Oliko -80 lukulaisten nuoruus kovempaa kuin nyky teinien?

Ei ollut. Tosin perheestähän se paljon riippuu.

Väitän, että osasimme kirjoittaa ainakin yhdyssanat oikein, toisin kuin nämä nykynuoret...

Minä en ainakaan ole koskaan tapellut kenenkään kanssa, en nuorena enkä myöhemminkään.

Ei minusta kovaa, mutta ei sellaista kermapersemeininkiäkään, kuin nykynuorilla. Tämän koen siis lähinnä positiviisena asiana.

Tarkoitan esim. että autokyytejä oli turha odottaa ovelta ovelle, oli itsestäänselvää että töihin mennään tienaamaan omat taskurahat kun kynnelle kyetään jne. Kaikki ei tullut valmiina nenän eteen niinkuin monille nykyajan teineille.

No ehkä tappeluihin joo, mutta muuten oli varmaan helpompaa. Ainakin työillä. Nyt pitäis olla silarit, feikkihuulet, tekotukka, tekokynnet, tekoripset...80-luvulla sai todennäköisesti olla enemmän sellainen, millaiseksi oli syntynyt. Valloillaan oleva jälkihippi, -heavy-tai joku suomirokkityyli takasivat sen, että vähän rumempikin tai läskimpi saattoi olla ihan magee tyypi, kunhan vaan oli "tiedostava". Tänä päivänä vain ulkonäkö merkitsee: jos et ole TeenVogue-tyyliin upea, et ole mitään. Vähäisen ulkonäön voi korvata vain sillä, jos saa jostain elokuvasta pääroolin, näyttelee tv-sarjassa, tekee levyn tai voittaa jonkun mestaruuden. Pottunokkaisilla ja persjalkaisilla ei hyvä heilu; kaikki läskinaamaiset amiskunditkin kuvittelevat saavansa sen TeenVogue-tytön - ja kun eivät sitten saakaan, alkavat ampua koulussa.

[quote author="Vierailija" time="12.11.2013 klo 17:53"]

Ei minusta kovaa, mutta ei sellaista kermapersemeininkiäkään, kuin nykynuorilla. Tämän koen siis lähinnä positiviisena asiana.

Tarkoitan esim. että autokyytejä oli turha odottaa ovelta ovelle, oli itsestäänselvää että töihin mennään tienaamaan omat taskurahat kun kynnelle kyetään jne. Kaikki ei tullut valmiina nenän eteen niinkuin monille nykyajan teineille.

[/quote]

Tähän voisin yhtyä minäkin. :) mutta jokasessahan vuosi kymmenessä jotain eroa on... et jos on eri vuosikymmenillä syntynyt niin aina on jotenkin vähän erillainen ainakin.

Helpompaa silloin oli monintavoin! Paaljon helpompaa.

Elintaso oli paljon matalampi. Vaatteita oli 1-2 settiä vuodenaikaa kohti ja nekin monesti perittyjä ja parsittuja. Harrastukset olivat jotain kerhotyyppisiä. Ulkomaanmatkat eivät olleet jokavuotisia. Iso osa asui oikeasti syrjäkylillä. Ydinsodanpelko oli jatkuvaa.

Mitäh 8?

Missä 80-luvulla sinä olet elänyt?

Kyllä minulla ainakin oli ihan merkkifarkkuja ym. vaatteita vaikka oltiin ihan tavallinen perhe ja Kanarialla käytiin hiihtolomalla ja ei todellakaan pelätty sotaa.

Ihanaa oli että tyttönä tosiaan sai olla oma nätti itsensä eikä ollut niin kauheita ulkonäköpaineita kuin nykyään.

Ja tosiaan aika itsenäistä oli silloin teinin elämä eli ei passattu ja palveltu ja kuskattu paikasta toiseen autolla ja kesätyöt kelpasi.

Paskat kenelläkään mitään perittyjä vaatteita ollut. Mikä ihmeen ydinsodan pelko? Hiukan köyhempiä oltiin, joten yleistä väkivaltaa oli ilmassa enemmän. Suomessa ei ollut neekereitä eikä ryssiä, ei niin ketään ulkomaalaisia. Jotkut kävi ulkomaanlomilla, etupäässä suht varakkaat, me ei käyty koskaan. Eikä kyllä kukaan koululainen missään töissä käynyt, edes kesä-, koskaan kuullutkaan!

