Miksi nautin ainoastaan huomiosta?

Muuttumalla mieheksi voisit päästä eroon huomionkipeydestä?

Juuu ei ole suunnitelmissa muuttua mieheksi ! Muutun kyllä tosi väliinpitämättömäksi ja hiljaseks ja keskityn ihan muihin juttuihin. Ja ei tee mieli edes olla samassa tilassa, koska ärsyttää:D

AP

eikö kukaa muu oo huomionkipeä? 

Todella vaikea sanoa tuohon mitään, koska itse olen toisesta ääripäästä. Kai sun pitäisi miettiä vähän syvemmin mistä tuo huomion keskipisteenä olemisen tarve kumpuaa. Mitä tunteita sä koet, kun olet huomion keskipisteenä? Koetko esim. että sua ihaillaan vai mikä se juttu on mitä saat huomion keskipisteenä olemisesta?

Ihailluksi tulemisen tarvettahan tuo on.

Onko ne sun työkaverit miehiä vai naisia? Jos ne on miehiä, niin voit hyvinkin olla mustis, kun taloon tulee uusi (hehkeä) nainen. Oletko tottunut pätemään ulkonäöllä ja viehättävällä käytöksellä? Miten työtaitojesi laita mahtaa olla? Voisitko päteä mieluummin niillä?

Kyökkipsykologin arvio voisi olla, että olet lapsena jäänyt ihailua vaille? Ihailiko isäsi sinua? Oliko sinulla sisaruksia, joiden kanssa piti kilpailla?

[quote author="Vierailija" time="26.11.2013 klo 18:13"]

Muuttumalla mieheksi voisit päästä eroon huomionkipeydestä?

[/quote]

Mä tunnen monta sairaalloisen huomionkipeää miestä.

[quote author="Vierailija" time="26.11.2013 klo 18:51"]

Ihailluksi tulemisen tarvettahan tuo on.

Onko ne sun työkaverit miehiä vai naisia? Jos ne on miehiä, niin voit hyvinkin olla mustis, kun taloon tulee uusi (hehkeä) nainen. Oletko tottunut pätemään ulkonäöllä ja viehättävällä käytöksellä? Miten työtaitojesi laita mahtaa olla? Voisitko päteä mieluummin niillä?

Kyökkipsykologin arvio voisi olla, että olet lapsena jäänyt ihailua vaille? Ihailiko isäsi sinua? Oliko sinulla sisaruksia, joiden kanssa piti kilpailla?

[/quote]

Enimmäkseen toki miehiä ja heidän huomiota/ihailua selvästi tarvin ja kaipaan. Olen hyvä työssäni, tiedän sen ja olen myös saanut esimieheltä palautetta. Työpaikallamme jutellaan paljon ihan töidenkin takia, niin ihan työtilanteissa olen saanut tätä huomiota esim. vitsailemalla heidän kanssaan. Aina ku sijainen on poissa, niin olen taas saanut normaalisti huomiota.

Lapsuus kysymykseen en osaa vastata, mut itsekin tätä käyttäytymistä pohdin. En ole siis seurustellut yli vuoteen, eli kotona ei tule huomiota samalla tavalla ku ennen. Siksiköhä olen niin "mustis", koska ainoa huomion saanti on nyt vähentyny juuri toisen naisen takia :-D aaarhg. haluan eroon tästä tunteesta, koska ihan typerää.

Oletko tottunut muuten elämässäsi siihen, että ihmiset/miehet ihailevat sinua? Tuntuuko tämä uusi nainen jotenkin kilpailijalta tässä suhteessa, tai pelkäätkö jotenkin muuttuvasi merkityksettömäksi? Tai vaihtoehtoisesti oletko jossain vaiheessa ollut huomaamaton ja siksi nykyään koet huomion saamisen tosi tärkeäksi itsetunnon kohottajaksi?

5

[quote author="Vierailija" time="26.11.2013 klo 19:16"]

Oletko tottunut muuten elämässäsi siihen, että ihmiset/miehet ihailevat sinua? Tuntuuko tämä uusi nainen jotenkin kilpailijalta tässä suhteessa, tai pelkäätkö jotenkin muuttuvasi merkityksettömäksi? Tai vaihtoehtoisesti oletko jossain vaiheessa ollut huomaamaton ja siksi nykyään koet huomion saamisen tosi tärkeäksi itsetunnon kohottajaksi?

5

[/quote]

Kyllä, pelkään, että en olisi enään yhtä tärkeä työkavereilleni eli merkityksettömäksi tosiaan.

En ole ikinä ollut esim. kouluaikoina mikään hiiri, mutta en se "suosituin". Olin se tavis, mutta kuitenkin kaikkien kanssa toimeentuleva. Työpaikkoja on ollut monia ja olen aina nauttinut työstäni, mutta nyt on ekaa kertaa tää tilanne. Ei huvita edes mennä töihin, jos tiedän sijaisen olevan siellä. Ja siksi tuntuu pahalta, koska hän oikeesti tosi mukava ja hauska! Tunnen, että olemme liian samanlaisia.

Onko sulla paljon naiskavereita vai koetko naiset helposti kilpailijoiksi?

Niin ja tuo ajatus siis heräsi siitä, kun itse varmaan vaan innostuisin, että jee, uusi mukava ja hauska työkaveri jonka kanssa voisi jopa ystävystyäkin ehkä (jos siis olisimme tosi samanlaisia).

