kateellinen ja toivon pahaa muille

Huono provo:D Ehkä kannattaa olla kirjoittamatta tänne yhtään mitään.

Kyllähän se välillä harmittaa, kun itsellä menee asiat huonosti ja muilla hyvin. Mutta enemmän se rupeaa vituttamaan ja harmittamaan kun tätä märehtii. Joten parasta olla iloinen siitä mitä on.

Miten niin provo? Av on täynnä juuri Ap:n kaltaisia ihmisiä, jatkuvasti haukkumassa oisin ja toivomassa pahaa muille ihmisille. Ap:n tilanne on sinänsä hyvä että hän on tajunnut ongelmansa ja sen, että se rasittaa ennen kaikkea häntä itseään. Siitä on hyvä aloittaa. Ap, tsemppiä sinulle ja toivottavasti saat elämäsi ja ajatuksesi kuntoon.

Milloin huomasit asian? Onko vanhemmillasi ja sisaruksillasi samaa? Tuollainen kateellisuus on jotenkin mielenkiintoinen asia minulle koska en itse ole mielestäni ollut koskaan kateellinen. Kirjoitit, että sinulla on kuitenkin ystäviä - ovatko he nähneet tätä puolta sinusta? Kuinka paljon aikaa elämästäsi vie tämä muiden miettiminen ja muiden vertaaminen omaan elämään?

Mielestäni olen ollut kateellinen aina. Minulla on useita sisaruksia ja heitäkin olen kadehtinut lapsesta saakka. Olemme kuitenkin hyvissä väleissä. Itse olen analysoinut asias sen verran, että mietin että olisin varmaa lapsena tarvinnut enemmän kannustusta ja kehuja. Muistan mite koulussakin suorastaan kerjäsun huomiota itseni väheksymisen kautta ja petyin sitten kun opettaja tietysti näki lävitseni eikä kehuja herunut, päinvastoin. Minulla on ollut huono itsetunto aina. En ole ollut kiusaaja kuitenkaan koskaan, siihen en olisi pystynyt koska en kuitenkaan ole koskaan halunnut ketään loukata ja minun alkaa käydä sääliksi toista heti jos näen hänellä pahan mielen. Ap

Vanhempani ovat olleet myös heikolla itsetunnolla varustettuja aina ja myös sisareni. Ystäviä minulla on, en tuo esille kateuttani heille vaan esitän olevani onnellinen heidän puolestaan ja harmittelen jos menee huonosti. Ap

Kai se kateuden tunteen suurin ongelma on se että on itse niin tyytymätön itseensä ja elämäänsä. Se on myöskin tosi tuhoisa ajattelutapa, koska omilla ajatuksillaan luo maailmansa joten jos jatkat samaa linjaa niin myöskään tulevaisuudessa et tule saamaan niitä asioita mitä ehkä haluaisit.

Tiedätkö edes mitä juuri sinä elämältä oikeasti toivoisit?

Minusta sun kannattaisi ihan ensimmäiseksi hahmotella itsellesi se ns. unelmiesi elämä, mitä se oikein voisi olla. Ammatti, asuinpaikka, asumismuoto, perhemuoto, harrastukset, ulkonäkö, terveys jne. Noista todella moneen voi itse vaikuttaa. Tee vaikka Aarrekartta juuri sinun unelmista ja tavoitteista. Pienin askelin huomaat että siun on mahdollista vaikuttaa elämääsi ja muokata sitä haluamaasi suuntaan. Se mille ei voi yhtikäs mitään on tietysti sitten vain hyväksyttävä.

Hyvä askel on tiedostaa oma kateutensa ja käyttää sitä polttoaineena oman elämänsä muuttamiseksi niin että siihen voi olla tyytyväinen.

itse olen samanlainen :D

mut se johtuu siitä kun mulla on aina ollut asiat huonosti (köyhä ja huono lapsuus ja kiusaamiset yms). Nyt aikuisena asiat on ihan ok, mut en toivo ihmisille taloudellista menestystä tai hyvää mielenterveyttä, koska se tuntuu epäreilulta :/ Jos joku saa lapsen toki olen iloinen hänen puolesta ja samalla ajattelen et "haha seuraavat 18v tulee olemaan sulle mielenkiintoista aikaa negatiivisella tavalla" xD

Veljellä oli nyt kirjotukset ja toivon että hän ei pääse ylioppilaaks, koska hän on muutoinkin ollut aina perheen lellikki. Kertoi että laittoi paperit amk:hon johonki tietojenkäsittely ja viestintä alaan josta valmistuu it-alan tradenomiks :D mitä oon seurannut niin niillähän ei töitä ole, ei haittaa vaikka tuo nyt pääsis ylioppilaaks kun työttömyys häntä odottaa. Oon hirvee ihminen ja tiedän sen, mut se ei haittaa mua itteeni :P

Sua on varmaan vertailtu liikaa toisiin lapsiin pienenä.Toivottavasti emme koskaan tapaa, inhoan juuri tota luonnetyyppiä.