Lue keskustelun säännöt.
Isän oikeudet?
08.09.2014 |
Mitä mieltä olette seuraavanlaisesta tilanteesta. Ystävälläni on lapsi, jonka isä ei tiedä olevansa tytön isä. Miehellä on sekä päihde- että mielenterveysongelmia, hän on myös ollut vankilassa jne, eli ei varsinaisesti mitään mahtavaa isäainesta. Miehen sisko ja vanhemmat ovat kuitenkin kysyneet suoraan ystävältäni että onko mies lapsen isä, mutta ystäväni on kiistänyt näin olevan. Minulle hän on kertonut, ettei tyttö voi olla kenellekään muulle kuin tälle miehelle, mutta hän ei halua että mies saa minkäänlaisia oikeuksia lapseen, joten kiistää koko asian. Minulla käy sääliksi lasta, tytön isää sekä tämän tätiä ja isovanhempia, onko isällä mitään mahdollisuuksia vaatia isyyden selvittämistä? Taustoistaan huolimatta? Entä isovanhemmilla tai tädillä? Eikö lapsella olisi kuitenkin oikeus tietää kuka hänen isänsä on?
Kommentit (15)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikeus vaatia isyyden selvittämistä on, jos lapsen äiti ei ollut naimisissa lapsen syntymän hetkellä tai lapsella ei ole vielä isää esim. tunnustamisen kautta. Mies voi mennä lastenvalvojan luo ja vaatia isyyden selvittämistä. Se on kuitenkin isän päätös, ei esim. tädin tai isovanhempien.
Joo anna olla vaan. Tod.näk. isä ei edes kaipaa oikeuksia, mutta saa sitten velvollisuuksia (elarit).
Olet btw varmaan tosi hyvä ystävä... Terv. 2
Kyllä, mutta "de jure" sinulla ei ole mitään oikeutta puuttua asiaan. Näin valitettavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa siltä, että nykytilanne on hyväksi lapselle. Myös lapsen äidin jaksamista on ajateltava. Asiat eivät aina ole niin mustavalkoisia. Ehkä ystäväsi kertoo lapselle hänen täysi-ikäistyttyään. Joka tapauksessa ei ole sinun asiasi ulkopuolelta arvioida, miten hänen kuuluisi toimia.
Varmaan täytyy joku todiste esittää että isyyttä aletaan selvittää, koska muuten esim. julkkisnaiset saisivat alvariinsa ravata testauttamassa lapsiaan kun häiriintyneet sekopäät vaatisivat isyystutkimuksia.
Ja mitä todisteita kenellekään jää jostain hetken sekoilusta? Äidin sana mahdollisen isän sanaa vastaan lienee painavampi tällaisessa tilanteessa, ja erittäin hyvästä syystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis en minä mitään aio tehdä, mietin vain tilannetta, yleisestikin. Erityisesti lapsen kannalta, eikö lapsella ole oikeutta isään? Voiko äiti päättää ettei lapsella ole ollenkaan isää? Tai isovanhempia? Minusta on vain surullista ettei ko. lapsella ole muita aikuisia elämässään kuin äiti ja minä kummina, ystäväni vanhemmat ovat kuolleet ja hän on ainoa lapsi. Miehen perhe on kuitenkin käsittääkseni varsin tavallista yläluokkaa, eli olisivat ns. täti- ja isovanhempiainesta. Ymmärrän hyvin kyllä ystävääni, ettei hän juurikaan välitä olla miehen kanssa tekemisissä, parisuhde ei todellakaan ollut hyväksi hänelle. Olivat siis yhdessä noin kaksi vuotta ja asuivat yhdessä, ihan virallisesti. Vaikka hän kertoisi isästä tytölle tämän ollessa täysi-ikäinen niin tuskin hän samanlaista suhdetta saisi isovanhempiinsa yms sukulaisiin kuin jos saisi olla heidän kanssa tekemisissä pienestä asti. Niin ja mielestäni olen kyllä sekä hyvä ystävä että kummitäti :)
-ap
Isän oikeuksia: esim. ostaa lapselle ruokaa, kuskata harrastuksiin, jos on sairas viedä lääkäriin, tukea elämän ongelmissa, opettaa oikean ja väärän ero, tällaisia mm.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.09.2014 klo 18:13"]
Siis en minä mitään aio tehdä, mietin vain tilannetta, yleisestikin. Erityisesti lapsen kannalta, eikö lapsella ole oikeutta isään? Voiko äiti päättää ettei lapsella ole ollenkaan isää? Tai isovanhempia? Minusta on vain surullista ettei ko. lapsella ole muita aikuisia elämässään kuin äiti ja minä kummina, ystäväni vanhemmat ovat kuolleet ja hän on ainoa lapsi. Miehen perhe on kuitenkin käsittääkseni varsin tavallista yläluokkaa, eli olisivat ns. täti- ja isovanhempiainesta. Ymmärrän hyvin kyllä ystävääni, ettei hän juurikaan välitä olla miehen kanssa tekemisissä, parisuhde ei todellakaan ollut hyväksi hänelle. Olivat siis yhdessä noin kaksi vuotta ja asuivat yhdessä, ihan virallisesti. Vaikka hän kertoisi isästä tytölle tämän ollessa täysi-ikäinen niin tuskin hän samanlaista suhdetta saisi isovanhempiinsa yms sukulaisiin kuin jos saisi olla heidän kanssa tekemisissä pienestä asti. Niin ja mielestäni olen kyllä sekä hyvä ystävä että kummitäti :)
-ap
[/quote]
Tässä vaiheessa asiasta kuitenkin päättävät lapsen vanhemmat, koska lapsi itse on liian nuori päättämään asiasta itse. Jos äiti ei aloita isyyden selvittämistä, ainoa vaihtoehto on se, että mies vaatii tätä. Eikä sekään, että isyys vahvistettaisiin, tarkoita sitä, että mies saisi huoltajuuden ja/tai oikeuden tavata lastaan. Ja vaikka hän saisikin tapaamisoikeuden, lapsella on nimenomaan oikeus tavata ISÄÄNSÄ, ei isoäitiään tai tätejään. Ikävä kyllä tällaisessa tapauksessa isovanhemmilla ja tädeillä ei ole oikeuksia.
