1 v huutaa yläkerrassa.. Ei jaksa.

Miksi sä huudattaa ja komennat noin pientä? Eikä pieni ymmärrä kieltoja,  sano sen sijaan mitä tehdä.

Pakkohan sinun on pienen luokse mennä!!

Ota hänet syliisi ja rauhoittele vaikka niin että samalla noidut niin maan perkeleesti mielessäsi. Sitten muksu takaisin petiin ja poistut paikalta.

Jaksamisia!

Käy vaikka siellä ovella sanomassa, että äiti tulee kohta. Älä yritä mennä sinne olemaan, jos olet itse ihan hermona/raivona. Mene vasta sitten kun olet rauhallinen. Se on ihan normaalia 1-vuotiaan käyttäytymistä kun äiti on ollut töissä ja lapsi on ehkä ikävöinyt hoidossa, kenties ruokailu myöhästynyt, yliväsymystä jne. 

Voihan olla että se jo pian kömpii syliisi kun menet sinne itse rauhoittuneena. 

Sylitystä ja rauhoittava ilmapiiri. Voit mennä ulos vaunuja työntäen.

Mene ja ota syliin, vaikka kuinka ketuttaa. Luultavasti rauhoittuu siitä 

tsemppiä, ollaan kaikki oltu samassa veneessä. Mun 5v (!!) sai eilen illalla megaraivarit, itse olin superväsynyt, kipeä ja toinen huutaa kurkkusuorana. Taatusti kuului joka asuntoon. Ketutti, mutta menin ja otin syliin. Tepsi sillä kertaa

Lapset on niin liikkiksiä! Nauttikaa kaikki äitiydestä, se on maailman ihanin ja ainut autuaaksi tekevä asia.Mitä nyt jostain liikakansoituksesta ja maapallon tuhosta, ei se ole teidän ongelma.

[quote author="Vierailija" time="23.11.2013 klo 20:30"]Miksi sä huudattaa ja komennat noin pientä? Eikä pieni ymmärrä kieltoja,  sano sen sijaan mitä tehdä.

[/quote]

Näin on. Taidat olla niitä jotka tekee paljon tuhoa pienelle.

Missä on äly?

Feel you, sulla ei ilmeisesti ole mieskään kotona / elämässä?

Välillä mäkin illat yksin ja niin rättipuhkipoikki ja sit toinen ei käy edes nukkumaan ja ei jaksais enää yhtään kuunnella itkua... ehkä pieni ja lyhyt sylittely auttais, yritä ensin rauhoittua itse! :)

Voimia sulle! Ajattele, että huomenna kaikki voi taas mennä helpommin. Meillä kaksi lasta ja minullakin pinna välillä tosi tiukilla varsinkin väsyneenä iltanukutuksilla (ja 8kk yöheräilyjen ja uudelleen nukutusten kanssa), mutta koitan tsempata ajattelemalla,että tätä vaihetta ei kestä ikuisuutta ja pian 8kk:kin on niin iso, etten edes muista iiltanukutuksia, itkuja ja yöheräämisiä. 

TsempTsemppiä! <3

Joskus tuntuu että haluaisi vaan olla mutta yritä jaksaa, 1-vuotias ei vielä huuda kiukuttelumielessä! Kaipaa syliä ja hellyyttä ja turvaa ja rauhallista oloa. Olen itse huomannut, että ärryn välillä, jos haluaisin tehdä jotain muuta ja lapsi vaatii muuta. Silloin yritän heltyä hänen tarpeilleen ja miettiä, että voin hyvin hoitaa sen asiani vähän myöhemmin. Jos väsyttää, mene vauvan kanssa nukkumaan. Huomenna on uusi päivä!

Joskus on hankalia päiviä ja sitte on taas parempia!

Luin täältä palstalta joskus ketjua siitä, mitä äidit tekisivät toisin jos heidän lapset syntyisi nyt, niin tosi moni sanoi ettei huutaisi lapsilleen ja yrityäisi olla suuttumatta niille. Se jotenkin herätti minut, että pitää aina pyrkiä olemaan hellä ja voi myös asettautua lapsen asemaan, mitä toivoisi äidin tekevän, jos itse olisi se lapsi.

Tsemppiä teille!

Tiedättekö, ihminen voi myös kasvattaa itseään, varsinkin aikuinen.

Olen itse vilkas ja äkkinäinenkin liikkeissäni mutta kun odotimme ensimmäsitä lastamme päätin että en koskaan huuda lapselle.

Se päätös muuten piti, ensimmäinen lapsi vilkas ja ehtivä, niin seuraavakin.

Kaikesta selviää puhumalla, empatialla ja jämäkkyydellä sitä se on, rakkaus ei siihen äidin kiljuntaa eikä kiroilua tarvita eikä isän.

Toki meilläkin muutama vaaratilanne on sattunut kuten ajotielle juoksu, näitä pari ja silloin kyllä huusin mutta meillä ei ole kotona muuten huudettu.

Että pärjää sitä hyvin ja paremmin pärjääkin ilman raivareita..kun vaan itse tekee sen päätöksen ja toimii niinkuin aikuinen.

12 jatkaa, murrosiän kynnyksellä tuli sitten muutamia huuto-itku tilanteita mutta niistäkin selvittiin!