Vanhemmat lyttäsivät minut täysin, muita saman kokeneita?

Minulla oli vanhemmat, joiden silmissä en koskaan ollut tarpeeksi hyvä. Tai no, isä ei koskaan vaatinut mitään ja äidille ei koskaan ollut mikään hyvä. Isä oli vähän tossun alla, äidistä kuoriutui vuosien varrella oikein kunnon alkoholisti. Koko lapsuuteni kuulin, että en osaa, en ole hyvä, en ole yhtä hyvä kuin äidin siskon tyttö (äidin kummityttö, jolle äiti on lapsuudestani lähtien sanonut testamenttaavansa kaiken kunhan hänestä aika jättää - minä en ansaitse penniäkään). Minulle on sanottu, etten ole mitään ja että kukaan ei minua tule haluamaan, koska olen niin vaikea. 

Jos jotain pyysin, tuli vastaukseksi ivallinen "ainahan sitä haluta saa". Hiljalleen lakkasin pyytämästä, ja opin, etten ansaitsekaan. Koulussa minulla meni huonosti, en todellakaan ollut se hiljainen suoriutuja, vaan hiljainen ja huonosti suoriutuva. Tuntuu, että sain vain jäädä jälkeen aina vain pahemmin, eikä kukaan puuttunut asiaan. Äiti muisti mainita kyllä, että et sinä mikään välkky kyllä ole. 

Äiti jätti meidät kun täytin 11, sitä ennen hän syytti minua siitä että isä petti häntä ystäväni äidin kanssa. Ystävääni hän pakotti katkaisemaan välit ja luki päiväkirjani ja piilotti ystävältä saamani kirjeet. Kun eron hetki tuli, äiti vei kaikki huonekalut mitä meillä oli, paitsi ne mitä oli minun huoneessnai. Teini-ikäni kuuntelin hänen puheitaan, hän piti minua huorana joka iskee jokaisen vastaan tulevan miehen. Jos erehdyin vaikka mainitsemaan kesätyöpaikan pomon nimen (mies) oli äidin ensimmäinen kysymys että olenko minä jo yrittänyt iskeä häntä.

Haaveilin huonosta koulumenestyksestä huolimatta lääkärin ammattista, mutta.... kukaan ei auttanut pärjäämään koulussa ja isän sanat: se vaatisi kyllä lukupäätä (luin kyllä, mutta romaaneja) ja äiti: sinusta ei siihen työhön ole. Kun kysyin, että mihin minusta sitten on, molemmat vastasivat tahoillaan että "en minä tiedä, kai sellainen pitää jokaisen itse tietää".

Huokaus... täällä minä edelleen rämmin, koulutusta ei ole, paniikkihäiriö ja järkyttävä suorituskammo ja auktoriteettipelko kyllä on seurana. Ja masennus, totta kai.