Mitä ystävyys tarkoittaa aikuisena?

Ennen kaikkea statuksen pönkitystä ja hyödyn maksimointia. Oikeiden ihmisten tunteminen ja piireihin kuuluminen tuo nostetta sosiaaliseen elämään, egolle ja uralle. Joskus siitä on suoraa taloudellista etuakin.

Ollaan käytettävissä, kun toinen tarvii. Jaetaan asioita. Vaikka rupatellaan, käydään yhdessä jossain. Voihan se olla monenlaista, ihmisista riippuen.

Ihan samanlaista kuin muissakin iissä. Kohdataan ihminen ihmisenä, puhutaan paitsi niistä vaikeammista asioista, myös niistä jokapäivisistä. 

Joskus ihmiset loksahtavat yhteen. Ei silloin ole mitään sääntöjä pitääkö nähdä kasvotusten, jutella syviä, halata, tai muuta. 

Ystävä on vaan sellainen tuttava jonka kanssa suhde on enemmän kuin tuttavuus tai tunteminen. 

Päälle nelikymppisenä voin sanoa että ystäviä ehkä saa jokaisessa elämänvaiheessa. Lapsena, nuorena, nuorena aikuisena, keski- ikäisenä jne... tilanteet muuttuvat mutta perusasetelma on sama.

Ihminen kohtaa ihmisen. 

Ystävyys on sitä, että jaksaa kuunnella toista ja uskaltaa kertoa toiselle omia vähäpätöisiäkin asioita. Ja sitä, että on hauskaa yhdessä.

Mulle ainakin ystävyys on aikuisena samaa kun se oli teininä/lapsena. Mulla on edelleen sama, erittäin tärkeä ystävä kun jo eskarissa. Hän on minulle kuin sisko. Ja käytännössä onkin. Lähekkäin ollaan asuttu jo lapsesta asti ja asuttiin käytännössä vuoron perää toistemme luona, äitiemme ystävyys mahdollisti sen. Nykyään tietysti jo molemmilla omat kodit, miehet ja minulla lapsi joten enää ei yökyläillä :D Mutta nähdään/soitellaan päivittäin ja puhutaan kaikki, siis aivan kaikki asiat. Ja toiseen voi tietenkin luottaa. Muut kaverit on sellasia joiden kanssa on kiva viettää aikaa, kahvitella silloin tällöin ja käydä vaikka välillä ulkona. Mulla ei kaverisuhteet oo muuttunu mihinkään. Tietysti jotkut kaverit on jäänyt ja uusia tullut tilalle :) Mutta suhteet ovat saman kaltaisia.