Hotelli Adlon - elämää suurempi tarina
Kauhean hehkutuksen jälkeen, mitä tästä uudesta epookkidraamasta on kirjoitettu ennakkoarvioissa, ajattelin sitten minäkin katsoa, millaisesta sarjasta on kyse. Ajattelin, että kerrankin germaanit ovat saanet aikaiseksi jotain mainitsemisen arvoista.
Mutta ei. Ihan samaa vanhaa pompöösiä sheissea. Saagan juonenkäänteet ovat kuin saippuasarjasta. Henkilöhahmot täysin onttoja ja pinnallisia. Ja sitten se uskottavuus. Sakemannit eivät kerta kaikkiaan osaa tehdä historiallista draamaa. Tässäkin on ilmeisesti kopsattu perusidea "hotellitarinasta" bbc:n tekemästä "Naisten paratiisista", vähän Buddenbrookeja ja"ylemmän porvariston hehkutusta", kiellettyä rakkautta. Epäuskottavasti saksalaisten esittämiä amerikkalaisdaameja, jotka joka toisessa lauseessa muistavat säräyttää amerikkalaista aksenttia. Ja perhepiknikillä Zeppeliinit lentelevät. Voi hyvää päivää ja germaanit huokaavat ihastuksesta.
Ainoa siedettävä saksalaisten tekemä produktio taisi olla elämäkertadraama Romy Schneiderista, mutta kertokaa toki, jos jollekin tulee mieleen jotain muuta hyvää elokuvaa tmv. sieltä suunnalta? Odottavan aika on pitkä.
Kommentit (8)
Joo mulle kävi samoin, olen suuri epookkidraamojen fani ja odotin tätä sarjaa into piukassa, mutt VMP! Ei yhtäkään uskottavaa juonteenkäännettä, paitsi ehkä se lapsen vanhemmista valehtelu. Mutta pakkoko sitä on jotain ihme lesboseikkailuakin on nykyään tunkea kaikkialle? Jotenkin niin epäuskottavaa. Ja äijä jää vain nöyrästi odottelemaan kun muija lähtee rakastajattarensa kanssa Yhdysvaltoihin? Lisäksi jotkut asuista olivat mielestäni väärältä aikakaudelta. Kökköä saippuaoopperaa koko homma, vaikka yritystä nyt vähän löytyi.
[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 23:08"]
Das Boot
[/quote]
tämä on yksi suosikkielokuvistani, todella vaikuttava.
[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 23:08"]
Das Boot
[/quote]
Niin. Se on 80-luvun alusta. Että jos kerran 30 vuodessa. Edellinen taisi olla sitten"Nosferatu" vuodelta 1922. Lajissaan klassikko.
Petyin sarjaan minäkin. Odotin enemmän.
Hotelli Adlon- Elämää surkeampi tarina.
Jos tehdään ihmissuhdedraamaa henkilöhahmojen pitäisi olla ainakin teoriassa kiinnostavia, mielellään puoleensavetäviä. Adlonissa ei ole yhtäkään kiinnostavaa mieshahmoa. Jos nyt vertaaa englantilaisiin draamoihin tai historiallisiin sarjoihin niissä konnatkin ovat "seksikkäämpiä" kuin Adlonin kalvakkaat "kalamaiset" miehet.
Jokaikinen hahmo jäi jotenkin raakileeksi ja keskeneräiseksi. Katsoja miettii itsekseen, miksi kuvataan tätäkin hahmoa kun sillä ei tunnu kokonaisuuden kannalta olevan mitään juonta tukevaa merkitystä. Nuoren parin rakkauskin on lähinnä kuitattu salaisilla tapaamisilla romanttisella rantalaiturilla, mutta ilman mitään syvyyttä tai uskottavuutta.
Lopputuloksena on sekava keitos, jossa on tosiaan kopsattu sieltä ja täältä aineksia ilman mitään kantavaa ajatusta.
Das Boot