Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Matikan kokeet kolmosella!
15.11.2013 |
Voi itkujen itku. Lapsella oli matikan koe ja Wilmaan oli ilmestynyt numero näkyviin. 7+. Koetta ei ole vielä saatu, mutta olen tosi huolissani. Ekasta kokeesta syksyllä sai 7,5 ja olin varma, että nyt menee paremmin. Eipä mennyt. Tulee ihan ahdistunut olo, kun miettii, että kaikki muut saa kasin tai enemmän. Eikä kyse ole, ettei lapsi tee tehtäviä ja keskity. On erittäin hyvä keskittyjä ja jokainen kerta tekee kotitehtävät. Minä vielä tarkastan ja selitän ne, jotka oli väärin. Eka koe meni vähän ohi, mutta tällä kerralla jopa luettiin siihen tavoitteena kasilla alkava numero. Katseltiin yhdessä sanallisia tehtäviä ja piirreltiin havainnointikuvia, jotta ymmärtäisi aina, mistä kyse.
Kyseltiin kertotaulua ja kaikkea, mutta huonommaksi meni vaan. En halua syyllistää lasta tästä, koska on muutenkin herkkä ja täydellisyyteen pyrkivä.
Harmittaa vaan niin pirusti. Tiedän, ettei lapsi ole kympin oppilas, mutta en vain voi ymmärtää, miten jo kolmosella ahkeruudella ja vanhempien osallistumisella tarvotaan seiskoissa, kun mitään oppimisongelmaa ei pitäisi olla.
Mitä ihmettä mä keksin tälle tilanteelle? Täytyy varmaan itse alkaa joka vkl ottamaan viikon asiat kertauksena uudelleen. Ei tarvi kymppiä saada tai edes ysiä, mutta tätä vauhtia ollaan muutamassa vuodessa todella pahoissa ongelmissa. Pystyn kyllä itse opettamaan paremminkin kuin luokanopettaja sekä sisällölisesti että pedagogisesti, mutta en haluaisi tehdä jo kolmosella koulusta kauheaa painetta. Sen lisäksi tämä minun pienimuotoinen opetus ei tuon enempää auta tässä vaiheessa.
Mies on niin natsi, vaikka itse on ollut meistä heikompi matikassa koulussa. Alkaa pian meuhkata ja toinen on niin ahdistuvainen muutenkin.
Onko teillä mitään kokemusta, miten tästä pitäisi jatkaa, jottei matikasta tule estettä elämässä? Ei tarvi hyvä olla, mutta sen verran pärjätä, ettei sen takia sulkeudu liian monet ovet.
Kommentit (6)
Siskonpojalla oli samanlaisia ongelmia, alkoivat juuri kolmosella. Hän pääsi pienryhmäopetukseen matematiikassa ja arvosanat alkoivat vähän parantua. Mitään oppimisvaikeutta ei hänellä todettu. Pojan oman opettajan opetustyyli ei vain toiminut pojan kohdalla ja pienryhmäopettaja osasi selittää asiat paremmin.
Todellinen läpimurto tapahtui siinä vaiheessa, kun alettiin pelata enemmän murtoluvuilla, eli joskus vitosella tai kutosella. Sen jälkeen muukin matikka alkoi sujua paremmin.
Vielä ei varmaankaan kannata huolestua, mutta hyvä että seurailet ja neuvot. Selitä asiat kotona omin sanoin uusiksi. Ehkä sinä osaat sanoa saman asian toisilla sanoilla ja lapsesi ymmärtää paremmin. Jos ongelmat jatkuu, pyydä rohkeasti apua koululta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhempien apu on korvaamaton ja opettajat arvostaa sitä. Omalla lapsella oppimisvaikeus ja saanut matikasta 7 ja 8. Sanallisesti tehtävät vaikeimpia meidän pojalle. Laskea kyllä osaa. Minun avulla poika saa hyviä numeroita eli enkusta 10 ja 10. Äikästä 9 ja 9. Ymppä 8. Älä vaan usko tuota kakkosta vaan auta lastasi ja pyydä tukiopetusta.
Ihanaa, ap, että olet tunnollinen vanhempi ja välität noin paljon lapsestasi! Kaikki ei tosiaankaan välitä. Ja jos lapsi on keskitasoa, ei koulussa voida oikein keskittyä siihen yhteen oppilaaseen kovin pitkälti, kun ei ole putoamassa kuitenkaan täysin kelkasta.
Voisiko tästä ohjelmasta olla apua matikan oivaltamisessa?
Joutuisitte itse hiukan satsaamaan... Olen itse vasta perehtymässä tuohon ohjelmaan, mutta hekä se voisi olla hyvä. Matikassahan onkyse nimenomaan matemaattisen ajattelun ja ongelmanratkaisukyvyn oivaltamisesta, ei yksittäisten tehtävien toistamisesta.
Erilaisten logiikkapelien pelaaminen voisi olla tukena.
Kiitos vastauksista. Täytyypä miettiä noita pelejä yhtenä tukitoimena. Ongelmanratkaisussa toki ongelmia, mutta mielestäni koko paletti hajoaa jo tähän asti olleissa peruslaskutoimituksissa. Peruslaskutoimitukset on kuitenkin koko alakoulun ydin. Toki nyt pääsääntöisesti osaa, mutta laskee vieläkin sormista ihan yksinkertaisetkin laskut. Sitten tulee se vaikeus, kun luvut on isoja ja on kiire.
Pakko kai alkaa kerran viikossa ottamaan "viikon kertaustunti". Täytyy vaan laittaa mies toisen lapsen kanssa johonkin, jotta saadaan rauhallinen aika sille. Ja mun pitää olla "moodissa", koska helposti olen tosi kiireinen ja kärsimätönkin. Miksi ihmeessä pystyn vieraan lapsen hitauteen suhtautumaan hymyillen, mutta oman kohdalla nousee melkein kauhu, "miksei se tajuu"?
Noin yleisesti ihmetyttää alakoulussa se "tarkastuskirja"-juttu. Sieltä käydään kopioimassa oikeita vastauksia ja vallan jää pois selitys/purkaminen, miksi lasku meni väärin. Parempi olisi, että lapset itse korjaisivat laskunsa miettien, eikä kopioiden. Niin kuin toimitaan yläkoulussa ja lukiossa. Tottakai se on helpompaa ottaa niin, kun on isot opetusryhmät, mutta ei se tarkastuskirjapolitiikkakaan oikein toimi. Mutta tää nyt ei ole syy tähän, koska aika moni alakoulun ope tekee samaa ja silti ne lapset saa sentään alakoulussa hyviä numeroita.
Alue: Aihe vapaa
Mitä jos antaisit lapsen itse opiskella. Sanot, että jos ei osaa, niin sitten pyytää apua. Tietysti läksyt voi tarkastaa, mutta ehkä sä selität asiat eri tavalla kuin opettaja, niin lapsi menee sekaisin.