Lue keskustelun säännöt.
"Hyvästä" suhteesta eroaminen
16.06.2014 |
Olen 20v. ja seurustellut jo 5 vuotta samanikäsen miehen kanssa, joka kohtelee minua hyvin ja rakastaa syvästi. Tässä olisi hyvä ihminen, jonka kanssa rakentaa elämää eteenpäin, pidän hänen perheestään, ystävistään jne. Itse en kuitenkaan tunne kovin voimakasta yhteyttä välillämme vaikka arvotkin kohtaavat ja seksi on hyvää. Ihastun välillä muihin miehiin, mitenkään en ole näissä ihastuksissa kuitenkaan edennyt. Pelkään erota, koska mietin heitänkö hyvän miehen hukkaan. En myöskään haluaisi satuttaa miestäni, sillä tiedän että ero oliso hänelle todella kova paikka:(
Kommentit (34)
Älä eroa.
T. Vanha täti jolla piiiitkä elämänkokemus
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sulle/teille on nyt tullu se vaihe, että alkuhuuma on laantunut, kaikki on ihan hyvin ja kivasti, mutta kaipaat jännitystä. Teidän täytyy viettää aikaa yhdessä, tehdä samoja asioita yhdessä kuin suhteen alkuaikoina ja löytää sieltä se kipinä uudestaan.
Samaa paskaa se on kaikkien kans. Ehkä vielä tylsempää ja paskempaa. Kyllä sä totut yllätyksettömyyteen ajan kans.
Entäs jos tuntuu, etten ole koskaan ollut syvästi rakastunut mieheeni? Pidän hänestä paljon, mutta rakkaudesta en tiedä...
Olet kovin nuori ja pitkähkö suhde jo takana, kuitenkin ilmeisen toimiva suhde. Hienoa! Jossain vaiheessa varmasti tulee itsenäistymisen tarve. Siis se, että saat olla oman elämäsi herra. Kasvat ihmisenä ja opit itsestäsi uutta olemalla hetken itsekseen.
Älä vain sen takia jätä eroamasta, ettet uskaltaisi tai pelkäät miten toinen suhtautuu eroon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eroa.
Olette solmineet parisuhteen vielä ollessanne teinejä. Maku kumppanin suhteen muuttuu aikuisena.
Et ole viettänyt itsenäistä elämää yhtään. Itsensä oppii tuntemaan parhaiten olemalla yksin. Ehdit vuosikausia tehdä vapaasti haluamiasi asioita ja löytää uuden kumppanin ja saada lapsia.
Sama täällä.. Erosin nyt lauantaina 4 vuoden suhteesta. Olen 22v, mies myös.
Suhde oli semmoinen ihan ok, ei riidelty melkein koskaan, molemmat mukavia ja rauhallisia persoonia, tykättiin paljon samoista asioista yms.
Kuitenkin ero tuntuu oikealta ratkaisulta, vaikka minulla on miestä jo nyt ikävä ja erottiin sovussa. Mies kuitenkin sanoo rakastavansa eikä meinaa millään päästä yli, olen hänen unelmiensa nainen, ja minusta tuntuu pahalta hänen puolestaan. Hänelle ei kelpaa kukaan muu.
Itse rakastuin toiseen mieheen (tunnettu vuosia vuosia........ei mikään uusi tuttavuus siis) ja minun oli vaikeaa suhteessani näyttää rakkautta poikaystävälleni, josta kuitenkin välitin ja välitän edelleen paljon. Poikaystäväni huomasi tämän, etten ollut suhteessa ns. täysillä mukana, kun hän halusi muuttaa yhteen yms.
Tulevaisuus näyttää silti paremmalta tämän toisen miehen kanssa (esim. samanlainen rahankäyttö, huumorintaju, tyyli, käytöstavat, ottaa minut paremmin huomioon, vähemmän itsekäs yms, minua pidempi, urheilullisempi, auttavaisempi).
Eksäni ei tiedä että rakastuin toiseen, enkä halunnut kertoa, koska hänellä muutenkin ollut hankalaa luottaa naisiin ilmeisesti....
Onneksi erosimme sovussa ja saimme keskusteltua,vaikka olisin kaivannut keskustelua suhteeseen jo aiemmin enemmän ja monta kertaa siitä mainitsinkin.
N. vuoden pohdin erotako vai ei hyvästä miehestä, mutta ero tuntuu parhaalta vaihtoehdolta jos mies ei tunnu oikealta....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskon, että pystyt selvittämään ongelmasi eroammattakin. Anna suhteelle aikaa ainakin kaksi vuotta lisää ja tutkaile itseäsi ja puolisoasi. Seuraava vaihe voisi olla entistä syvempi rakastuminen.
[quote author="Vierailija" time="16.06.2014 klo 20:23"]Uskon, että pystyt selvittämään ongelmasi eroammattakin. Anna suhteelle aikaa ainakin kaksi vuotta lisää ja tutkaile itseäsi ja puolisoasi. Seuraava vaihe voisi olla entistä syvempi rakastuminen.
