Lue keskustelun säännöt.
Pulpetiton luokka = heikommat oppijat syrjäytyvät?
07.09.2014 |
Kysyin koulumme kolmelta erityisopettajalta heidän mielipidetään Maarit Korhosen pulpetittomasta ja vapaammasta opetustyylistä. Yksikään heistä ei ollut innostunut. Päällimmäisenä syynä on se, että jokaisessa luokallisessa oppilaita on useita oppilaita, joilla on jotakin vaikeuksia oppimisensa kanssa. Pahiten vapaammista tilanteista kärsivät ne, joilla on oman toiminnan ohjauksen tai keskittymisen vaikeus. He eivät saa tunnilla välttämättä mitään aikaiseksi. Tuttu, turvallinen ja ennalta tiedetty luokkatilanne auttaa tälläisiä oppilaita paljon. Nykyisessä kolmen tuen portaan mallissa ensimmäiseksi rauhoitetaan ja pelkistetään luokkatilanne.
Ongelmia voi tulla myös ujoille oppilaille, jotka loistaisivat kokeissa, mutta alisuoriutuvat surkeasti Korhosen suosimissa esitelmissä tai ryhmätöissä.
Ammattikouluista, lukioista, ammattikorkeista ja yliopistoista on tullut kentälle viestiä opiskelijoiden alentuvasta lähtötasosta. Kuulemma ongelmia on eniten ns. akateemisten taitojen (lukeminen, kirjoittaminen, laskeminen, tiedonhankinta, puurtaminen, ulkoa opettelu, laajojen kokonaisuuksien hahmottaminen jne.) osalta. Akateemisia taitoja tarvitsevat tulevaisuudessa yhä useammat. Miksi niiden painopistettä pitäisi vähentää?
Alakoulussa tapahtuvalla ulkoa opettelulla ja uusiin hankaliinkin aiheisiin tutustumisella on toinenkin tarkoitus. Lapsi oppii tuolloin itselleen sopivia opiskelutaitoja ja tyylejä loppuelämää varten. Jos ei opi opettelemaan ulkoa lapsena, ei tuota taitoa opi kunnolla aikuisena!
Kommentit (10)
Ne syrjäytyvät syrjäytyy joka tapauksessa, ihan sama, istuvatko pulpetissa vai lattialla. Koulu ei heitä voi pelastaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapseni olivat pienessä kyläkoulussa, jossa luokkahuoneessa oli pöytä + penkit, keinutuoli, riippumatto ja jokaiselle oma pulpetti. Opettaja ei tehnyt mitään numeroa siitä, että joskus ei istuttukaan perinteisesti omalla paikalla, hänestä se oli ihan tavallista (ja ikääkin oli jo yli 55v, työelämää takana yli 30v). Jokainen tiesi, että oli olemassa se oma rauhallinen paikka ja sitten erikseen ne muut tilat luokassa. Systeemi toimi hyvin, koska jokaisen tunnin aluksi ei etsitty sitä kivaa paikkaa tai varattu kaverille tilaa vierelle vaan mentiin omalle pulpetille, kuunneltiin ohjeet ja opeteltiin vaikka ulkoa asioita, jos niin pitikin olla. Keinutuoli ja riippumatto olivat erityistilanteisiin - ja toimivat hyvin, koska eivät olleet aina valittavissa.
Siksi en ymmärrä opettajaa, joka haluaa omalta osaltaan näyttävästi rikkoa rajoja lasten kustannuksella.
En ole ehtinyt oikin muodostaa mieliidettä koko jutusta, mutta on siinä jotakin hyvääkin. Lasten sijoittelua luokkaan voi miettiä vähän luovemmin kuin niittaamalla se kaikkein levottomin jantteri kiinni opettajan työpöytään.
Omalla lapsellani oli ADHD-piirteitä ja 2 ensimmäistä kouluvuittaan hän oli koko ajan piikki opettajan lihassa. Rangaistuksena kiinni opettajan pöydässä, jotta tämä voi napata kädestä milloin minkäkin klemmarin ja komentaa katsomaan taululle.
