Raskaana ja pelottaa!!

älä tänne tuu itkee nukkuu siit

Ihan normaalua pelkoakun enssimmäinen.Hyvin se menee!

Mä oon nähnyt unia, että mä tiputan vauvan tai että sen niska taittuu. :( Esikoista täälläkin odotetaan.

Tuo on ihan normaalia. Se pelko on osa äidinrakkautta!

Mä oon ylipainoinen ja mun pahin pelko on, että kaatuisin vauvan päälle ja litistäisin vauvan :( Tätä pelkäsin esikoisen kohdalla ja nytkin pelkään. Täytyy vaan muistaa liikkua vauvan lähellä normaalia rauhallisemmin ja harkitsevammin (olen kömpelö yleensä).

Mulla ei ollu ennen synnytystä tollasta, mutta heti kun vauva synty...monena yönä heräsin omaan äänettömään huutoon..:/ yks toistuva uni oli että mustalaiset varasti vauvan, värjäs tukan jne. Eikä poliisit uskonu että on meiän tyttö...ja usein näin myös unta että mulle sattuu jotain (neliraajahalvaus yms.) Ja mies hankki itselleen toisen naisen joka ei sietänyt meidän tyttöä ja loput voi arvata..

Äitinä sun pitää vuvan lisäksi myös pitää huolta itsestäsi. Joten jos näännytät itsesi nälkään, niin tyhmästi teet. Kai nyt jotain saisit syötyä vaikka puolipakolla, vähintää juo riittävästi.

Muakin pelottaa hirveästi elämä tulevan vauvan kanssa. Miten osaan pidellä ja hoitaa sitä? Mitä jos satutan sitä vahingossa kun esim. puen? En ole ennen käsitellyt vauvoja, kellään kaverilla ei ole lapsia, ei ole nuorempia serkkuja, ei pikkusisaruksia... En kyllä pelkää, että unohdan sen, eiköhän vauvat pidä sen verran ääntä jos sen sattuisi unohtamaan, että sen kyllä taas muistaa :)

Vinkkinä tohon syömiseen...itse olin myös viimesilläni kamalilla helteillä...imeskelin ja söin jäisiä vihanneksia, tein pirtelöitä ja paljon meni jäätelöä..eihän se parasta ruokaa ollut mutta pääasia oli että vauva sai edes jotain..

Onpas lohduttava ketju. Esikoista täällä kin odotellaan ja kaikenlaisia ajatuksia risteilee päässä.

Mä nään vielläkin unia että unohdan lapset ja havahdun unessa ei hitto mullahan in lapset yksin kotona ja siitä seuraa kotimatka joka kestää ikuisuuden, todella ahdistavia unia, ja olen unissa humalassa. Lapset jo 2 ja 4v.

Unissahan on usein sama se tunne joka on joskus ollut oikeassa elämäntilanteessa, ja se sama ahdistava tunne tulee uneen.

Missä tilanteessa olet kokenut samaa ahdistusta kuin unessa?

Itse olen herkkä ja nään painajaisia milloin mistäkin, liittyvät usein stressitilanteisiin ja voimattomuuden tunteisiin.

Älä huoli, unet ovat ikäviä, mutta ei totta.

Kuulostaa ap tutulta. Olen kolmen lapsen kanssa käynyt syvissä vesissä pelkojen kanssa. Vieläkin tarkistan hengittävätkö lapset nukkuessaan... Pelot kertovat äidin suojeluvaistosta, mikä sinänsä on myönteistä. Mutta sekin voi mennä ikään kuin ylikierroksille, jolloin kääntyy ahdistukseksi. Aivosi ja biologiasi ottaa nyt spurttia vauvan syntymää varten. Pääasia, että muistutat itsellesi, että nämä tunteet ovat vain tunteita, joiden on tarkoitus saada sinut suojelemaan tulokasta parhaalla mahdollisella tavalla. Niillä on funktionsa. Mutta jos et pysty syystä tai toisesta tarpeeksi hyvin säätelemään omaa tunnereagointiasi ja ahdistut, niin käänny toki ulkopuolisen avun puoleen.

