Pelkään alkoholisoituvani

Niin. Elämäni on kriisissä. Erosin miehestäni vähän aikaa sitten, ihastuin toiseen, töitä riittää ja poliisikoulun pääsykokeita varten pitäisi jaksaa treenata salilla. Ihastukseni kanssa olemme pariin otteeseen viettäneet iltaa juomapelin merkeissä; terästettyä mehua tuli lipitettyä, mutta räkäkännissä en sentään ollut. En ollut nauttinut alkoholia vuosiin ennen illanistujaisiamme. Minua huolettaakin, että ratkean juomaan, vaikken koskaan ole ollut alkolle perso.

Isäni oli maanis-depressiivinen ja lääkitsi itseään alkoholilla kunnollisen hoidon sijaan. 

Tässä hankalassa ja ahdistavassa elämäntilanteessa olen itsekin useaan otteeseen miettinyt impulsiivisia ratkaisuja huoraamisesta rikollisuuteen, mutta toistaiseksi olen innistunut pidättäytymään tuollaisista jutuista. Ehkä alkoholismi on minunkin kohtaloni.