Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Sydänsurut vaivaa, uskon loppuminen kaivaa
04.09.2013 |
Ihminen, jota luulin elämäni rakkaudeksi ja jonka kanssa minun oli parhaimmillaan ylimaallisen hyvä olla (ja huonoimmillaan ihan perusmukavaa), jätti minut 9kk sitten. Mieliala vaihtelee, muttanyt yhtäkkiä olen taas järjettömän surullinen (ikävä), epätoivoinen (kukaan ei enää kelpaa tuon jälkeen) ja jopa mustasukkainen (onko sillä jo joku? kuka? millainek? tuntuuko se yhtä hyvältä kuin minä?)
Alkaa usko loppua tästä selviytymiseen, ihan kuin masennus alkaisi vallata. Pelkään ihmissuhteita, olen kyyninen rakkauden suhteen ja pelkään myös olevani tunnekuollut.
Antakaa rohkeutta ja valoa, please.
Kommentit (7)
Kauanko sulla on kestänyt tää?
musiikki auttaa, mutta joskus se myös pahentaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voimia tähän raskaaseen aikaan!
Muista huolehtia perusrytmistä päivässäsi ja tee mukavia asioita tai sellaisia, mitkä on tuonut sulle iloa ennenkin. Ja etsi uusia iloja elämääsi. Ala myös harrastaa jotain mikä sua on kiinostanut. Ison, lämpöisen halin haluan sulle lähettää. Pimeämmän ja synkemmän elämänvaiheen jälkeen tulee valoisampi aika. Niin se meillä ihmisillä vaihtelee, kaikilla. Jaksamisia! Ja juttelemisia, kerro muillekin missä meet ja saat fyysisiäkin halauksia!
Jotenkin luulen, että tuon kokeminen on tärkeä vaihe kasvamisessa. Mäkin luulin ettei enää koskaan tapahdu mitään ihanaa. Ja kas, 12v myöhemmin huomaan omaavani maailman ihanimman miehen ja lapset. Toki olo helpottui jo 11.5v sitten.
Et ole ensimmäinen etkä viimeinen tuossa tilanteessa. Anna elämälle mahdollisuus! Tee jotain mistä olet unelmoinut! Itse muutin ulkomaille, elämäni paras päätös!
Paljon voimia sinulle!
Niin se menee. Elämä on aika pitkään vuoristorataa. Pikkuhiljaa huomaat, että ne katveet tulee entistä harvemmin ja vielä harvemmin.
Minulla auttoi päiväkirjan kirjoittaminen. Aina kun ahdisti, niin kirjoitin ajatuksenvirtaa.
Niin se menee. Elämä on aika pitkään vuoristorataa. Pikkuhiljaa huomaat, että ne katveet tulee entistä harvemmin ja vielä harvemmin.
Minulla auttoi päiväkirjan kirjoittaminen. Aina kun ahdisti, niin kirjoitin ajatuksenvirtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos, jotenkin se kumminkin auttaa tietää, että tämä on yleisinhimillistä ja elämä sattuu. Ja olen huomannut, että synkkyys tulee yhä harvemmin, siksi kai tämä nyt niin turhauttaakin ja saa epätoivoiseksi. Tuntuu ettei tämä koskaan lopu.
Elämä on hyvää ja tiedän löytäväni rakkautta, olen ehkä löytänytkin, mutta tuntuu vain että olen itse kokonaan rikki. Päiväkirja, tai oikeastaan blogi, auttaa tuulettamaan tunteita.
Alue: Aihe vapaa
En voi auttaa, koska olen AIVAN samassa tilanteessa...
En jaksaisi tehdä yhtään mitään, enkä keskittyä muuhun kuin kaipaamiseen ja suremiseen...
ps. Musiikin kuuntelu auttaa ainakin vähän.