Lue keskustelun säännöt.
Saatujen palvelusten unohtaminen
08.12.2013 |
Onko kukaan muu törmännyt tällaiseen ilmiöön, että ihmiset unohtavat kavereiltaan saamiansa pikku palveluksia? Esimerkkejä minulla olisi vaikka kuinka, mutta kirjoitan nyt vain pari tähän, jotta ymmärrätte mitä ilmiötä tarkoitan:
Esimerkki #1: Annoin muutaman metrin kangasta yhdelle tutulle. Jonkin aikaa myöhemmin näin hänen tehneen kankaasta jotain ja sanoin jotain tyyliin, "haa, hienoa että kangas tuli käyttöön!" Tuttu oli todella kummissaan, nauroi ja väitti kivenkovaan, että nyt kyllä muistat väärin, et ole IKINÄ antanut minulle mitään kangasta.
Esimerkki #2: Autoin toista tuttua kirjoittamaan yhden virallisen asiakirjan. Latasin netistä esimerkkimalleja tekstin muotoiluun, kirjoitin tutulleni sopivan version ja tulostin sen. Simppeli homma. Pari kuukautta myöhemmin tuttu ylisti minulle miten fiksu hänen tyttärensä on, kun kirjoitti hänelle niin mainion asiakirjan, jolla asia ratkesi. (En maininnut hänelle, että minähän sen kirjoitin.)
En todellakaan odota mitään ikuista kiitollisuutta jostain pikkuisista palveluksista, mutta ilmiönä tämä huvittaa. Unohtavatko ihmiset alitajuisesti saamansa palvelukset, koska eivät halua kokea olevansa "velkaa" kenellekään? (En pyytele vastapalveluksia, joten siitä ei ole kyse.)
Kommentit (16)
Mutta vaikuttavatko älypuhelimet yms. kaikkeen muistamiseen, vai vain numeroiden, päivämäärien, ohjeiden y.m. muistamiseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen huomannut samaa. Onko kyseessä sama henkilö? Olen ajatellut, että olisi hyvä laittaa ylös itse saamansa palvelut ja vastaavasti sen miten on auttanut toisia.
Minulla oli ystävä ja tapasimme paria poikkeusta lukuunottamatta aina niin, että minä menin häntä tapaamaan. Elikkä hän joutui näkemään vähemmän vaivaa tapaamisten suhteen. Tämä ei sinänsä haitannut ja ystävä tosiaan muisti minua monesti pienin lahjoin. Kun muutin toiseen kaupunkiin tapaamiset edelleen olivat sitä, että minä matkustin kaukaa tapaamaan häntä.
Kerran sitten taas tulin käymään ja yhdistin matkaan harrastuskäynnin. Tai asiaa voi ajatella myös niin päin, että tulin samaan kaupunkiin harrastamaan ja halusin samalla nähdä myös ystävän.
Myöhemmin ystäväni oli päättännyt alkaa laitta rajoja ja palasi asiaan ja hänestä olin hyväksikäyttäjä koska yhdistin harrastamisen ja hänen näkemisensä. Häneltä kätevästi unohtui sen, että ilman minun matkustamistani emme olisi nähneet ollenkaan, häneltä unohtui kaikki ne matkat joita olin tehnyt nähdäkseni hänet. Kokos syytös tuntui naurettavalta.
Tämänjälkeen päätin, että jos minulla on joku tuttava, ystävä tapaamisten täytyy aina olla vastavuoroista.
Olen huomannut sen, että ihmiset muistavat helposti mitä itse ovat tehneet ja unohtavat toisten tekemiset.
Mulle yksi ystävä lupasi kerran tarjota jäätelön palkkioksi pikkuhommista. Siitä on jo vuosia, mutta hän ei ole koskaan tarjonnut minulle yhtään mitään. Joka kerta kun hän tulee, pahoittelee, että tuliaiset unohtuivat ja lupaa tuoda ensi kerralla. Ei ole vielä muistanut.
Ei se mitään, saan itse jäätelöä kaupasta enkä odota tuliaisia, tuskin edes haluan. Mutta kai mulla on liian hyvä muisti ja inhoan turhia lupauksia.
[quote author="Vierailija" time="08.12.2013 klo 14:40"]
Olen huomannut samaa. Onko kyseessä sama henkilö? Olen ajatellut, että olisi hyvä laittaa ylös itse saamansa palvelut ja vastaavasti sen miten on auttanut toisia.
