Lue keskustelun säännöt.
Inhottava BED!
07.09.2014 |
Sairastuin BED:iin (binge eating disorder eli lihavan ahmimishäiriö) 6 vuotta sitten. Sitä ennen olin anorektikko. Olen nyt viimeisen kahden vuoden aikana lihonnut 20 kiloa. Tällä hetkellä painan 70 kiloa ja pituutta on 167cm. En jaksa tätä enää. Nytkin olen koko viikonlopun syönyt. En jaksa tehdä mitään kun on jatkuvasti huono olo. Olen luontaisesti hoikka enkä tunne oloani ollenkaan kotoisaksi näin painavana. Jopa ihmisten ilmoille lähteminen tuntuu kurjalta koska häpeän tätä nykyistä ulkomuotoani. Tuntuu, että kaikki läskit kerääntyy kasvoihini. En halua nähdä ystäviä kun hävettää niin tämä. Sukulaisia en jaksa nähdä, koska he huomauttelevat kuinka olen taas lihonnut (ihan kuin en sitä itse olisi huomannut). Perhe tietysti näkee ja tietää näistä ongelmista, mutta ei ongelman vakavuutta. Tuntuu, että kaikki menee pieleen tämän takia. Elämäni valuu hukkaan. Miten tästä paranee?
Kommentit (19)
[quote author="Vierailija" time="07.09.2014 klo 00:38"]Kannattaa kysyä Unikulmasta.
[/quote]
Kiitos, ajattelinkin saavani jotain tämänkaltaista vastausta. Koetko olevasi nokkela?
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän tuo ole vielä mikään rankka ylipaino. T. Kortisonilla lihotettu
[quote author="Vierailija" time="07.09.2014 klo 00:41"]Eihän tuo ole vielä mikään rankka ylipaino. T. Kortisonilla lihotettu
[/quote]
Ei olekaan, enkä ole niin väittänytkään. En kuitenkaan koe oloani kotoisaksi tässä painossa enkä haluaisi, että minulla on jatkuvasti huono olo kun syön lähes koko ajan.
Itsellä myös BED, lääkitys plus psykoterapia, muutaman kerran lääkärin antamaa hypnoterapiaa. Olen toipumisen tiellä, painoa tipahtanut vuoden alusta liki 30 kg, viimeisin ahminta kuukausi sitten. Voimia kovasti sinulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.09.2014 klo 00:41"]
Eihän tuo ole vielä mikään rankka ylipaino. T. Kortisonilla lihotettu
[/quote]
Kuinka paljon ylipainoa pitäisi sitten olla, että sitä saisi pitää epämiellyttävänä?
[quote author="Vierailija" time="07.09.2014 klo 00:46"]Itsellä myös BED, lääkitys plus psykoterapia, muutaman kerran lääkärin antamaa hypnoterapiaa. Olen toipumisen tiellä, painoa tipahtanut vuoden alusta liki 30 kg, viimeisin ahminta kuukausi sitten. Voimia kovasti sinulle.
[/quote]
Vau. Ja kiitos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.09.2014 klo 00:41"]Eihän tuo ole vielä mikään rankka ylipaino. T. Kortisonilla lihotettu
[/quote]
Tuossa bed:ssä on kyse henkisestä sairaudesta, ei mistään kortisonista.
[quote author="Vierailija" time="07.09.2014 klo 00:49"][quote author="Vierailija" time="07.09.2014 klo 00:41"]Eihän tuo ole vielä mikään rankka ylipaino. T. Kortisonilla lihotettu
[/quote]
Tuossa bed:ssä on kyse henkisestä sairaudesta, ei mistään kortisonista.
[/quote]
Niin, ja olisin vaikka loppuelämäni ylipainoinen jos vaan oppisin syömään normaalisti. Tämä syöminen ja sitä seuraava huono olo ja lamaantuminen vaikeuttavat elämää eniten... -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.09.2014 klo 00:55"]Miten olisi jos ottaisit itseäsi niskasta kiinni, lopettaisit vinkuitkun ja jättäisit tekosyyt ja diagnoosin varjolla valittamisen. Jokaiselle löytyy kyllä diagnoosi jos sellaisen haluaa, mutta tuommoinen ruikutus nyt vain vituttaa. Tee asialle jotain!
[/quote]
Vähän sama kun sanoisit syöpää sairastavalle, että lakkaa nyt kasvattamasta niitä kasvaimia ja lopeta se valitus. Oletko koskaan kärsinyt mistään sairaudesta?
No mitä sä esim. syöt yhdellä ahmimiskerralla? Jotenkin tuntuu et kiloja ois tullut huomattavasti enemmän, jos olisit todella ahminut 6 vuotta kuten kerrot.
Mulla ei ole edes mitään sairautta, jolla selitellä ja samassa ajassa +40, ennenkuin havahduin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.09.2014 klo 01:00"]No mitä sä esim. syöt yhdellä ahmimiskerralla? Jotenkin tuntuu et kiloja ois tullut huomattavasti enemmän, jos olisit todella ahminut 6 vuotta kuten kerrot.
Mulla ei ole edes mitään sairautta, jolla selitellä ja samassa ajassa +40, ennenkuin havahduin.
[/quote]
Mitä tahansa mitä kaapista löytyy niin kelpaa. Joskus tulee ihan varta vasten käytyä kaupassa ja päivässä voi kevyestikin mennä 20 euron edestä "herkkuja" (kerran viikossa vähintään, pahimmillaan useamminkin) Olin nuori kun tähän sairastuin ja kiloja alkoi kertyä vasta päälle parikymppisenä. Kaipa minulla on nopea aineenvaihdunta. Pisimmillään olen ollut kuukauden ahmimatta ja silloin lähti yli 5kg painosta pois. Osa on varmaan nesteen aiheuttamaa turvotustakin.