Täällä näytti vähän itäblokin maalta

Ulkonäköpaineet olivat olemattomat verrattuna nykypäivään. Kaikki lapset olivat enemmän tai vähemmän samalla viivalla vaatteiden ja harrastusten suhteen, koska tuloerot eivät olleet niin suuret kuin nykyään. Koulukiusaamiseen ei tosin puututtu samalla tavalla kuin nykyään.

Olen itse elänyt lapsena ja teininä 80- ja 90-luvuilla. Paljon helpompaa oli 80-luvulla myös silloin minua vanhemmilla lapsilla lähiympäristössä. Lama sössi paljon. 2000-luvulta alkaen tilanne on taloudellisesti helpottanut, mutta samaan aikaan on tullut paljon turvattomuutta aiheuttavia asioita ympäröivästä yhteiskunnasta.

Kaikkein helpointa minusta on ollut nykyisillä nelikymppisillä. Saivat viettää lapsuutensa suurimmaksi osaksi 80-luvulla, laman aikana olivat opiskelijoita ja valmistuivat sopivasti 2000-luvun alussa, jolloin taas oli työpaikkoja.

80-luku oli Suomessa vaurasta aikaa. Nuoret löysivät helposti kesätyöpaikkoja ja tienasivat monesti seuraavan kouluvuoden rahat ja varaa oli vielä johonkin festarikäyntiin tai interrailiin.

Asenne kouluun oli silloin vielä kohdallaan. Nuoret eivät odottaneetkaan, että koulu olisi jonkinlainen viihdytyslaitos. Peruskoulu oli jo alkanut levittää autuuttaan koko maahan kymmenkunta vuotta aikaisemmin ja pelko tason laskusta oli jo olemassa. Ja valitettavasti paikka paikoin jo nähtävissä.

Muodikkaat vaatteet olivat tärkeitä. Mitä kauemmas pääkaupunkiseudulta mentiin, sitä muotitietoisempia nuoret olivat. Olin lähes koko 80-luvun töissä Lapissa (olen kotoisin EteläSuomesta) ja en voinut kuin hämmästellä muodikkaita nuoria tyttöjä. Pojat nyt pukeutuivat samalla tavalla koko maassa: farkkuihin ja collegeen.

No jaa, tappeluja oli kyllä aika paljon. Tämä johtui kyllä siitä, että asuin Maunulan lähiössä, jossa asui paljon "teddyja". Tappeluja näki usein ja paljon. Muuten nuoruus 80-luvulla ei ollut sen rankempaa kuin nykyään. Virikkeet piti keksiä itse, usein ne harrastusympyrät olivat ainoita sellaisia. Liikuntaa harrastettiin paljon, koska ei ollut paljoa muuta tekemistä.

t. 1967 syntynyt

Suurin ero oli siinä, että tietokoneet ja muu elektroniikka oli vasta lyömässä läpi, joten ei ollut niin hirveää kilpailua lapsilla siitä, kenellä on uusin Commodore 64 tai Amiga. Korvalappustereot riittivät suurimmalle osalle. Ja komppaan aikaisemmin mainittuja pienempiä ulkonäköpaineita. Joka paikka ei ollut täynnä photoshopattuja malleja, tekositäjatätä ja televisiokin oli vielä vapaa realityohjelmien pimuista.

Kiitän lähinnä onneani siitä, ettei silloin 80-luvulla ollut tätä sosiaalista mediaa ja varsinkin Youtubea, joihin osa levittää koko elämänsä.

80-luku oli mukavaa aikaa. Silloin kukaan ei ollut kuullutkaan mistään uskovaisten "tosi rakkaus odottaa" -höpinästä tai muusta paskasta jolla "perinteiden nimissä" tyttöjä alistetaan nykypäivänä.

[quote author="Vierailija" time="30.12.2013 klo 16:59"]

80-luku oli mukavaa aikaa. Silloin kukaan ei ollut kuullutkaan mistään uskovaisten "tosi rakkaus odottaa" -höpinästä tai muusta paskasta jolla "perinteiden nimissä" tyttöjä alistetaan nykypäivänä.

[/quote]

Ai ei vai. Et asunutkaan pohjanmaalla. t. -71 syntynyt.

80-luvulla oltiin turvallisesti ryssän syleilyssä. Maa kehittyi kohisten, venäläiset ostivat kaiken roinan mitä tuotimme ja meidän tuli vastapalveluna ostaa Ladoja.

Vielä ei oltu keksitty joukkoraiskauksia eikä kouluampumisia.

Kaikki oli niin auvoista ja kivaa. Ketään ei kiusattu netissä eikä muutenkaan elämässä ollut mitään arveluttavia piirteitä kuten nykyisin vähän kaikessa.