[quote author="Vierailija" time="08.09.2014 klo 18:13"]
Siis en minä mitään aio tehdä, mietin vain tilannetta, yleisestikin. Erityisesti lapsen kannalta, eikö lapsella ole oikeutta isään? Voiko äiti päättää ettei lapsella ole ollenkaan isää? Tai isovanhempia? Minusta on vain surullista ettei ko. lapsella ole muita aikuisia elämässään kuin äiti ja minä kummina, ystäväni vanhemmat ovat kuolleet ja hän on ainoa lapsi. Miehen perhe on kuitenkin käsittääkseni varsin tavallista yläluokkaa, eli olisivat ns. täti- ja isovanhempiainesta. Ymmärrän hyvin kyllä ystävääni, ettei hän juurikaan välitä olla miehen kanssa tekemisissä, parisuhde ei todellakaan ollut hyväksi hänelle. Olivat siis yhdessä noin kaksi vuotta ja asuivat yhdessä, ihan virallisesti. Vaikka hän kertoisi isästä tytölle tämän ollessa täysi-ikäinen niin tuskin hän samanlaista suhdetta saisi isovanhempiinsa yms sukulaisiin kuin jos saisi olla heidän kanssa tekemisissä pienestä asti. Niin ja mielestäni olen kyllä sekä hyvä ystävä että kummitäti :)
-ap
[/quote]
Olet aivan oikeasa siinä, että lapsella on oikeus isään ja isällä on oikeus lapseen.
Isällä on ja on ollut kaikki mahdollisuudet selvittää oma isyytensä. Jos hän vaatii isyyden selvittämistä, niin se on tehtävä. nähtävästi isää ei ole kiinnostanut, joten siksi hänellä ei myöskään mitään oikeuksia ole. Kun kerran miehen sukulaiset ovat asiasta kyselleet ( suhde on siis ollut tiedossa), niin on ihan miehen omaa saamattomuutta, jos ei ole isyyden tutkimista järjestänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna olla. Kai se äiti parhaiten tietää, mikä on lapselle parasta. Joittekin tätien varaan nyt ei voi mitään laskea... Vai mitä sä oikein meinaat noilla tädeillä ja isovanhemmilla? Että ne jotenkin osallistuu?
Antaisin myös olla, se että joku kiva täti löytyy suvusta, ei ole mikään jees jees juttu, ei se edes viikottain ole lapsen elämässä, ja isä on mikä on, niin antaisin olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.09.2014 klo 18:13"]Siis en minä mitään aio tehdä, mietin vain tilannetta, yleisestikin. Erityisesti lapsen kannalta, eikö lapsella ole oikeutta isään? Voiko äiti päättää ettei lapsella ole ollenkaan isää? Tai isovanhempia? Minusta on vain surullista ettei ko. lapsella ole muita aikuisia elämässään kuin äiti ja minä kummina, ystäväni vanhemmat ovat kuolleet ja hän on ainoa lapsi. Miehen perhe on kuitenkin käsittääkseni varsin tavallista yläluokkaa, eli olisivat ns. täti- ja isovanhempiainesta. Ymmärrän hyvin kyllä ystävääni, ettei hän juurikaan välitä olla miehen kanssa tekemisissä, parisuhde ei todellakaan ollut hyväksi hänelle. Olivat siis yhdessä noin kaksi vuotta ja asuivat yhdessä, ihan virallisesti. Vaikka hän kertoisi isästä tytölle tämän ollessa täysi-ikäinen niin tuskin hän samanlaista suhdetta saisi isovanhempiinsa yms sukulaisiin kuin jos saisi olla heidän kanssa tekemisissä pienestä asti. Niin ja mielestäni olen kyllä sekä hyvä ystävä että kummitäti :)
-ap
[/quote]
Varmasti olisi hyvä, että lapselle muodostuisi yhteys mummoon ja tätiin, jos he ovat kunnon ihmisiä. Voi kuitenkin olla, että äiti pelkää, että kun isä saa tästä tietää niin innostuu selvittämään isyytensä ja pahimmassa tapauksessa äiti joutuu luovuttamaan pienen lapsen valvomattomiin tapaamisiin mt-ongelmaiselle, mahdollisesti väkivaltaiselle juopolle/narkkarille. Voihan siis olla, että isä on kunnostautunut, mutta äiti tietänee parhaiten riskit kun on ollut suhteessa hänen kanssaan. Eli haitat varmaan painavat enemmän tässä kuin mahdolliset edut.
Elä puutu toisten asioihin. Jos äiti ei halua lapsen tuntevan tuollaista isää, niin hän vaan ajattelee lapsen parasta.