[quote author="Vierailija" time="07.09.2014 klo 00:57"]
[quote author="Vierailija" time="07.09.2014 klo 00:55"]Miten olisi jos ottaisit itseäsi niskasta kiinni, lopettaisit vinkuitkun ja jättäisit tekosyyt ja diagnoosin varjolla valittamisen. Jokaiselle löytyy kyllä diagnoosi jos sellaisen haluaa, mutta tuommoinen ruikutus nyt vain vituttaa. Tee asialle jotain! [/quote] Vähän sama kun sanoisit syöpää sairastavalle, että lakkaa nyt kasvattamasta niitä kasvaimia ja lopeta se valitus. Oletko koskaan kärsinyt mistään sairaudesta?
[/quote]
Tämä sama tunnevammainen kommentoi varmaan jokaiseen ketjuun, jossa käsitellään tämän tyyppisiä sairauksia. Masentuneenkin tarvitsee kuulemma ottaa vaan itseään niskasta kiinni ja hankkia oikeita ongelmia. Kuvottava ihminen, varmaan joku sosiopaatti, joka nauttii läheistenkin ihmisten elämän tuhoamisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla anoreksiasta kehittynyt bulimia, ja vihaan sitä ahmimisen jälkeistä koomaa ja itseinhoa. Tähän ei kai auta kuin täsmäsyöminen, mitä olen kymmenisen vuotta sitten osastolla opetellut. Muuta apua ei ole, terapiaa ei ole ehdotettu eli sellaisesta ei kai sitten mitään apua. Olen yrittänyt järkeillä joka päivä uudelleen, että en osta kotiin mitään "vaarallisia" ruokia. Se toimii niin pitkään, kunnes koen syöneeni aivan liikaa, vaikkapa yhden omenan liikaa. Sitten ei millään ole väliä, ja antaa mennä. Voisipa ruoasta pitäytyä erossa samalla tavalla kuin alkoholiabstinenssissa. Mutta ruokaa tarvitsee, alkoholia ei.
En tosiaankaan tiedä, miten tästä voi parantua. Olen jo osittain hyväksynyt, että elän koko loppuelämäni näin, en koskaan saa tervettä suhdetta ruokaan. Huomenna on taas uusi ja parempi päivä, sen tiedän. Ja ylihuomenna, koska niin päätän. Sitten liikun taas riskirajoilla, mutta elän toivossa.
Eli tässä neropateille teille näiden sairauksien logiikkaa ja helppoutta, ei tässä niskaotteet auta. Jos auttaisi, emme olisi täällä valittamassa, meillä on kyllä varsin luja tahdonvoima.
Ap:lle voimia, en tosiaan ole keksinyt, miten tästä paranee tai kuka voisi auttaa ja miten. Tavallaan vihaan ajatustani siitä, että olen jo oppinut elämään tämän sairaalloisen käyttäymiseni kanssa. Haluan vain parantua.
edit. Eipä tästä paljoa apua ollut, itseinhoinen vuodatus, joka ei toivottavasti ollut liian epätoivoaherättävä. Tarkoitin vain kertoa, ettet ole yksin. Ja halusin hieman valottaa av:n oikeineläjille, mistä on kyse.
Mulla sama juttu. En jaksa tätä enää. Kauheaa ahmimista koko ajan, siihen asti kunnes tulee todella oksettava olo. Painoa tullut noin 10 kiloa lisää puolessa vuodessa...
Hakekaa ammattiapua. Sitä on saatavilla. On aivan turhaa yrittää nostaa itseään omista hiuksistaan. Sellainen ei onnistu keneltäkään, ja siksi on olemassa apua.
Kiitos sulle nro 17 viestistäsi. Olen tosi pahoillani sun puolesta, syömishäiriötä ei kyllä toivois kenellekään.
Ihmiset osaa olla kyllä niin ymmärtämättömiä. Ei alkoholistikaan voi tosta noin vaan lopettaa juomista tai masentunut lakata olemasta masentunut. Mulle yksi läheinen sanoi joskus: "lopetat sen pelleilyn ja alat syömään normaalisti." Olisikin niin helppoa! Mähän tässä vaan huvikseni pelleilen ja katson kuinka elämä valuu viemäristä. Monia ihmisuhteita on mennyt katki tämän takia, koulu mennyt pieleen ja rahaa palanut mielettömästi. Kyllä olisin lopettanut tämän pelleilyn ja normalisoitunut vuosia sitten jos se olisi niin helppoa.
Mulla on yks keino enää jäljellä: rukoilen, että Jumala mut tästä parantaa. Mikään/kukaan muu ei ole siihen pystynyt. Mulla on kulunut nyt 12 vuotta näiden syömishäiriöiden parissa, en tahtois hukata enää hetkeäkään tähän roskaan...
Olen tosi pahoillani kaikkien puolesta, jotka näiden samojen asioiden kanssa kamppailee. Jos voisin auttaa niin auttaisin epäröimättä! Valitettavasti en osaa auttaa edes itseäni.
Masentunut ei voi tosiaan itse vain päättää lakata olemasta masentunut, sillä masennus on elimellinen sairaus. Aivojen välittäjäainetasot eivät ole normaalit, mikä aiheuttaa masentuneisuutta. Syömishäiriö ei itsessään ole elimellinen sairaus (diagnoosiin toki kuuluu aina jokin psyykkinen sairaus), vaan on paremmin verrattavissa alkoholismiin, jossa potilas itse omalla toiminnallaan aiheuttaa haitat. BEDin vertaaminen syöpään, kuten joku aiemmin ketjussa teki, on naurettavaa.
Kannattaa kysyä Unikulmasta.