Lue keskustelun säännöt.
Mitä mieltä minusta? Olen 37v. Viimeistelen opintojani yliopistossa
12.10.2013 |
Koska ne olivat vuosia tauolla. Mulla ei ole perhettä vaan asun yksin yksiössä, n. 30 neliötä. Olin avoliitossa mutta erosin, miehellä on nyt jo perhe. Tee osa-aikatyötä kassa/vastaanotossa. Kysyn tätä, koska yksi tuttava ihmetteli, miten olen voinut jäädä tähän vaiheeseen, miten kestän sitä.
Kommentit (20)
Kuulostaa ihan hyvältä. Olen sinua paljon vanhempi, eikä elämäntilanteeni ole juurikaan "parempi" mutta olen silti tyytyväinen. Olen valmistunut, asun isommassa asunnossa, mutta työtilanne on huono tai vaihtelee eikä perhettä ole. Sen sijaan on jatko-opintoja, kaikenlaisia muita projekteja ja ennen kaikkea vapautta. Tuttavasi vaikuttaa hiukan kapeakatseiselta, elämää kun voi elää monella tapaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, asun vuokralla ja saan avustusta vanhemmiltani jonkin verran. En nyt ole varsinaisesti tyytyväinen mutta en pidä itseäni epäonnistuneena. Tuttu kommentoi tuon kertomani kun kerroin, että käyn usein baarissa yksin ja haen juttuseuraa. Olen hyvin sosiaalinen ja tykkään puhua ihmisille.
AP
Jokainen tavallaan. Eri asia, jos jotain rikollista toimintaa tekisit. Ei ne valmistuneet, perheelliset automaattisesti sen onnellisempia ole.
Tuo 37v. ja saat avustusta vanhemmiltasi särähti korvaan jonkin verran pahasti.Ehkä kuitenkin olisi aika jo mennä eteen päin elämässä ja hannkia elanto ihan itse?Parikymppisen avustuksen ymmärrän mutta en ehkä lähes 40v. opiskelija.Jos nyt mielipidettä kysyt niin olet jämähtänyt ja tuo baarista juttu seuraa?
Oleellista on, oletko sä elämääsi tyytyväinen vai et?
Jos sulla on kivaa ja mukavaa, tuo ei ole jämähtämistä. Jos koet että haluaisit toisenlaisen elämänsun kannattaisi alkaa hankkimaan sitä - opintojen loppuunsaattamen saattaa olla juuri tuota aloittamista, tai sit jod haluat kehittyä johonkin toiseen suuntaan, sun pitäisi tehdä se valinta.
Mä en ymmärrä mitä pahaa siinä on , että perheenjäsenet auttavat toisiaan. Mä autan vanhempiani ja siskoani, he auttavat minua ja kohta un oma lapseni muuttaa poiskotoa, hänelle on jo asunto valmiina ja tulen auttamaan häntä. Tietoisuus siitä, että apua tulee aina saamaan, auttaa yrittämään ja menestymään. Tietää, että voi ottaa riskejä ja saa apua ja uskaltaa myös epäonnistua, koska se ei ole kattrofi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on aika samantyyppinen elämäntilanne vaikka olen sinua muutaman vuoden nuorempi mutta yli 30. Myös aspa-osa-aikatyössä ja yo-opinnot loppusuoralla. Mulla taas ei ole opinnot olleet tauolla vaan olen tasaisesti opiskellut viimeisimmät vuodet, pääsin myöhemmällä iällä vasta yliopistoon.