Minulla oli ystävä ja tapasimme paria poikkeusta lukuunottamatta aina niin, että minä menin häntä tapaamaan. Elikkä hän joutui näkemään vähemmän vaivaa tapaamisten suhteen. Tämä ei sinänsä haitannut ja ystävä tosiaan muisti minua monesti pienin lahjoin. Kun muutin toiseen kaupunkiin tapaamiset edelleen olivat sitä, että minä matkustin kaukaa tapaamaan häntä.
Kerran sitten taas tulin käymään ja yhdistin matkaan harrastuskäynnin. Tai asiaa voi ajatella myös niin päin, että tulin samaan kaupunkiin harrastamaan ja halusin samalla nähdä myös ystävän.
Myöhemmin ystäväni oli päättännyt alkaa laitta rajoja ja palasi asiaan ja hänestä olin hyväksikäyttäjä koska yhdistin harrastamisen ja hänen näkemisensä. Häneltä kätevästi unohtui sen, että ilman minun matkustamistani emme olisi nähneet ollenkaan, häneltä unohtui kaikki ne matkat joita olin tehnyt nähdäkseni hänet. Kokos syytös tuntui naurettavalta.
Tämänjälkeen päätin, että jos minulla on joku tuttava, ystävä tapaamisten täytyy aina olla vastavuoroista.
Olen huomannut sen, että ihmiset muistavat helposti mitä itse ovat tehneet ja unohtavat toisten tekemiset.
[/quote]
Ystäväsi saattoi kokea asian niin päin, että hän joutui sinua aina emännöimään. Sanoit, että hän muutti kauas. Tuliko harrastusreissujen ohessa tehdyistä kyläilyistä yöreissuja? Vai tarjosiko ystäväsi vain ruoat? Jos näin oli, ei ihme jos hän piti ystävyyttänne vähän hyväksikäyttönä taholtasi. Siis vaikket sitä olisi niin oikeasti tarkoittanut.
Voi olla, että 4:n ystävä yksinkertaisesti etsi tekosyytä pistää välit poikki, syystä tai toisesta. Jos ystävä pitää kyläilyä hyväksikäyttönä eikä kuitenkaan itsekään tule kutsuttaessa kylään, onhan se nyt selvä, ettei "ystävää" oikeasti ystävyys kiinnosta.
On minullakin tuollaisia kavereita ollut. En ole jäänyt kaipaamaan, kun jälkeenpäin tajusin, miten väkinäistä koko touhu oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, kyllä se yhteyden pito jää aika vähäiselle siinä vaiheessa kun huomaa sen vastavuoroisuuden puuttuvan. Varsinkin jos saava osapuoli muistaa vielä kaiken värin, niin kuin ap aloituksessaan selitti. Ei ole pyyteetöntä ystävyyttä sellainen ei!
[quote author="Vierailija" time="08.12.2013 klo 14:53"]
[quote author="Vierailija" time="08.12.2013 klo 14:40"]
Olen huomannut samaa. Onko kyseessä sama henkilö? Olen ajatellut, että olisi hyvä laittaa ylös itse saamansa palvelut ja vastaavasti sen miten on auttanut toisia.
Minulla oli ystävä ja tapasimme paria poikkeusta lukuunottamatta aina niin, että minä menin häntä tapaamaan. Elikkä hän joutui näkemään vähemmän vaivaa tapaamisten suhteen. Tämä ei sinänsä haitannut ja ystävä tosiaan muisti minua monesti pienin lahjoin. Kun muutin toiseen kaupunkiin tapaamiset edelleen olivat sitä, että minä matkustin kaukaa tapaamaan häntä.
Kerran sitten taas tulin käymään ja yhdistin matkaan harrastuskäynnin. Tai asiaa voi ajatella myös niin päin, että tulin samaan kaupunkiin harrastamaan ja halusin samalla nähdä myös ystävän.
Myöhemmin ystäväni oli päättännyt alkaa laitta rajoja ja palasi asiaan ja hänestä olin hyväksikäyttäjä koska yhdistin harrastamisen ja hänen näkemisensä. Häneltä kätevästi unohtui sen, että ilman minun matkustamistani emme olisi nähneet ollenkaan, häneltä unohtui kaikki ne matkat joita olin tehnyt nähdäkseni hänet. Kokos syytös tuntui naurettavalta.
Tämänjälkeen päätin, että jos minulla on joku tuttava, ystävä tapaamisten täytyy aina olla vastavuoroista.
Olen huomannut sen, että ihmiset muistavat helposti mitä itse ovat tehneet ja unohtavat toisten tekemiset.
