Mikä naisena olemisessa on raskainta?

Se tunne, että tekee aina kaiken väärin.

Se kun pitää venyä joka suuntaan samanaikaisesti.

Et kelpaa jos olet ollut liian monien miesten kanssa. Silti jos ei oo hyvä sängyssä (kun ei ole sitä kokemusta) niin vaihtoon akka. Ja sitten mun lemppari: rasvaprosentti mahdollisimman pieni mut silti pitäis olla jättihinkit! :D oikeesti mitä vittua.

Kovat ulkonäköpaineet on raskainta.

Se, jos ei halua lapsia. Silloin ei muka ole "oikea nainen", tai on muka jotenkin kylmä ja julma.

Up

Miehet.

Miesten yhteisöissä toimiminen.

Menkat.

Kaikki. Olen syntynyt väärään sukupuoleen ja vihaan ihan kaikkea. Menkkoja, rintoja ja sitä, että pitäisi olla tietynlainen käytös ja olemus, tai muuten olet friikki. Olen jotenkin onnistunut sopeutumaan tähän osaani, mutta en koskaan täysin. Ja tätä on ollut koko elämäni ihan lapsuudesta lähtien. Annan pienen esimerkin siitä, miten jokin naurettavan pienikin juttu voi käydä hermoille: tietyissä kielissä kun pitää puhua itsestäni feminiinipersoonassa, niin on yököttävän vaikeaa sylkeä se sana suustaan. Yleensä rikonkin kielioppia ihan tahallani, koska muuten tuntuu kuin rikkosin palasen sieluani.

Äitiys on välillä raskasta, tuntuu, että iseillä on helpompaa. Äidin kuuluu aina jaksaa, äidin kuuluu aina hoitaa vauvaa ja lapsia, siivota ja tehdä ruokaa, isin täytyy saada omaa aikaa ja harrastaa ja ei ole niin väliä, jaksaako hoitaa ja leikkiä lasten kanssa. Jos osat olisivat toisinpäin, kylläpä paheksuttais, kun on surkea äiti.. Siihen päälle pitää näyttää hyvältä ja olla hoikka, muuten on oikein, että mies käy vähän vieraissa, kun omalla naisella ei ole aikaa laittautua ja olla hänen kanssaan tarpeeksi.. (Ainakin AV:laiset ymmärtävät, jos mies pettää, koska on tyytymätön oman vaimokkeensa ulkonäköön..)

Olla ikuisesti sinkku ja lapseton... Mielummin kokisin tämän kohtalon miehenä.

Olen sinut naiseuteni kanssa. En osaa kuvitella elämääni jotenkin parempana tai helpompana miehenä. Tai sitten en ole sinut, koska miellän itseni ensisijaisesti ihmiseksi, henkilöksi, en naiseksi.

En nyt tiedä onko raskainta nämä mutta: Tuntuu, ettei pahaa oloani aina oteta todesta vaan leimataan hysteeriseksi. Vituttaa kun pitäisi tehdä "naisten töitä" ja sillä nimikkeellä ihan. Meikkaus ja kauneudenhoito, koska muuten naiset sekä miehet katsovat ja jopa sanovatkin pahasti. Hoikkana pysyminen, mutta muotojen ja lihasten säilytys. Hiusten värjäys, leikkaus yms ja muitten karvojen poisto. Luin jopa lehdestä, että miehelle suurin turn off ulkonäössä on jos on huonosti ajeltu alapää jossa törröttää pari karvaa.

En oikeastaan koe ulkonäöllisiä paineita, eikä minua haittaa kaikki naisellinen itsensä puunaaminen, tykkään meikata ja laittaa hiuksia jne. Mutta se mikä on alkanu enemmän ja enemmän ahdistaa, on se että naisilta vaaditaan nykyään niin paljon työ- ja kotirintamalla. Siis tarkoitan, että hienoa että naisen asemaa on saatu nostettua ja tasavertaistettua, mutta jäänteenä silti vanhoilta vuosikymmeniltä on jäänyt vastuu myös lapsenkasvatuksesta ja kodinhoidosta. Eli samaan aikaan pitäisi olla kunnianhimoinen ja menestynyt uraohjus ja hoitaa koti, pitää itsensä hyvässä kunnossa ja kasvattaa hyvinkäyttäytyviä lapsia. Mulla on sellainen olo että kaikkeen ei voi mitenkään riittää aika. Enkä tarkoita ettei esim oma mieheni auta kotitöissä, auttaahan hän, mutta aina tarvitsee pyytää apua eikä se tule luonnostaan. Olemme tehneet kyllä sopimuksen että se kumpi tuo enemmän rahaa talouteen yhteiseen käyttöön niin ei tarvi tehdä kotihommia niin paljoa, mutta tällä hetkellä kitkutan omilla opintotuillani ja pidän huolen kodista ja siitä että arki rullaa. Olisin mielelläni pelkkä kotirouva tai pelkkä uraohjus. Tuntuu vain että molempiin en veny. :(

Jos haluaa lapsia, eikä saa. 

Se, että nainen tuntuu olevan ensisijassa arvotettuna seksikkyyden mukaan. Ja voisin laskea ne kerrat, kuinka monta kertaa olen saanut kuulla arviointitilaisuutta jonkun ohikulkevan naisen pantavuudesta. Luetaanpa lehtiä: olipa kyse politiikasta, televisiosarjasta tai vaikkapa linnanjuhlista, nainen on valokeilassa pukeutumisensa kautta. Mari Kiviniemi seksikkäässä punaisessa. Tarja Halonen tuulitakissa. Tai kuinka seksikäs on julkkiskokki Nigella. Ja kuinka perin juurin epäonnistunut on nainen, joka on lihonut, vanhentunut, pukeutunut väärin. Tuota saa nähdä ihan omassa arkielämässäkin, ja joskus aika raadollisena. 

Ärsyttää kun naista niin yleisesti ajatellaan vain sukupuoliolentona. Ikään kuin biologia määräisi aivan kaikesta. Nuorena miehet ahdistelee ja raiskarit väijyy. Kun sitten viimein alkaa päästä jyvälle sukupuolielämän iloista, niin onkin jo hupsista yli-ikäinen ja miehet kattelee vain nuorempia. Ja työelämässä on ensin potentiaalinen vauvantekokone eikä siksi pääse töihin,  ja sitten onkin jo muka vanha raakki joka ei mitään mistään ymmärrä. Optimaalisesta lastentekoiästä en edes aloita...Nainen ei vain koskaan ole oikeassa iässä.

Toiset naiset. He, jotka tekevät omassa elämässään kaiken niin paljon paremmin, osaavat yhdistää työn ja perhe-elämän paljon paremmin, tehdä paljon terveellisempää ruokaa, kasvattaa lapsensa paljon paremmin, pukeutua paljon paremmin, vietellä miehensä, kouluttautua, hoitaa taloutta, imettää, ehkäistä... Ja sitten kun päästään kilpailuun siitä, kuka kärsii enemmän näissä naisille asetetussa vaatimuksissa, mutta SILTI pärjäävät niin paljon paremmin.

Menkat ja siitä johtuvat henkiset ja fyysiset oireet.