen sulatellut asiaa ja olen sitä mieltä, että asiallahan ei ole väliä kumpi hoitaa, vaan lopputuloksella. Lapset hoidetaan hyvin ja se onnistuu kummaltakin.