[/quote]
Ystäväsi saattoi kokea asian niin päin, että hän joutui sinua aina emännöimään. Sanoit, että hän muutti kauas. Tuliko harrastusreissujen ohessa tehdyistä kyläilyistä yöreissuja? Vai tarjosiko ystäväsi vain ruoat? Jos näin oli, ei ihme jos hän piti ystävyyttänne vähän hyväksikäyttönä taholtasi. Siis vaikket sitä olisi niin oikeasti tarkoittanut.
[/quote]
Jotakin tuollaista varmastikin ja unohti sitten minun tekemiseni.
Kyse oli yhdestä kerrasta, mutta tätä ennen olin matkustanut vaikka kuinka monta kertaa. Mitään emännöintiä en odottanut. Kyse oli ystävyydestä jossa . ystävä tapaamisia haluttiin ( toisin nykyään en usko jos ei itse vaivaudu matkustamaan samnaverran nähdäkseen toista) Sain vain mielestäni hyvän idean yhdistää tapaamiset.
Itseäni ei tuollainen asioiden yhdistely haittaa.
Erään toisen ystävän kanssa teimme niin, että hän tuli lapsensa kanssa yöksi luokseni ja samalla kävivät huvipuistossa samassa kaupungissa. Eli löimme kaksi kärpästä yhdellä iskulla, näimme ja hän pääsi halvemmalla huvipuistoon kun ei tarvinnut maksaa hotellia. Minulle ei tullut mielenkään, että hän käyttäisi minua hyväkseen koska näin näimme ja samalla lapsellakin oli kivaa.
Eräs toinen ystävä yöpyi miehensä kanssa luonani kun menivät jonnekkkin juhliin, enkä kokenut itseäni mitenkään hyväksikäytetyksi. Minusta oli mukava kun tulivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, ei ihmiset oikeasti unohtele tuollaisia asioita. Jos kysymys oli viattomasta unohduksesta, niin varmasti kyselisivät tarkemmin. Minä ainakin haluaisin tietää jos olen dementoitumassa tai jos kaverini on tai sitten ihmettelisin miksi kaverini valehtelee tuollaisesta asiasta.
Oletko huomannut mitään muuta outoa näiden kahden tyypin käytöksessä?
Nelonen jatkaa. Ystäväni oli kyllä hyvä ruuanlaittaja ja yövyin luonaan, mutta en minä mitään vaatinut päinvastoin toppuuttelin. Kerran kävi minun luonani kun asuimme eri kaupungeissa ja minsuta se oli mukavaa ja olisi saanut tulla milloinvain ja tosiaan yöpyä luonani ja syödä ruokiani. Hän ei kuitenkaan viitsinyt matkustaa niin pitkälle joten ehkä olisi pitänyt vain suosiolla tajuta, että ei sitten itsekkään matkusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma äitini vastaa hieman tuota kakkostapausta. Hän saattaa puhelimessa kertoa jollekin sukulaiselle kuinka minä fiksuna likkana olen möläyttänyt jonkun hassun jutun. Oikeasti hän on lukenut sen jutun jostain lehdestä, mutta tarina kuulostaa hauskemmalta jos hän lisää minut siihen tekijäksi. Todella ärsyttävää, en ole mikään möläyttelijä.
Tuohon ykköskohtaan sanoisin, että kuulostaa enemmänkin siltä, että kaverisi kokee että yrität jotenkin päteä. Häntä tämä päteminen ärsyttää, joten hän vain vänkää vastaan: "Etpä antanut, minä itte ostin tämän kankaan sieltä ja sieltä." Tunnen myös tällaisia turhan jankkaajia, joiden on parasta antaa olla oikeassa. Eivät he kuitenkaan koskaan myönnä mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen sitä mieltä, että jotkut ihmiset eivät edes tajua, että muut ovat tehneet heille palveluksia. Tosin tietämäni ihmiset ovat olleet sitä ryhmää, jokaei muitakaan juuri huomioi.
Esimerkkinä eräs tuttava, jonka lapsia olin hoitanut vuosien aikana useita kertoja. Olin jopa pyydettäessä lupautunut olemaan se, jonka luokse hänen esikoisensa olisi ollut tulossa yöksi, kun hän oli menossa synnyttämään seuraavaa ja pidin varalla lomapäiviä hänen synnytyksensä vuoksi.
Erään kerran, kun nuorimmalla oli synttärit, pyydettiin minua kaitsemaan vieraina oleviakin lapsia, sillä haluttiin pitää isot synttärit. Tällä kertaa ehdotin, että näinköhän joku noiden vieraaksi kutsuttujen lasten vanhemmista voisi olla lapsia kaitsemassa. Siihen tämä tuttava alkoi heti listata, kuinka eräs yhteinen tuttumme oli aina ollut niin joustava, mutta minä en. (Mainittu tuttava oli kuitenkin asunut ulkomailla jo vuosia, joten minähän hänen lapsiaan olin ollut hoitamassa.)
