Lue keskustelun säännöt.
Mä kyllä tykkään lapsista tosi paljon
16.11.2013 |
itseasiassa niin paljon, että mun mielestä niistä jokainen ansaitsee parhaan mahdollisen äidin, ja koska tunnen itseni hyvin, voin myöntää etten sellainen olisi.
Olen hyvin peruslaiska ja saamaton ihminen, en jaksaisi touhuta lapsen kanssa, enkä viedä puistoon, harrastuksiin jne. En jaksaisi olla jatkuvasti käytettävissä. makaisin vaan sohvalla katsomassa telkkaria ja ignooraisin lapsen. En myöskään jaksa jatkuvaa lapsesta lähtevää ääntä ja touhua kovin kauaa. Mä myös tykkään nukkua iltapäiviin asti, ja olen kärttyisä jos joudun jatkuvasti heräämään kauhean aikaisin.
Mun miehellä on lapsi, jonka kanssa olen ollut tekemisissä ihan syntymästä asti. Lapsi on meillä joka toinen viikonloppu. Sen yhden viikonlopun jaksan viedä lasta puistoon, leikkiä, lukea, herätä aamulla, paistaa lettuja ja olla lapselle läsnä, mutta kun lapsi sunnuntai-iltana lähtee, huokasen helpotuksesta kun tulee hiljaista, eikä tarvitse kokoajan olla läsnä jollekin. Siinä on ihan tarpeeksi lasta minulle, kun kaksi viikonloppua viikossa saa olla "äitinä".
Olen aina tykännyt lapsista tosi paljon, ja pienestä asti oli itsestäänsenvyys, että haluan monta lasta. Nyt aikuisiällä olen kuitenkin tullut siihen lopputulokseen, että en jaksaisi olla hyvä äiti, ja mulla olisi jatkuvasti huono omatunto siitä. Tietysti myös lapsi kärsisi. Mies on ihansama-kannalla, eli ei välttämättä halua enempää kun yksi jo on, mutta olisi kuitenkin valmis vaikka heti jos minä haluisin.
Kommentit (3)
Olen kade. Mä olen ihan kurkkuani myöten täynnä tätä äitiyttä. Jaksaisin noita ehkä juuri sen yhden viikonlopun. Lapset on varastaneet mun elämän ja mä haluaisin sen jo takaisin. En jaksa odottaa, että ne muuttaa omiin koteihin.
terv. myös kolmen äiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen vähän samassa tilanteessa siinä, että miehen lapset ovat meillä joka toinen viikonloppu. Itse en kuitenkaan voi väittää olevani kovin lapsirakas. Lapsen satunnainen kränäily rasittaa, eikä hän vaikuta olevan kiinnostunut muodostamaan minuun sen syvällisempää suhdetta. Miehelle hän on tietenkin hyvin tärkeä, ja olen iloinen heidän suhteestaan. Sellaiset kohteliaan etäiset välit riittävät meille tässä vaiheessa.
Mutta ei tosiaan lapsia minulle ikinä.
Sun kannattaa nyt miettiä asiaa ettet kiupile asian kanssa sitten kun on myöhäistä ja tulisitkin toisiin aatoksiin. Toisaalta nostan sinulle hattua että ajattelet asiaa järjelläkin!
t. 3 lapsen äitee