[/quote] Kaksi vuotta tuntuu kyllä pitkältä ajalta noin nuorelle ihmiselle
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä mies, hyvä seksi...en vaihtaisi pois. Keksi jotain muuta.
Mä en halua uutta miestäkään, mutta pelottaa, että joku toinen jalat alta ennemmin tai myöhemmin. Pitääkö tässä iässä jo luopua toiveista romanttisesta rakastumisesta. Tuntuu, että olen pitkälti valinnut mieheni rationaalisesti ja turvallisuutta tavoitellen kuin rakkaudesta. Lapsuuteni oli epävakaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.06.2014 klo 20:35"]Mä en halua uutta miestäkään, mutta pelottaa, että joku toinen jalat alta ennemmin tai myöhemmin. Pitääkö tässä iässä jo luopua toiveista romanttisesta rakastumisesta. Tuntuu, että olen pitkälti valinnut mieheni rationaalisesti ja turvallisuutta tavoitellen kuin rakkaudesta. Lapsuuteni oli epävakaa.
[/quote] tämä siis ap.
[quote author="Vierailija" time="16.06.2014 klo 20:35"]Mä en halua uutta miestäkään, mutta pelottaa, että joku toinen jalat alta ennemmin tai myöhemmin. Pitääkö tässä iässä jo luopua toiveista romanttisesta rakastumisesta. Tuntuu, että olen pitkälti valinnut mieheni rationaalisesti ja turvallisuutta tavoitellen kuin rakkaudesta. Lapsuuteni oli epävakaa.
[/quote] rakkautta ei ole olemassakaan! Typerä tyttö pidä hyvä mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.06.2014 klo 20:40"][quote author="Vierailija" time="16.06.2014 klo 20:35"]Mä en halua uutta miestäkään, mutta pelottaa, että joku toinen jalat alta ennemmin tai myöhemmin. Pitääkö tässä iässä jo luopua toiveista romanttisesta rakastumisesta. Tuntuu, että olen pitkälti valinnut mieheni rationaalisesti ja turvallisuutta tavoitellen kuin rakkaudesta. Lapsuuteni oli epävakaa.
[/quote] rakkautta ei ole olemassakaan! Typerä tyttö pidä hyvä mies.
[/quote] Näinkö se tosiaan on?
Kyllä se siitä iloksi muuttuu. Tehkäö lapsia, kihlat? Jotain piristystä?
Ei kannata mennä kihloihin noin epävarmana...
T. 9
Olet vain kerran nuori. Älä kuuntele näitä katkeria kurpattajia, rakkautta on maailma täysi, ja 20-vuotias nuori nainen suorastaan rypee siinä.
Jos saisin muuttaa yhden asian omasta nuoruudestani, en tuhlaisi niin monta vuotta tylsään ja pikkusieluiseen mieheen, jonka silloisella vähällä elämänkokemuksellani kuvittelin olevan kiinni pitämisen arvoinen.
En ole varma haluanko lapsia tai naimisiin yhtään kenenkään kanssa, joten nuo lapsi- ja kihlaideat nyt ei lainkaan innosta
Muihin ihastuminen on ihan normaalia, vaikka seurustelisi unelmien prinssinsä kanssa. Jos nyt vaihtaisit miestä, niin neljän-viiden vuoden jälkeen (kun suhde on "arjistunut" hieman) alat taas ihastua muihin. Hyvää suhdetta ja miestä ei kannata heittää menemään ihastusten vuoksi, jos teillä on kuitenkin tunteita välillänne.
Minä ainakin saan ihastumisesta iloa ja energiaa omaan mieleeni, kun arki tuntuu tylsältä ja tasaiselta. Sitten taas jonkin yhteisen treffi-illan tai reissun aikana hullaannun enemmän mieheeni ja ihastukset jäävät mielestä. Se on elämää se. Et sinä sinkkunakaan tekisi jokaisen ihastumisen eteen "tositoimia", se kannattaa muistaa. Nauti ihastumisesta, ja suunnittele samalla jotain piristävää sinulle ja kumppanillesi. Toki erota voit, mutta jos on vähänkin tunteita miestä kohtaan jäljell, niin tulet todennäköisesti katumaan vanhempana eroa. Mitä tarkoitat yhteyden puuttumisella? Ja oletko varma, ettet ole vain esimerkiksi omaan elämääsi kyllästynyt ja haluaisit tehdä jotain aiuvan itsenäistä? Sitähän voit tehdä, vaikka seurusteletkin. Sellainen mies, jonka kanssa tunteet kolahtaa, arki on hyvää, seksi toimii ja ystävät ja sukulaiset on kivoja, tulee oikeasti vastaan vain kerran elämässä. Toki jos "yhteyden puuttuminen" tarkoittaa tunteiden puuttumista kokonaan, niin siinä täytyy jo eroakin miettiä, mutta senkin voi tehdä ajan kanssa rauhassa, niin että ensiksi yrittää elvyttää suhdetta.
Ketään ei kiinnosta?