Kohtaako omat arvosi ja ammattisi?

Halusin pyrkiä alalle, jossa voisin vaikuttaa parempaan suuntaan. Nyt on kuitenkin vuosien myötä alkanut paljastua todella ikäviä asioita tästä alasta (eikä näitä tiedä hirveästi kukaan alan ulkopuolinen vieläkään).



Olin töissä yhdessä yrityksessä, missä minun käskettiin tehdä ihan laittomia juttuja pomon taholta. Lähdin 3 viikon jälkeen kävelemään ja sain hirveät uhkaukset kaupan päälliseksi (joita kukaan ei tietenkään ollut todistamassa).



Ja ette varmasti arvaa yritystä, on niin puhtoinen ulos päin..

pyrin noudattamaan ekologista elämäntapaa niin pitkälle kun se on mahdollista näin yksilötasolla.



olen kuitenkin töissä lentoyhtiössä.

ja sen asiakkaille. Pidemmän päälle rahan tekeminen alkoi puuduttaa ja nyt opiskelen alaa, jossa arvostetaan pehmeitä arvojakin.

Tai ei ainakaan niiden, jotka on kirjattu arvoiksi. Käytännön arjessa raha puhuu monessa asiassa pikkuisen liikaa, vaikka yritetään olla niin humaaneja.

Kova-kova bisnesmaailma ei tunne muita kuin rahallisia arvoja.



Niitä toki puetaan laadun/kestävän kehityksen/etiikan kaunopuheisiin, muta totuus on se että viime kädessä money talks.

Mä ainakin ajattelen tätä. En haluaisi mennä esimerkiksi tupakka- tai aseteollisuuteen töihin. Sinänsä minua ei haittaisi olla kulutustavaroita valmistavassa tai kaupassa yrityksessä töissä, vaikka välillä mietinkin sitä että luodaan ihmisille turhia tarpeita.



Jos yrityksen omaa henkilökuntaa kohdeltaisiin huonosti, niin sitä en kyllä kauaa katselisi. Tosin kyllä äänestäisin jaloillani ja vaihtaisin duunia, enkä todennäköisesti tekisi juuri muuta.

Tuntuu, että minua ei oikein moraaliongelmieni kanssa ymmärretä alallani (tulee jotenkin olo että mussa olisi vikaa kun asiat vääristyy kun tarpeeksi moni " uskoo tekevänsä oikein" ).



Esim. jos olisin tupakkateollisuudessa töissä minua paheksuttaisiin ja olisin huono työntekijä jos sanoisin, että ihmisille ei saa valehdella tupakan riskeistä.. Vähän sama alallani, kukaan ei pidä totuudentorvista, jotka haluaisivat parantaa työn moraalista puolta..



Pitäisiköhän vain luovuttaa kun tuntuu, että uin vastavirtaan? Toisaalta jos luovutan ei mitään hyvää ainakaan tapahdu.

työtä. Sikäli olen onnekas että ammattini on omasta mielestäni arvokas ja tärkeä, ja voin pyrkiä aina tekemään oikein. Siinä tietenkään aina onnistumatta. Mutta siis kyllä minulle se on tärkeä osa työmotivaatiota että arvostan työtäni.

on onneks erittäin hyvä moraalinen työpaikka, montaa parempaa tuskin löytyy. Omat arvot kyl kohtaa hyvin. Tiettyjä lieveilmiöitä on mut niihinkin yritys suhtautuu vakavasti