Ymmärrätkö pakkomiellettä ruskettua?

Voihan siihen jäädä riippuvaiseksi:

http://www.tekniikkatalous.fi/innovaatiot/tiede/tutkimus+auringonotto+voi+aiheuttaa+samankaltaisen+riippuvuuden+kuin+huumeet/a995114

Olen itse kalpeaakin kalpeampi, mutta mielestäni kesällä vähän päivettynyt iho näyttää vitivalkoista paremmalta. Siis itselläni. Siinä mielessä ymmärrän halun ruskettua (tai käyttää itseruskettavia), mutta överiksi ei tarvitse mennä.

Hirvittää aina ne palaneet ihot, mitä kaupungilla ja rannoilla näkee. Punaista, ruskeaa, hilseillyttä ihoa... Hrr. Ei voi olla terveellistä.

En. Sukulainen sai just tietää, että sairastaa pahimman luokan ihosyöpää. Ei saa enää ikinä ottaa aurinkoo, aina joku päänsuoja lämpimillä keleillä ja lomamatkat jonnekkin Espanjaan saa unohtaa.

Tänäkin kesänä on tullu vastaan useampi teini, jotka on ollu rannalla ottamas aurinkoo ilman mitään aurinkovoiteita. Ne voiteet kuulemma haisee ja tekee tahmaseks. Vissiin se ihosyöpä tuntuu niin paljon kivemmalle ku aurinkorasva iholla. Omaa pikkusiskoo, 13-v, en oo päästäny rannalle ilman uittamista tätä eka aurinkovoitees :D Oon ihan kauhee isosisko, mut tää onnistu polttaa ittesä jo ekojen helteiden aikaan.

t. teini

Lakanat valittaa :D

Ja varsinkaan en ymmärrä niitä jotka ruskettavat itsensä ympärivuoden jollain tekorusketuksella ja pakkelilla ja naama näyttää sellaiselta likaisen ruskealta vähän Johanna Tukiaisen tyyliin. Eikö ne tajua että se on rumaa kun rusketus menee yli tai näyttää että on kilo pakkelia naamassa. Luulee että jengi kattoo kun on niin nätti vaikka jengi kattoo kun on niin kauheen likaisen ruskee naama.

mun mielestä ruskea kuin papu ei vaan ole kaunista. Eipä sillä, että kalpea kuin lakanaan, johon lähinnä itse kuulu, olisi kaunista. En vain ole auringossa makaavaa tyyppiä. Eli en siis väkisin halua ruskettua. Jos vähän saan väriä pintaan, niin hyvä niin. Siksi en ymmärrä Rusketuksesta pakkomiellettä saaneita, ovat jämähtäneet 80-luvulle, vai milloin se rusketus oli must. Mutta kauneus on aina katsojan silmässä. Ei mulle kenenkään ihonväri kuulu. 

Olen itse polttanut itseni lapsena todella monta kertaa auringossa. Aikuisena olen vältellyt aurinkoa, en ole kertaakaan ottanut aurinkoa. Olen nyt 46-vuotias ja kosmetologi sanoi (kohteliaisuudesta?), että minulla on ikäistäni nuoremman ihmisen iho.

Ulkonäkö ei tietysti ole tärkein syy suojautua auringolta. Tunnen usemman melanoomaan sairastuneen ihmisen, joista kahdella syöpä on levinnyt imusolmukkeisiin ja sairaus on muuttunut parantumattomaksi.

uppia helteiden vuoks

En varsinaisesti ota aurinkoa, mutta tarttuuhan se kun on rannalla uimassa tai kuljeskelee ulkona näillä keleillä. Etelässä istun aina varjon alla, ei ole hinkua ruskettua, mutta pieni päivettyminen on ok. Lotraan aina kunnon suojakertoimisilla rasvoilla itseni. Silti pientä kuumotusta on tänäkin kesänä ollut rintakehässä. Se osa on aurinkoherkempää kuin muut osat kropastani. 

Ei, en ymmärrä itsensä ruskettamista pakkomielteisesti. Minua ei haittaa, vaikka niskassa on rajat bikineistä tai jalkani ovat vaaleammat kuin käsivarteni.

Tavallaan ymmärrän, koska kaikkeen voi jäädä koukkuun ja omasta mielestänikin ruskettunut (normaalisti ruskettunut) iho on kaunis.

Itse en ota aurinkoa ollenkaan, mutta joo, ymmärrän kyllä.

Jos ihminen halveksii afrikkalaistaustaisia ihmisiä mutta haluaa itse olla mahdollisimman ruskea, silloin en ymmärrä.

Minä en ota aurinkoa tai yritä ruskettua, mutta ihoni pigmentti vain sattuu olemaan sellainen, että hetki auringossa saa ihoni näkyvästi ruskettumaan. Eli minun pitäisi viettää kaikki aurinkoiset ilmat sisällä, jotten ruskettuisi.

Onneksi ruskettunut iho on mielestäni paljon kauniimpi kuin kalpea iho ja onneksi minulla rusketus säilyy ihan itsestään yli talven, joten solariumiin tai itseruskettaviin ei tarvitse sortua, jos haluaa olla ruskea.

Rusketuspillerit ovat tehokkaita. Näitä on mytania, sunkissed ja vastaavia

http://hyvinvointishop.com/