Lue keskustelun säännöt.
Epäilen lapsellani olevan Aspergerin oireyhtymän. Mitä nyt?
16.09.2014 |
Tunnistan lieviä oireita. kannattaako asia tutkituttaa (mistä alkaa, neuvola?) ja mitä hyötyä diagnoosista on?
Voisin toki googlettaa, mutta kaipaan nyt tarinoita elävästä elämästä. Eli miten muiden perheissä toimittu? Miten menee, jne :)
Kommentit (7)
4-vuotias. Millaisia ne tutkimukset olivat? Miten itse koit sen ajan? Ja sen jälkeiset ajat tietenkin :) entä lapsi/lapset?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannatan neuvolan kautta varmistaa tää... Ei helpoin juttu:/ paljon voimii ja jaksamisii! :) älä huoli siitä liikaa:) Seuraat vain lapsen kehitystä ja ole AINA positiivinen:)
Itse otin yhteyttä perheneuvolaan, jossa tekivät tutkimuksia. Myös koulupsykologista oli paljon apua. Perheneuvolasta sai lähetteen neurologille, jolta as-diagnoosi. Eli joko neuvolan kautta tai suoraan yhteydenotto perheneuvolaan.
4-vuotias ei välttämättä saa vielä diagnoosia, mutta voi saada kuitenkin lähetteen esimerkiksi toimintaterapiaan. Tutkimuksissa tehtiin erilaisia testejä, ja kyseltiin vanhemmilta ja lapselta asioita. Kannattaa pyytää myös lausunto päivähoidosta, jos on sellaisessa.
Jos on vain lieviä oireita, niin saattavat myös hävitä iän myötä. Asperger on enemmänkin ominaisuus kuin sairaus. Rankkaa kyllä välillä on, mutta ei maailmanloppu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moikka moi!:) Kannustaisin lapsi psykiatrille menemistä neuvolan yli:) He ovat varmasti pätevämpiä ja tietävät näistä asioista kuin näm neuvolan tädit.
Haluaisin muistuttaa, että ole aina positiivinen ja kärsivällinen!:) Älä IKINÄ ajattele lapsesi olevan sinun takia aspergeri oireinen. Joskus tulee hankalia päivi mutta älä ikinä yritä luovuttaa. Vanhemmiten saattaa lisääntyä ongelmat. Älä anna lapsesi tuntea yksinäisyyttä tai huonoa itsetuntoa. Keksi lapsellesi AINA jotain mukavaa sanottavaa:) Ja vältä turhia suuttumuksia jne.
Haluaisin antaa hyvän ohjeen joka kopioitiin suoraan terveyskirjasta:
Jos Aspergerin oireyhtymästä kärsivällä lapsella on pakonomaiselta tuntuva kiinnostus tai harrastus johonkin aiheeseen, tämä kiinnostus kannattaa kääntää pakonomaisuudesta lapsen itsetuntoa vahvistavaksi intohimoksi. Joskus lapsen pakonomainen harrastuksen kannustaminen johtaa aikuisuuden menestykselliseksi ammatiksi ja uraksi.
Lapseni on pian 18 ja aivan mahtava vaikka tätä sairautta sairastaakin! :) Sano aina lapsellesi että sairautesi on sinun vahvuutesi. Jumala antoi tämä sinulle koska tiesi sinun olevan vahvempi kuin muut:)
Tässä terveyskirjaston sivusto:
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00354
T: Ylpeä Äiti
Minkä ikäinen lapsi? Meillä sai lähetteen tutkimuksiin ihan neuvolan kautta.