Onko 22v mies ja 21v nainen liian nuoria vanhemmiksi?

On, odottakaa 5-10 vuotta

Ei

Mun vanhemmat olivat tuon ikäisiä kun synnyin.

No kun itse ja poikaystäväni tuon ikäsiä juuri ollaan, niin sanoisin kyllä

Odottakaa 15 vuotta niin sitten alatte olemaan sopivan ikäisiä. Näin itse aion tehdä, jos hommaan ollenkaan. Mutta ei siis jokainen päättäköön itse milloin tekee jos tekee ylipäätään, jos rahkeet riittää niin siitä vaan.

Todellakin on.

Voi olla tai sitten ei. Riippuu ihmisistä eikä iästä.

Ei jos siltä itsestä tuntuu. Mukava saada lapset parikymppisenä ja omaa aikaa vanhemmuuten.

No sehän ihan riippuu siitä haluatteko lapsia ja onko elämäntilanne sellainen että voitte tarjota lapselle hyvän kodin? Minä sain esikoiseni 21v, ihan toivottu oli. Pari vuotta oli mieheni kanssa seurusteltu, omakotitaloa siinä etsittiin ja lasta toivottiin kun hyvät työpaikatkin oli molemmilla. Ei sitä henkistä kypsyyttä iästä katsota.

Riippuu ihan ihmisistä. Toiset on, toiset ei. Tunnen pari parikymppisinä vanhemmiksi tulleita pariskuntia ja heille se sopii. Ovat yhdessä onnellisina vielä nelikymppisinäkin ja odottavat kovasti lastenlapsia. Jokuset taas eivät vakiinnu ehkä koskaan ja se on heidän valintansa. Suurin osa porukasta lisääntyi kuitenkin 25-30 -vuotiaina ja heistä osa on eronnut, osa ei.

Meitä kun on niin erilaisia eli jotkut on kypsiä vanhemmiksi jo tuossa iässä ja toiset taas ei ( milloinkaan)

Ei todellakaan jos ympärillä on paljon ihania ihmisiä jotka on valmiita auttamaan aina kun tarvii!

Älä kysy tuollaista av-mammoilta! Saatatte olla erittäin sopivan ikäisiä vanhemmiksi, jopa 15-vuotias voi olla. Tai sitten saatatte olla liian nuoria teinejä joiden pitää bilettää ja sekoilla kunnolla ennen lasten saamista. Kunhan ette vain odota liian kauan, kolmekymppinen on jo ikäloppu. Tai sitten ei ole, nelikymppisenä vasta tajutaan elämästä jotain.

Riippuu ihmisestä. Suurin ongelma mielestäni on se, että nuoret eroavat helposti. Kun nuorella parilla on lapsi tai muutama, elämä on rankkaa, ja sitten erotaan. Vanhempana ei enää erota niin helposti, vaan jaksetaan yrittää ja ollaan kärsivällisempiä.

Ehkä suosittelisin odottamaan vielä muutaman vuoden. 

Riippuu, kuinka vastuuntuntoisia ja kypsiä olette. Mutta meillä oli sama juttu aikoinaan ja näin jälkikäteen ajateltuna olisin ollut valmis vanhemmaksi vasta 32-vuotiaana, jolloin kuopus syntyi. Mies ei ole koskaan ollut valmis vanhemmaksi, ei vieläkään, vaikka on jo kohta 50v. Ei tapaa lapsiaan.

Vakaa parisuhde, opiskelut valmiit ja vakituiset työpaikat molemmilla? Sosiaaliset turvaverkot plussaa

sellainen riippuu ihan kyseisistä ihmisistä itsestään. jotkut neljäkymppisetkin vaikuttavat täysin kypsymättömiltä enkä uskoisi heille edes kissanpentua. vähän päälle 20-vuotias voi hyvinkin olla hyvä vanhempi. nämä ovat niin yksilöllisiä asioita että pelkän iän perusteella ei voi sanoa varmaksi.

Kyllä olette, jos kerran asia itseännekin mietityttää

16v olin kun isäksi tulin. Ei se ikää kato, millon on tarpeeks vanha. Tiedän joitakin ylitte 30v. tä jotka ei todellakaan sopis vanhemmiksi vielä(kään). Moni kavereista 18-25v. ryyppää ja vetää perseet olalle vähintään kolme kertaa kuussa, eli toisin sanoen melkeen joka viikonloppu. Järjenjuoksukin sitä luokkaa että lapsi on lemmikki. 

Anteeksi, jos loukkasin jotakuta, mutta näin asiat vain ovat.

ON!

Itse olin ihan lapsi vaikka seurustelinkin tuon ikäisenä.

Taloudenhoito, vastuullisuus ja omillaan eläminen oli asioita joita vasta harjoittelin. Muutin poikaystävän kanssa yhteen opiskeluaikoina (nyt sitten on erottu 20v suhteen jälkeen, 2 lasta). Myös parisuhdetta voi harjoitella ilman että muuttaa yhteen, nuorena sekä vanhempana. Yhteen muuttamistakaan en suosittele ihan nuorille. Miesten on hyvä oppia kodinhoitoa (ihan totta!) ettei kaikki jää naisen harteille. Ja naisen on hyvä oppia itsenäisyyttä, selviytyä taloudellisesti itse sekä hankkia kokemuksia erilaisista suhteista, ettei ryntää avioliittoon sen ensimmäisen poikaystävän kanssa.

Nuorena oli se pesäntekovietti ja pariutuneiden ystävien aiheuttama paine perheen perustamiseen. Nyt vanhempana ja viisaampana nautin itsenäisyydestäni, en voisi enää kuvitella ryhtyväni mihinkään uusperhehässäkkään. Kyllä ajatukseni ovat muuttuneet ihan päinvastaisiksi nuoruusvuosista... You live, you learn.