Minäkin olen nähnyt unia, että unohdan lapsen! :) Mutta koskaan en ole edes melkein unohtanut. Enkä ollut juuri käsitellyt vauvaa, mutta ihan hyvin se sitten meni heti alusta asti. Hyvin te muutkin (tulevat) äidit siitä selviätte!

Mutta ap yritä nyt syödä! Jos määrät ovat pieniä niin panosta laatuun. Tee vaikka salaatti jossa loraus öljyä, keitetty kananmuna ja jogurttikastike.

Viimeisillään ollaan täälläkin. Ruoka tosin maistuu.

Oon nähnyt unia, että unohdan vauvan kauppaan tai että tiputan sen. Mutta jostain syystä pidän unia jotenkin huvittavina ja nauran niille kun herään. Kuuluu kai asiaan tuollaiset unet.

Näen myös unia, joissa olen lukion matematiikan tunnilla, enkä osaa vastata opettajan kysymyksiin. Ja lukiosta on sentään jo 14 vuotta. :) Mistä lie kumpuaa.

Yritä levätä, syö hedelmiä ja marjoja (vesimelonia, mansikoita, kirsikoita), jugurttia, salaattia yms. helppoa ja kevyttä. Kyllä se siitä. Hyvin sä pärjäät. :)

Minulla ei ollut raskausaikana tuollaista mutta kun esikoinen syntyi niin ekan kuukauden aikana erittäin useana yönä syötön jälkeen aloin etsimään lasta puoliunessa ja välillä etsin kahta lasta. Mieheni joutui herättämään minut aina ihan kunnolla hereille. Muistan kyllä itse kaiken.

Viimeisilläni ei minullakaan ollut ruokahalua lainkaan. Yritä syödä hedelmiä ja juo tuoremehua, vaikka niissä sokeria onkin, ja muista juoda paljon.

Hyvin on vauva pysynyt tallessa enkä ole häntä unohtanut näiden 5,5 kk aikana eli älä huoli, kaikki menee hyvin.

Voimahali!

Mulla tuli kamalia pelkoja kun synnytys lähestyi. Itkin hysteerisesti mm. sitä, että jos minusta tuleekin pedofiili (silloin uutisoitiin paljon pedofiliatapauksista). Se oli aivan kammottavaa ja ruokahalun lisäksi meni yöunet vähäksi aikaa. Lapsen synnyttyä näin usein unta että pudotan hänet tai muuten vahingoitan. Ensimmäisinä kotiöinä muistan, että heräsin siihen ettei lapsi hengitä. En tajunnut silloin säikähtää, otin vain lapsesta kevyesti kiinni ja taputtelin - onneksi hän jatkoi hengittämistä. Jälkeenpäin vasta sain melkein paniikkikohtauksen kun mietin sitä tilannetta.

Olen muutenkin todella herkkä ja hormonit tekivät minusta suorastaan hermoraunion toisinaan. Sitä oloa en kyllä kaipaa yhtään, vaikka tykkäsin kyllä olla raskaana ja vauva oli aivan unelma vastasyntyneenä ennen vatsavaivojen alkamista :)

Kiitos vastauksista, ihanan lohduttavaa saada tietää, etten ole ainoa :)

Mua pelottaa useesti myös, kun kävelen ulkona ja näen esim. rattaat, että mitä jos noissa ei olekaan jarrut päällä ja ne liukuvat vilisevään liikenteeseen.. Ja mitä jos mä unohdan ne jarrut!

Itsellä paljon kokemusta vauvoista, mutta jotenkin pelottaa tosiaan se, etten jaksa/muista pitää huolta. Yhdessä vaiheessahan uutisoitiin tapauksesta, jossa pariskunta pelaili nettipelejä muutaman päivän putkeen ja vauva unohdettiin ja se oli kuollut :(

- ap