Itse saatan joskus saada äidiltäni rahaa mutta en ole riippuvainen siitä enkä pidä taloudellisesta epäitsenäisyydestä tämän ikäisenä. Kuitenkin esimerkiksi sukulaiset saattavat aina tarjota jotain, koska "olen köyhä opiskelija". Mieluummin itse olisin tämänikäisenä jossain ammatissa ja työelämässä mutta minulla siis ei ole tämän ikäisenä ammattia, joten en oikein voi muutakaan kuin opiskella.:)
Minusta pääasia elämässä on, että kokee tyytyväisyyttä ja onnellisuutta jostain. En itse sääli itseäni tässä elämäntilanteessa, koska teen itse asioita, joista pidän tällä hetkellä mutta tietysti on haikeita ajatuksia, jos luen ihmisestä tai tapaan ihmisen, joka tekee sellaisia asioita, joita ei minun elämässäni ole ja mielelläni perheenkin haluaisin. Perhe kuitenkaan ei minusta automaattisesti takaa onnea (kuten tältäkin palstalta voi lukea) ja en ymmärrä, miten joku voi kommentoida, että "miten on voinut jäädä tähän vaiheeseen", aivan kuin perheen voisi perustaa tuosta vain tässä tilanteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.10.2013 klo 13:23"]
Tuo 37v. ja saat avustusta vanhemmiltasi särähti korvaan jonkin verran pahasti.Ehkä kuitenkin olisi aika jo mennä eteen päin elämässä ja hannkia elanto ihan itse?
[/quote]
Eikö ole parempi kouluttautua jos ei ole ammattia?
Vähän sama tilanne, mutta olen miettinyt asumisen suhteen, että onko se sitten niiin paljon parempi asua velkaisessa omakotitalossa miehen kanssa vain siksi, koska ei halua luopua omakotitalossa asumisesta ja yksin ei olisi varaa. Joillain siis tilanne on suurinpiirtein tällainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.10.2013 klo 12:50"]
Jos olisin sinä säälisin itseäni koska minulle on aina ollut tärkeää saada ammatti ajoissa, lapset nuorena.. Uraa ehtii tehdä vähän myöhemminkin. vielä jos asut vuokralla niin sillä rahalla olisit maksanut jo omaakin asuntoa. Mutta jos on itse tyytyväinen elämäänsä niin mikäs siinä :)
[/quote]
Minä säälin sinua kapeakatseisuutesi vuoksi. Onko mitään ajatusta joka olisi omasi? Ajatteletko paljonkin muiden mielipiteitä sinusta? Ymmärräthän, että kaikki eivät suinkaan halua luoda uraa, saati tehdä lapsia...
En teidä, kuulostaa kieltämättä oudolta, ettei tuon ikäisellä ole opinnot jo suoritettuina, ja vielä sekin, että vanhemmat avustavat taloudellisesti. Baari-käynnit, no, joillekin se sopii varmasti, jos ei kerran kavereita ole. Mutta siis hieman outoa, mutta mitäpä väliä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olet tyytyväinen tilanteeseen /elämääsi niin mikäs siinä, en vähättele !
Itse olen 25-vuotias, vakituinen työpaikka, avopuoliso ja muutaman vuoden sisällä, ehkä aikaisemminkin tarkoitus perustaa perhe. Itse siis en todellakaan haluaisi olla sinun iässä samassa tilanteessa.
[quote author="Vierailija" time="12.10.2013 klo 16:06"]
Jos olet tyytyväinen tilanteeseen /elämääsi niin mikäs siinä, en vähättele !
Itse olen 25-vuotias, vakituinen työpaikka, avopuoliso ja muutaman vuoden sisällä, ehkä aikaisemminkin tarkoitus perustaa perhe. Itse siis en todellakaan haluaisi olla sinun iässä samassa tilanteessa.
[/quote]
37-vuotiaana oletkin sitten jo yksinhuoltaja :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.10.2013 klo 16:03"]
En teidä, kuulostaa kieltämättä oudolta, ettei tuon ikäisellä ole opinnot jo suoritettuina, ja vielä sekin, että vanhemmat avustavat taloudellisesti. Baari-käynnit, no, joillekin se sopii varmasti, jos ei kerran kavereita ole. Mutta siis hieman outoa, mutta mitäpä väliä.
