Vanha suola janottaa?

Tänään sain tekstarin ex:ltä, suhde päättyi jo 5 vuotta sitten ja aina välillä hän katsoo asiakseen kysellä mitä minulle kuuluu. Kutsuu kahville ja tapaamaan.

Mitä hittoa hän odottaa? Suhde oli myrskyisä, kamaluuksia täynnä, eikä erokaan tullut parhaissa merkissä. Kuka vuosien jälkeen vastaa mitä sinulle kuuluu kyselyyn mitään muuta kyin et "hyvää". Mitä muutakaan voisi? "Mulla on kaikki hyvin, samat lapset, sama työ, sama asunto, sama auto, sama parisuhde kuin ennenkin.Oon onnellinen! Oon laihtunut keväällä kymmeniä kiloja ja aloittanut liikkumisen. Lapsillani on kaikki hyvin, lähes aikuisia jo. Elämä on just niinku pitääkin nyt!" Paitsi että tuota en halua hälle kertoa, en halua hänen tietävän mitään. AHDISTAA ajatuskin hänen kanssaan kahville menosta, edes kohteliaisuudesta. Tiedättekö, kun joskus oikein odottaa vanhan tuttavan tapaamista? Tämä ei tuota sellaisia viboja lainkaan! :(

Kuitenkin, vaikka hänet tylystikin torjuisi, tulee AINA uusi yhteydenotto. Tätäkin oon kokeillut, Pitääkö tässä numero vaihtaa? Ei sekään pitkälle auttaisi, työsähköpostin tietää niin kauan, kun oon tällä kylällä töissä jokatapauksessa.

Kuitenkin tyypin tunnen, ja senkin miksi ottaa yhteyttä. Aika on kullannut muistot ja kuvittelee, et meistä viel joskus tulee jotakin. Ystäväksi, puhtaasti ystäväksi siitä ei ole kenellekkään. Yleensä ei kerro itsestään mitään, prepaid nrosta tekstaa, kaikki on salaista, osoitteet yms.

Oli vaan pakko purkaa!