Unohtunut sukulainen soitti tänään.

Ihminen, jonka kanssa lapsena olin tosi paljon tekemisissä, mutta joka jäi jonnekin matkan varrelle.

Olen ollut aivan haltioissani koko illan, joku näki vaivaa etsiä minut, joku oli ajatellut minua..

Tekee muuten hyvän mielen tuollainen puhelu vanhalta tutulta kaukaisuudesta.

Miksihän sitä aina itse niin arastelee ottaa johonkin entiseen tuttuun yhteyttä? =)