[/quote]
Mullakin on opinnot kesken ja olen 38. Teen kolmatta yliopistotutkintoa. Käyn myös baarissa.
[quote author="Vierailija" time="12.10.2013 klo 16:09"]
[quote author="Vierailija" time="12.10.2013 klo 16:06"]
Jos olet tyytyväinen tilanteeseen /elämääsi niin mikäs siinä, en vähättele !
Itse olen 25-vuotias, vakituinen työpaikka, avopuoliso ja muutaman vuoden sisällä, ehkä aikaisemminkin tarkoitus perustaa perhe. Itse siis en todellakaan haluaisi olla sinun iässä samassa tilanteessa.
[/quote]
37-vuotiaana oletkin sitten jo yksinhuoltaja :D
[/quote]
Ja missähän se määritetään että näin käy ? Onko jotenkin outoa että ihmiset lisääntyvät ennen kuin täyttävät 30, mutta ovat yli 25-vuotiaita.. En edelleenkään väheksy kenenkään elämää tai sitä miten sitä elää. Itse en vain näe itseäni samaan tilanteeseen tuossa iässä. :) Ja vaikka olisinkin yksinhuoltaja joskus mitä sitten, minä elelen mieluusti vaikka yksin lasten kanssa. Yhtälailla se joka perustaa perheen vaikka 40-vuotiaana voi olla yh muutaman vuoden päästä.
[quote author="Vierailija" time="12.10.2013 klo 15:58"]
[quote author="Vierailija" time="12.10.2013 klo 12:50"]
Jos olisin sinä säälisin itseäni koska minulle on aina ollut tärkeää saada ammatti ajoissa, lapset nuorena.. Uraa ehtii tehdä vähän myöhemminkin. vielä jos asut vuokralla niin sillä rahalla olisit maksanut jo omaakin asuntoa. Mutta jos on itse tyytyväinen elämäänsä niin mikäs siinä :)
[/quote]
Minä säälin sinua kapeakatseisuutesi vuoksi. Onko mitään ajatusta joka olisi omasi? Ajatteletko paljonkin muiden mielipiteitä sinusta? Ymmärräthän, että kaikki eivät suinkaan halua luoda uraa, saati tehdä lapsia...
tietysti ymmärrän, siksi sanoinkin että jos itse on tyytyväinen asia on ok:) mutta jos itse olisin tuossa iässä tuossa tilanteessa tuntisin jotenkin epäonnistuneeni jos en olisi saanut hommattua edes ammattia. Minulle nuo asiat ovat tärkeitä eivät toki kaikille.
[quote author="Vierailija" time="12.10.2013 klo 16:11"]
[quote author="Vierailija" time="12.10.2013 klo 16:03"]
En teidä, kuulostaa kieltämättä oudolta, ettei tuon ikäisellä ole opinnot jo suoritettuina, ja vielä sekin, että vanhemmat avustavat taloudellisesti. Baari-käynnit, no, joillekin se sopii varmasti, jos ei kerran kavereita ole. Mutta siis hieman outoa, mutta mitäpä väliä.
[/quote]
Mullakin on opinnot kesken ja olen 38. Teen kolmatta yliopistotutkintoa. Käyn myös baarissa.
[/quote]
so? Miten sä tähän ap:n tapaukseen liityt?
olen sitä mieltä että valehtelet, jos olet sosiaalinen miksi olet lauantaina vauva.fissä kyselemässä mitä mieltä olemme sinusta. Olet 30+ ja sinulla on perhe. Olet kyllästynyt ja itse e voi ymmärtää tuollaisia ihmisiä
Jos olisin sinä säälisin itseäni koska minulle on aina ollut tärkeää saada ammatti ajoissa, lapset nuorena.. Uraa ehtii tehdä vähän myöhemminkin. vielä jos asut vuokralla niin sillä rahalla olisit maksanut jo omaakin asuntoa. Mutta jos on itse tyytyväinen elämäänsä niin mikäs siinä :)