Siihen minulla lopahti auttamishalu kokonaan. Ja hyvä niin, sillä vasta silloin tajusin, että eihän tässä enää mitään kaveruutta ollut pitkiin aikoihin ollutkaan.
[quote author="Vierailija" time="08.12.2013 klo 19:04"]
Oma äitini vastaa hieman tuota kakkostapausta. Hän saattaa puhelimessa kertoa jollekin sukulaiselle kuinka minä fiksuna likkana olen möläyttänyt jonkun hassun jutun. Oikeasti hän on lukenut sen jutun jostain lehdestä, mutta tarina kuulostaa hauskemmalta jos hän lisää minut siihen tekijäksi. Todella ärsyttävää, en ole mikään möläyttelijä.
[/quote]
Onko meillä sama äiti???
Minun äiti paitsi lisää minut tekijäksi jostain kuulemiinsa nokkeluuksiin, myös laittaa minun suuhuni omia mielipiteitään. "X:kin tuossa juuri sanoi, että -lisää äidin oma mielipide tähän-...."
ÄRSYTTÄVÄÄ. Varsinkin, kun olen useimmiten eri mieltä joka asiasta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen huomannut myös, että kyläilyt ovat yksi hankala paikka ystävyydessä, mikäli kyläilyt eivät mene jotenkin tasan. Muutaman kohdalla olen minä ollut se, joka on enemmän kotonaan kestinnyt. On kyllä ollut niitäkin, jotka ovat paljon juhlia järjestäneet ja olen vain vieraana ollut.
Tosin eräs näistä juhlia järjestävistä tutuista ei koskaan tunnu ehtivän vastata edes tekstiviestiin. Puhumattakaan siitä, että saataisiin tapaaminen aikaiseksi, mikäli minä sitä ehdotan. Siispä olen nyt muutaman vuoden aikana käynyt heidän luonaan vuosittaisessa juhlassa, johon on jo useana vuonna kutsu tullut. Tuntuu vain niin kummalliselta, että oikeasti ei vuoden aikana vaihdeta mitään kuulumisia, mutta nähdään kerran vuodessa heidän luonaan, kun läsnä on paljon muitakin vieraita.
[quote author="Vierailija" time="08.12.2013 klo 14:40"]
Olen huomannut sen, että ihmiset muistavat helposti mitä itse ovat tehneet ja unohtavat toisten tekemiset.
[/quote]
Muutama vuosi sitten muistelin ystäväni kanssa elämäämme parikymppisinä, joilloin tuli muutettua usein. Hän sanoi, että minä olin ollut usein hänelle pesemässä ikkunoita. Minä en muistanut moista ollenkaan, mutta muistin, kuinka hän oli minun muutoissani mukana. Hän taas ei muistanut kuin yhden muuton. Noista ajoista oli kolmisenkymmentä vuotta aikaa, mutta oli hauskaa, että me muistettiin auttamiset noin päin.
On tutkittu, että ihmisten muisti heikkenee, ja syynä on älypuhelimet ymv. Ei ole niin oleellista muistaa "tietokirjaa ulkoa", mutta nykyään moni ei enää "opettele" asioita, vaan kaikki löytyy klikkauksen päässä netistä. Väistämättä tuo heikentää muistia, toisilla enemmän ja toisilla vähemmän.
Esimerkki:
Ennen jos leipoi kakun, siihen piti hieman käyttää muistia (joku muisti ulkoa koko reseptin, toinen suunnilleen mitä raaka-aineita siihen tuli ja keittokirjan sivun) nykyään ihminen kirjoittaa googleen "kakku" ja siitä sitten ottaa ohjeen mitä seuraa.
Sama koskee montaa muutakin asiaa: kun oli lankapuhelimet piti muistaa ulkoa tuttujen puhelinnumeroita ja jos sovittiin tapaaminen jossain piti se "muistaa" (toki kalentereita oli) että Ellun kanssa ylihuomenna kahvilassa kolmelta, nykyään kaikki on kännykkässä valmiina (puhelinnumerot, tekstiviesti josta voi tarkistaa sen ajan, ja jos puhelimessa puhuttu voi kysyä testarilla mihin aikaan se oli jne.)
Tuollaisia pikku juttuja, mutta jos ajatellaan pidemmälle niin pienistä puroista kasvaa suuri virta.