Lue keskustelun säännöt.
Miltä me perheenä kuulostetaan? Rehellisiä mielipiteitä!
23.09.2013 |
Tapasimme/tutustuimme kun minä olin 18 ja mies 30, meistä tuli kavereita.
Aloimme seurustelemaan pari vuotta tuon jälkeen eli ikäluokkamme oli sillon jotain 20/32.
21-vuotiaana muutin miehen kanssa yhteen.
22-vuotiaana aloin odottamaan meidän ensimmäistä lasta, 23 olin kun muksu synty ja mies oli 35v kun hänestä tuli isä.
Meillä synty toinen lapsi 5-vuotta esikoisen jälkeen, eli minä sitten 28v ja mies 40v kun tulimme toisen kerran vanhemmiksi.
Miehellä ei lapsia edellisistä liitoista.
Tosin mekin mentiin tuossa kun minä 25v ja mies 37 niin naimisiin.
Miehelläni on myös entinen päihde/rikostausta/on ollut vankilassa. Itse ihan kunnon kansalainen, käyn normaalissa perus työssä. Ei päihdeongelmia tai rikostaustaa.
Tuli vaan mieleen, kun niin samanlaiselta kuulosti tuo yks perhe joka tänne kirjotti. Ihan kuin meidän kaimoja olisivat melkein olleet!
Kommentit (13)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei viitsi kirjoittaa mitä mieltä rehellisesti on, koska huomenna kuitenkin itket täällä vielä kymmenillä aloituksilla, kuinka ilkeitä palstamammat ovat, kun eivät ihailekaan sinua.
Näinhän kävi sen 47v mamman kans, joka halusi rehellisiä miepiteitä. Vollotti vissiin kymmenen loukkaantunutta aloitusta aiheesta sen jälkeen
Kuulostaa alemman keskiluokan perheeltä. Kouluja ei ehkä ole käyty paljoa ja työ duunarityötä. Tulot n. 30-50 000 vuodessa. Lapset ihailee isäänsä. Äiti vähemmän auktoriteetti. Melko perinteinen jako kotitöissä. Lapset harrastaa melko vähän, kuten muutkin. Isällä satunnainen liikuntaharrastus työporukassa. Ulkomailla ei ole juuri käyty, kielitaitoa ei paljoa ole. Autona Toyota tai Opel.
Ajattelen, että voihan tuo toimia, mutta riskejä on. Ajattelen, että olet ehkä huonon lapsuuden vuoksi tyytynyt linnakundiin. Nythän hän voi olla muuta jo toki.
Ihanalta perheeltä kuulostatte :) Menneisyys on menneisyyttä, sitä ei voi enää muuttaa, mutta se tekee ja muokkaa meistä sellaisia ihmisiä kuin olemme. Tulevaisuuteen voimme vaikuttaa, teilläkin mies on ainakin näennäisesti muuttanut elämänsä suuntaa. Toivottavasti pysytte toistenne tukena myös vaikeiden aikojen yli - myös miehen mahdollisen uuden päihdekierteen (päihdeongelma on elinikäinen sairaus).
Onnea ja menestystä teille!
ps. Te taidatte olla meidän serkkupariskunta, meillä on hyvin samanlainen asetelma kuin teillä ikäeroa myöten - tosin me olemme hieman nuorempia ja yhteisestä lapsesta uskalletaan vasta haaveilla. ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.09.2013 klo 17:56"]
Kuulostaa alemman keskiluokan perheeltä. Kouluja ei ehkä ole käyty paljoa ja työ duunarityötä. Tulot n. 30-50 000 vuodessa. Lapset ihailee isäänsä. Äiti vähemmän auktoriteetti. Melko perinteinen jako kotitöissä. Lapset harrastaa melko vähän, kuten muutkin. Isällä satunnainen liikuntaharrastus työporukassa. Ulkomailla ei ole juuri käyty, kielitaitoa ei paljoa ole. Autona Toyota tai Opel.
[/quote]
Tiesitkö, että suurin osa linnakundeista on kouluttautunut istumisaikanaan? Lukion ovat käyneet "kaikki" yli 3v istuneet. Mahdollisuuden mukaan sitten suoritetaan muitakin kouluja. T. vanginvartija
Tuskinpa meillä olisi kauheasti mitään yhteistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noh, jos ei vielä ole uusinut rikoksia, niin tuskin enää uusiikaan. Silti, linnakundiksi paljastuva mies saisi mut juoksemaan ja lujaa. Koska rikollista käyyäytymistä edesauttavat temperamenttipiirteet ovat jossain määrin periytyviä, teidän täytyy kiinnittää kasvatuksessa erityistä huomiota lasten impulssikontrollin kehittämiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottakai meillä lapset kasvatetaan parhaimman mukaan. :) Ei meillä lapsia rikollisiksi kasvateta/opeteta. Tai muutakaan mitään sellasta. Kiusaamisen suhteen tulee kanssa esimerkiksi olemaan nollatoleranssi, jota kohtaan mie oon hyvin vahva, sillä itse jouduin lapsuudessa kokemaan kiusaamista ja sitten kun ei ollut hyviä vanhempiakaan (toinen alkoholisti, toisella kaksisuuntainenmielialahäiriö) niin mie pyrin kaiken keinoin siihen että oltaisiin lapsillemme ne maailman parhaat vanhemmat ja niillä ois hyvä, onnellinen ja tasapainonen perhe ja vanhemmat jotka rakastaa toisiaan ja lapsia ja näyttää kanssa sen!
OT,
mutta onko mies löytänyt töitä?
Jos teillä on hyvä arki keskenänne, niin kaikkihan on hyvin riippumatta siitä mitä muut teistä ajattelevat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No nyt on pakko paljastaa sen verran, että oikeasti menimme vuosi ensimmäisen lapsemme syntymästä eli kun minä olin 24 ja mies 36 niin naimisiin..
Ja toinen lapsemme syntyi puolestaan sillon kun minä 26 ja mies 38.
Halusin pikkusen muokata noita kohtia että ei tunnistettaisi kun edellisessä ketjussa pohti siellä joku että hei minähän tiedän tuollaisen yhden pariskunnan...
Mutta kun tuossa itse maiskuttelin ja mietin, niin mitäpä se haittaisi vaikka joku tunnistaisi meidät! :)
Tämä muutos nyt tuskin kauheasti teidän ajatuksia kuitenkaan meistä muuttaa...
Niin ja on mies saanut töitä. :)
Ette miltään, tavallisilta poislukien miehen tausta.