Mikä on ollut lastesi "ihanin ikävaihe"?

Esikoiseni on nyt 5-vuotias ja toinen lapsi syntyy joulukuussa. Minä niiiiin nautin ja rakastan tätä pikkulapsiaikaa, oikeastaan voisin sanoa, että pojan täytettyä 3-vuotta ja siitä tähän asti on ollut ihaninta aikaa elämässäni. Tottakai vauva-aikakin oli omalla tavallaan ihanaa, muttei voita tätä mikä nyt on. Nyt jo haikein mielin mietin, mitä sitten kun tämä vaihe loppuu... Kun äiti ei olekaan tuolle pojalle se ykkösjuttu, vaan kaverit ja muut meneekin edelle.... Kun äidin syliin ei enää juosta äidin tultua töistä kotiin.... Kun äiti ei saa enää halailla ja pusutella... Kuulostaa hassulta, mutta tavallaan suren sitä jo etukäteen. :) En missään nimessä kuulu niihin, jotka tekevät lapset äkkiä pois alta, että saa taas viettää omaa aikaa, vaan haluaisin että tämä pikkulapsiaika kestää kaaaauuuan. :) 

Mikä on teidän (varsinkin vanhempien lasten äitien/isien) mielestänne ollut ihaninta aikaa lastenne kanssa? Vai meneekö se niin, että "aina on hyvä hetki" omalla tavallaan? Tottuuko lasten kasvamiseen ja itsenäistymiseen ihan luonnostaan, vai jääkö kaipaamaan mennyttä? Säilyykö läheisyys lasten kanssa, vaikka se toki muuttaakin muotoaan heidän kasvaessa?

Tälläisiä pohtii lauantai-iltana kohta kahden pojan kolmekymppinen äiti. :)