Mun sijainen on suositumpi työkaveri kuin minä

Ikävä tilanne, eikä tollasta kannata jäädä katsomaan ja itseään hajoittamaan. Etsi uusi paikka hoitovapaan aikana.

Oliko sijainen sosiaalisempi ihminen kuin sinä eli jutteliko kaikille?

Ei kai kukaan sentään vakituista työpaikkaa tästä syystä jättäisi?

ap

Itse olin aikoinaan työpaikallani paljon pätevämpi ja ahkerampi kuin se naikkonen ketä sijaistin. Ihmiset olivat esimiestä myöten ihan siipeensä saaneita kun se ketä sijaistin tuli takaisin ja sijaisuus päättyi.

Minulle jopa annettiin paljon laajempi vastuualue kuin mitä, sille ketä sijaistin oli koskaan annettu. Lisäksi kykenin hoitamaan sellaisetkin työtehtävät mitä se ketä sijaistin ei koskaan pystynyt hoitamaan.

Varmaan se ketä sijaistin oli hommaansa riittävän hyvä, mutta nähdessään miten hyvä itse olin monille tuli suru puseroon yhteistyön päättyessä. Esimieskin sanoi minulle kahden kesken ihan suoraan, että hän on surullinen siitä, että ei voi tarjota minulle kuin määräaikaisuuden ja jos hän voisi hän ottaisi minut ilomielin vakituiseksi.

Onhan se ikiävää jos sijainen on niin paljon pätevämpi, että ihmiset tulevat vakkarin tullessa takaisin surulliseksi, mutta itse en ainakaan rupea tekemään huonommin kuin osaan pelkästään sen takia, että vakkarista ei enää pidetä.

Sijainen on ollut mielin kielin koko ajan, tietysti. Se kuuluu pelin henkeen.

Kyllä mäkin juttelen kaikille. En ole mitenkään hiljainen ihminen. Jostain syystä täällä palvotaan tuota mun sijaista. Kun hän sanoo jotain, ihmiset kuuntelee kuin jossain hurmoksessa että "Aijaa!! Ihan tosi!!!?" ja kun mä sanon jotain, joku ehkä hörähtää jotain ja tulee vaivautunut hiljaisuus.

Nyt kun oikein mietin asiaa, niin ehkä mulla on sellainen huumorintaju jota ei moni ymmärrä. Annan ehkä ulospäin itsestäni kuvan että oon vähän kylmä ja ylpeä vaikka tarkoitus on olla hauska.. Se mun ongelma varmaan on.

Hmmm... Ihan hyvä pohtia näitä asioita. Mun pitää varmaan tehdä pieni asennemuutos.:)

ap

[quote author="Vierailija" time="13.11.2013 klo 09:10"]

Sijainen on ollut mielin kielin koko ajan, tietysti. Se kuuluu pelin henkeen.

[/quote]

Koska hänellä ei ole vakipaikkaa vaan joutuu kyttäämään sellaista. Pitää jättää kaikkialle hyvä vaikutelma.

Tässähän voi olla monia asioita takana. Positiivisin tulkinta on tietysti se, että porukka on onnellinen siitä, että saivat hyväksi havaitun sijaisen takaisin. Ja se, että tuosta sijaisesta pidetään, ei pakosti tarkoita, ettetkö sinä olisi myös ihan hyvä tyyppi, hän vain sattuu olemaan kaikkien suosikki. 

Toinen vaihtoehto on se, että tää sijainen on oikeasti parempi ja pidetympi kuin sinä. Ei sun tarvii ruveta ketään mielistelemään sen vuoksi, mutta ehkä sun asenteessa tai työtavoissa voisi olla jotain korjattavaa.

Kolmas vaihtoehto on se, että sä vain tulkitset asiat päässäsi väärin. Eli huomaat kaikki pienetkin asiat, joissa tätä sijaista kehutaan ja otat ne piikkeinä itseäsi kohtaan. 

tai sitten jotain ihan muuta. 

Tuollaista samanlaista LAPSELLISTA työpaikkasyrjintää, tiettyjen suosimista ja "voi unohdin kutsua sinut" olen kokenut vain Suomessa, olen ollut töissä mm. Jenkeissä, Ruotsissa, Tanskassa, Sveitsissä ja Hollannissa :( Suomalaisilla työpaikoilla on tosi häijyä ja tylyä touhua. Ei ihme että porukka voi täällä huonosti ja työmotivaatiot nollassa.

Ehkä hän on vain semmoinen ihminen josta ihmiset vaistomaisesti pitävät enemmän. Vaikka sellainen aurinkoisempi luonne. Ei tuolla tarvitse olla mitään tekemistä sen kanssa, kumpi on parempi työntekijänä.

Eikä minusta tuollaiselle tarvi tehdä edes mitään. Se vaan on niin, että joistain ihmisistä ihmiset tykkää enemmän kuin toisesta, mutta ei sillä niin väliä ole, kunhan välit sentään on sen verran asialliset että saadaan hoidettua työasiat kunnialla. Ei työpaikka ole kaveeraamista varten vaan töiden tekemistä. Täytyy sanoa että onneksi olen itse miesvaltaisella työpaikalla, joten moisia sosiaalisia draamoja ei tarvitse katsella: meillä ei kukaan puhu töissä mitään muuta kuin työasiaa keskenään.

Minulla oli aikoinaan vähän samanlainen tilanne. Olin sijainen henkilölle, joka oli kahdella pitkällä vanhempainvapaalla ja pomo sanoi minulle suoraan, että pitäisi minut mieluummin kuin tämän vakituisen työntekijän. Minusta se oli törkeää tätä vakituista kohtaan ja olen pitänyt huolen, ettei hän koskaan ole saanut tietää pomon sanoista.

Luulen, että hänen mielipiteensä johtui siitä, että minä jotenkin sovin tuohon porukkaan paremmin, eli osallistuin firman tilaisuuksiin ja hoidin sellaisiakin asioita jotka eivät minulle välttämättä kuuluneet, eli vakituinen oli jotenkin monen vuoden kokemuksella "oppinut" tekemään vain sen mikä oli pakko, eli osasi sanoa tiukastikin, että ei ehdi tiettyjä juttuja. Minusta ne jutut juurikin olivat mukavia ja mielenkiintoisia ja kun jäin pois ja vakituinen tuli takaisin niin heille jäi aukko näihin minun opettelemiini juttuihin, joita taas muut eivät olleet koskaan opetelleet.

Olen nyt myöhemmin saanut vakipaikan tästä samaisesta firmasta ja työskentelen rintarinnan tämän sijaistamani vakinaisen kanssa ja olemme todella hyviä kavereita. Työtehtävämme vain ovat täysin erilaiset.

Olen tuollainen ylistetty ja pidetty sijainen jota vakkarit kaipaa kun en ole työpaikalla.

Sijaistan useampaa henkilöä tarvittaessa. Työkaverit ovat sanoneet suoraan että olen ammattitaitoisin mitä kukaan heistä vakituisista.

Taitavuuteni johtuu siitä että minulla on useampi ammatti johon olen kouluttatutunut, laaja-alaisempi työkokemus jne.

Surullista tässä on se ettei minua haluta ottaa vakituiseksi koska tarvittaessa hyppään mihin tehtävään tahansa.