Kolmosluokalla opettaja vaihtui ja hänellä ei ollut minkäänlaistatietoa ADHD:sta. Hän kysyi minulta äitinä miten pitäisi toimia. Kerroin hiukan pojan olemuksesta ja opettaja teki luovia ratkaisuja. Yhtenä parhaista oli laittaa lapsi takariviin, josta näki koko luokan yhdellä silmäyksellä, eikä tarvinnut pyöritellä sitä päätä olan yli. Toinen oli oivallus, että lapsi keskittyy, kun saa tehdä käsillään samalla jotakin. Poika kertoi itsekin, että se rentouttaa ja auttaa kuuntelemaan, kun saa samalla muovailla jotakin. - Touhu rauhoittui, diagnoosikin poistui ja hän on kasvanut nuoreksi lukio-opiskelijaksi, jolla on omintakeiset oppimismenetelmät ja rentoutumiskonstit.
Menin hiukan sivuraiteille, mutta on tuossa ideaa, että istumista tai pulpettien olemassaoloa mietitään. Myöskin sitä onko luokassa pakko istua rautakankena.
Takariviin sijoittaminen ja käsillä räpeltäminen ovat ihan yleisessä tiedossa olevia keinoja rauhoittaa adhd lapsi. Näitä keinoja käytetään kolmiportaisen tuen ykkösportaalla.
Mun lapsen koulussa on luokissa myös sohvia, lukunurkkia, ja kahden luokan välissä täällätäällä, jossa voi käyttää tietsikkaa, tehdän työtä rauhassa yms. Isot työpöydät lisäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.09.2014 klo 18:14"]
Takariviin sijoittaminen ja käsillä räpeltäminen ovat ihan yleisessä tiedossa olevia keinoja rauhoittaa adhd lapsi. Näitä keinoja käytetään kolmiportaisen tuen ykkösportaalla.
[/quote]
Näitä ei ollut yleisesti käytössä silloin kun oma poikani oli pieni. Eli joku nekin on ensimmäistä kertaa oivaltanut tai keksinyt polkupyörän uudelleen, kuten teki tämä "maalaiskoulumme" vanha opettaja. Siksi on hyvä, että esiin tulee tällaisia opettajia, jotka kokeilevat ja luovat uutta. Sieltä syttyy oivalluksia ja helmiä.
äiti
Muutama sohva muuten normaalissa luokassa on ihan eri asia kuin kokonaan pulpetiton luokka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kynnyskysymys on se saako luokassa olla ainuttakaan pulpettia vai voisiko niitä olla pari kappaletta -tai olla työtaso juuri heille, jotka sitä kaipaavat- niin sitten ei kai ole hyvä idea.
Miksei tuon opettajan ideasta voi ottaa sen, mikö on hyväksi havaittu ja viilata sitä, jonka käytäntö osoittaa viilattavaksi?
En näe ideaa pulpetittomassa luokassa. Jokaisella pitää olla ihan oma tilansa. Ne pulpetit voi ihan varmasti vaikka järjestää uudelleen, tehdä pieniä ryhmiä, ympyrä luokassa tjms.
Sohva voi olla sille hetkelle, kun on vaikka jollakin lukuhetki, samalla kun opettaja sitten opettaa toisia pienryhmässä.
Miten sohva auttaa luokassa opiskelua? No jaa, saahan siinä ottaa torkut ja sitten jaksaa taas opiskella.
Mun mielestä kyseinen tempaus oli huono idea ja enemmänkin huomionhakua lasten opetuksen kustannuksella. Missäs kirjoitetaan ja tehdään muistiinpanot? Säilytetään tavarat? Istutaan ryhdikkäästi? Nyt vaan flegmaattisina lojuvat sohvilla lapset kuvien mukaan :(