11 (joka on 5)

Vapaa-ajan lähimmät kaverit on kaikki naisia. Ja haluisin tutustua häneen, mutta en vaan ole pystynyt. Jos olemme kahden niin juttelemme paljonkin. Mutta tuntuu, että hänkin on kiinnostunut enemmä näistä miehistä:-D -ap

^^

No voi jeesus miten lapsellista. Se on sentään hienoa, että tiedostat asian itse. Huonosta itsetunnostahan tuo johtuu. Ei muutakun otat uuden työkaverisi porukkaan mukaan ja heität vitsiä siinä missä ennenkin muiden työkamujes kanssa. 

Tämä mua on aina ihmetyttänyt huomiohuorissa: kuvitteleeko ne tosiaan, että kaikki muut ihailevat, kun katsovat/joutuvat katsomaan jotain "keskipistettä". Ehkä se huomion tarve hieman tasaantuisi, jos huomion vonkaajat kuulisivat sen, mitä muut todellisuudessa ajattelevat.

Toinen asia, mikä on ihmetyttänyt: mitä niin ihmeellistä jossakin tyypissä on, että muiden pitäisi herkeämättä huomioida tämä. Harvassa ihmisessä on mitään niin mielenkiintoista. Huomiohuorat ovatkin useimmiten energiasyöppöjä ja melkoisen tylsiä. Semmoisia kuplia, jotka haluavat täyttyä muiden ihmisten energialla.

[quote author="Vierailija" time="26.11.2013 klo 22:10"]

Tämä mua on aina ihmetyttänyt huomiohuorissa: kuvitteleeko ne tosiaan, että kaikki muut ihailevat, kun katsovat/joutuvat katsomaan jotain "keskipistettä". Ehkä se huomion tarve hieman tasaantuisi, jos huomion vonkaajat kuulisivat sen, mitä muut todellisuudessa ajattelevat.

Toinen asia, mikä on ihmetyttänyt: mitä niin ihmeellistä jossakin tyypissä on, että muiden pitäisi herkeämättä huomioida tämä. Harvassa ihmisessä on mitään niin mielenkiintoista. Huomiohuorat ovatkin useimmiten energiasyöppöjä ja melkoisen tylsiä. Semmoisia kuplia, jotka haluavat täyttyä muiden ihmisten energialla.

[/quote]

joo-oo, ehkä oon hiukan huomiohoro :D mut jos saan siitä energiaa, niin miks en heittäis välillä läppää työkavereiden kanssa? Ja en todellakaa ole ekana missään vetämässä showta, kunhan juttelemme ja pidämme hauskaa millon kenenkin kustannuksella.

Ja tiedän kyllä mitä ainakin suurin osa ajattelee minusta, koska sen ovat myös kertoneet. Ja positiivisia asioita ne ovat olleet. 

Ongelmani ei ollut minun huomiohoroiluni, vaan se että miten kestän sen, että muut ovat tällä hetkellä innostuneita uudesta henkilöstä. Ehkä tää tästä tasottuu, mut nyt kuukauden tätä katelleena niin alkaa jo kyllästyttää oma käytös ja mieli. -ap

Eräs työkaverini on juuri tuollainen, aina pitää olla huomion keskipisteenä joka asiassa. Luulee, että kaikki tykkäävät hänestä ja aina selostaa, miten kahvihuoneessa oli taas niiiin kivat keskustelut sen ja sen ihmisen kanssa. Tosiasiassa kukaan ei oikein jaksa häntä, mutta ei kehtaa sitä suoraan sanoakaan, eikä hän sitä itse mistään hienovaraisista vihjeistä tajua, vaan änkeää joka ikiseen keskusteluun väkisin mukaan. Ja itse tosiaan luulee olevansa niin suosittu. Ehkä ap:n työpaikan sijainen on niille työkavereille mukavaa vaihtelua ja siksi niin suosittu.

aah huomio on ihanaa ja tiedän ap NIIIIN mistä puhut! Mulla autto ku rupesin harrastaan teatteria :) ! 

Olet kyllä ap nolo. Kasva aikuiseksi!

Olet ap löytänyt kipeän kohdan itsestäsi, joten tässäpä sinulle oiva tilaisuus tarttua härkää sarvista ja hakeutua juttelemaan ongelmastasi asiantuntijan kanssa. Muille tuo asia on saattanut olla jo kauan, koska yleensä se näkyy kauas ja heijastuu kiukutteluna, kiusaamisena ym.

Tiedän kaltaisiasi ihmisiä, ja suoraan sanottuna, jos ihminen on niin lapsellinen ja jotenkin keskeneräinen, ettei pysty tulemaan toimeen tuollaisen halunsa kanssa olla kaiken huomion keskipisteenä, hän on erittäin ikävä, hankala ja jopa vastenmielinen henkilö. Sinun täytyy joko työstää itse asiaa ottamalla täysin uusi, välittävä ja ystävällinen asenne tuohon ihmiseen, jolloin et koe häntä kilpailijana, tai painella terapeutin luo. Tai sitten painit koko elämäsi ongelmasi kanssa ja yrität epätoivoisesti aina kalastella huomiota ja teet kiusaa toisille samalla.

Huomiohakuisuus saattaa muuten olla jopa persoonallisuushäiriötasoista ja oire sellaisesta, eli kyse ei ole aina pienestä jutusta.